Kesällä 2013 Hyvinkäällä järjestettävien asuntomessujen pääteemoja ovat ympäristövastuullisuus ja asukaslähtöisyys. Teemat sisältävät eko- ja energiatehokkuusvaateiden ohella tavoitteita muun muassa asuinympäristön turvallisuudelle ja terveellisyydelle sekä toteutusten kustannustehokkuudelle.
Tätä silmällä pitäen lähdettiin viime toukokuussa käynnistetyssä arkkitehtuurikilpailussa etsimään asuntomessuille rakennettavaa nollaenergiataloa. Tarkoituksena oli löytää nollaenergiarakentamisen haasteisiin vastaava sekä arkkitehtonisesti ja asumislaadultaan korkeatasoinen mutta myös toteuttamiskelpoinen pientaloratkaisu.
Kilpailun voitti arkkitehti Tiina Antinojan ja arkkitehtiylioppilas Olli Metson ehdotus ”blok”. Ehdotus osoittaa ansiokkaalla tavalla mahdollisuuksia koota erilaisia tilaelementtejä korkeatasoiseksi arkkitehtoniseksi kokonaisuudeksi. Pyrkimys hajottaa massat johtaa kuitenkin laajennettuun ulkovaippaan (sisääntulo-uloke, toisen kerroksen parveke), josta pientä energiataloudellista haittaa ja rakenteellisia haasteita.
Kisan toisen sijan saavutti arkkitehtiylioppilas Emma Johanssonin, arkkitehti Heikki Riitahuhdan, arkkitehtiylioppilas Kerttu Loukusan, arkkitehti Mikko Jakosen ja arkkitehti Willem Anne van Bolderenin ehdotus ”Fotosynteesi”. Työ on erittäin huolellisesti ja ansiokkaasti tutkittu ja esitetty ratkaisu, jossa rakennuksen energiatehokkuuden lisäksi on selvitetty asumisympäristön humaaniekologiset ulottuvuudet ja tavoitteet.
Kolmanneksi tulleen arkkitehti Sami Vikströmin ja arkkitehtiylioppilas Johan Lärkan ”Kanto” -ehdotuksen peruselementit, asuintalon sylinterimuotoinen massa, autokatos ja erilliset saunomistilat sekä sisääntulopiha on sinänsä tasapainoisesti sijoitettu tontille, mutta ne eivät luo pihatilaa. Pihajärjestelyitä on näytetty ainoastaan viitteellisesti, ja sivuasunnolle ei ole osoitettu paikkaa.
Kilpailun tavoitteena oli luoda nollaenergiapientalosta esimerkinomainen ja taloudellisesti toteuttamiskelpoinen kokonaisuus. Rakennuksen arkkitehtuurissa ja tilaratkaisuissa piti huomioida kustannustehokkuus osana ympäristövastuullisuutta, asuttavuusominaisuuksista ja terveellisyydestä tinkimättä.
Edellämainituilla periaatteilla haettiin myös kansainvälisesti puhuttelevaa ja omaleimaista suomalaisen arkkitehtuurin vastausta maailmanlaajuisiin ympäristökysymyksiin. Kilpailuun saapui määräaikaan mennessä 81 kilpailuohjelman mukaisesti toimitettua ehdotusta, jotka kaikki päätettiin ottaa arvosteltaviksi.
Palkitut ja huomioidut työt
Palkintolautakunta päätti jakaa palkinnot ja lunastukset seuraavasti:
- palkinto, 12 000 euroa ehdotukselle n:o 72 ”blok”
- palkinto, 9 000 euroa ehdotukselle n:o 50 ”Fotosynteesi”
- palkinto, 6 000 euroa ehdotukselle n:o 52 ”Kanto”
- lunastus, 3 000 euroa ehdotukselle n:o 46 ”0nergy”
- lunastus, 3 000 euroa ehdotukselle n:o 75 ”Solros”
Lisäksi päätettiin antaa kunniamaininnat ehdotuksille:
- n:o 37 ”Hyvinkään koetalo”
- n:o 42 ”Keko”
- n:o 59 ”Sopu-talo”
- n:o 64 ”Lohko”
- n:o 68 ”Rati”.
Lisää aiheesta uusimmassa 12.1. ilmestyneessä Rakennuslehdessä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa
6 vastausta artikkeliin “Nollaenergiatalokilpailun voitti Tiina Antinojan ja Olli Metson ehdotus ”blok””
Jos tulevaisuudessa kaiken rakentamisen täytyy olla ainakin lähes nollaenergiatasoa, mitkä ovat suurimmat vaikeudet ja missä kohdin rima olisi helpoin alittaa? Kummalla on suurempi rooli onnistumisessa, hyvällä suunnittelulla vai laadukkaalla rakentamisella, vai jääkö vastuu tilaajalle (rakennuttajalle)? Mitä muita ajatuksia nollaenergiarakentaminen herättää rakentajien keskuudessa, ota kantaa ja anna perusteltua palautetta aiheesta.
Kun tekninen, toiminnallinen ja sopusuhtainen kokonaisratkaisu löytyy, tarvitaan vielä politiikan ja kustannusten hyvää tahtoa. Tämä jälkimmäinen on haastavampi edellytys nollaenergiatalojen tulevaisuudelle, kuin tieteelliset ja taiteelliset innovaatiot. Esimerkiksi aurinkoenergian myynti verkkoon on ristiriidassa ydinvoiman kehittämisen suhteen. Ja rakennuskustannukset nousevat, vaikka laatua ei nostettaisi. – Tästä huolimatta kehitystyö on myönteistä. Voimme vain toivoa, että poliittinen tahto ja rakentamisen hinnoittelu mahdollistuisi kestävän kehityksen vaatimuksille.
Jos suunnitellaan nollaenergiataloa, eikö olisi hyvä muistaa suomalaisen ilmaston lainalaisuudet. Kun talossa on harjakatto ja kunnolla suoajaavat räystäät, vältytään katon ja seinien kalliilta korjaurakentamiselta.
Mikä ihme oikein on, kun rakentamisen tietotaitoon liittyvät perustiedot puuttuvat nykysuunnittelijoilta?
Epäilen nykyrakentamisen työn laatua. Nollaenergiataloa on mahdoton rakentaa niin tiiviiksi, ettei kosteus siirtyisi rakenteisiin. Tämä asia tulee todistettua muutaman vuoden kuluttua ensimmäisten nollaenergiatalojen rakentamisen jälkeen. Talot pitää olla hengittäviä, en usko tämän tosiasian muuttuneen vuosiisatojen saatossa. Ei talot mitään tietokoneita ole, kutemn ei ihmisetkään.
Miksi taasen tasakattoinen räystäätön talo? Miksi taloihin ei tehdä räystäitä?
Kyllähän se rakentaja sen viimeisen vastuun kantaa. Ja jos ohje on että pitää rakentaa huolellisesti ja laadukkaasti, se ei kyllä pitkälle kanna. Tai sitten omatoiminen rakentaminen pitää lopettaa ja siirtää rakentaminen rakennusliikkeille. Ei siksi,että laatu olisi välttämättä parempaa,mutta vastuut voisivat olla hieman selvempiä.
Niinpä niin,tasakattoa,korkeuseroja ja kulmia pientalossa.
Eihän tässä ole mitään järkeä.
Kosteus- ja homevaurioiset talot ovat pääosin julkisia.
Suunnittelijat ovat hyvätasoisia arkkitehtitoimistoja ,rakennesuunnitelmat pätevien suunnittelijoiden tekemiä ja valvontakin kunnossa.Urakoitisja saa syyt ja nimensä lehtiin,arkkitehtia ei koskaan mainita
Mikä mättää?
Normit vai arkkitehtuuri vai peräti käytännön järjen puute?