Vuokranantaja myönsi neuvotteluissa, että hän oli syyllistynyt yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä säädettyyn syrjinnän kiellon loukkaukseen. Vähemmistövaltuutetun edustaja ja vuokranantaja päätyivät sovintoneuvottelussa siihen, että vuokranantaja maksaa syrjitylle amerikkalaiselle naiselle hyvitystä syrjinnän kiellon loukkauksesta yhden kuukauden vuokran vastaavan summan, tässä tapauksessa 620 euroa. Vuokranantaja sitoutui myös siihen, että hän vastaisuudessa noudattaa yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoa.
”Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja kiitollinen siitä, että vähemmistövaltuutettu valvoi oikeuksiani tässä asiassa. Oli hienoa huomata, että nollatoleranssi syrjinnälle ei ole ainoastaan iskulause”, totesi syrjintää kokenut nuori nainen.
”Tämä tapaus on hyvä muistutus siitä, että vuokralaista tai asunnon ostajaa ei saa valita syrjivin perustein, esimerkiksi etnisyyden tai kansalaisuuden perusteella, myöskään yksityisillä asuntomarkkinoilla. On tärkeää, että kaikki asuntomarkkinoilla toimivat tahot sisäistävät tämän”, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet sanoo
Tätä artikkelia on kommentoitu 9 kertaa
9 vastausta artikkeliin “Ulkomaista asunnonhakijaa syrjinyt vuokranantaja maksoi hyvitystä”
Erikoista, että valtion toimielin vähemmistövaltuutettu ei ole kuullut mitään sopimusvapaudesta. Kyllä minun mielestäni yksityisellä vuokranantajalla on vapaus valita sopimuskumppaninsa. Vastapuolen olisi kannattanut hankkia asianajaja kun saa vastaansa yksittäisessä asiassa vähemmistövaltuutetun, jolla on takanaan Suomen valtio eli me muut veronmaksajat sekä media.
Tuollainen yksityisoikeudellinen sopimus, jossa osapuolet ovat voimavaroiltaan ilmiselvässä epäsuhteessa, mielestäni pätemätön ja ilmeisesti tehty olosuhteissa, jossa siihen vetoaminen on kunnianvastaista ja arvotonta. Vuokralleantajaa kannattaisi haastatella olosuhteista tuoda julki eikä vaan vähemmistövaltuutetun ilmoitusta sankariteosta, jossa hän on vetänyt ehkä asioista tietämättömän yksityishenkilön kölin alta. Mitään anteeksiantoperustetta ei näköjään ole ollut, kun teko on näköjään tahallinen ja lainsäännöksistä piittaamatonta toimintaa. Hyvitysmaksuja ei pitäisi määrätä yksityishenkilöille lainkaan eikä tuollaista lainkäytön ulkopuolista toimintaa tulisi hyväksyä. Olisikohan Eduskunnan oikeusasiamiehellä tarkastuksen paikka menettelyn lainmukaisuudesta tässä tapauksessa?
Jos toimitaan lainvastaisesti on tapana maksaa sakkoa, ei Biaudetin kaltaisen jyrän ”neuvottelemia” korvauksia ”uhrille” jo ihan siitäkin syystä, että tämä houkuttelee ennakkotapauksena verovaroin kuljetetut ja elätetyt somalit ja kurdit hakemaan korvauksia syrjinnästä.
Jännä juttu muuten, kuinka verottaja määrittää omistamani asunnon omaisuudekseni, vähemmistövaltuutettu omaisuuteni sellaiseksi johon minulla ei ole itsemääräämisoikeutta.
Verottaja verottaa ja asuntoon saa muuttaa kuka tahansa kunniakansalainen harjoittamaan rauhanuskontoa ja jättämään vuokrat maksamatta, häätöäkään ei saa toimitettua ennen 6 kuukauden suoja-aikaa jonka tuottavaa työtä tekemättömät vihervasurisosialistit ovat saaneet runnottua lävitse lajitoveriensa evoluutiota tukemaan.
Se on todella omituista, että vähemmistövaltuutettu ei toimi puolueettomana viranomaisena yksityishenkilöiden välisessä asiassa, vaan ryhtyy viranomaisena neuvottelemaan ”asiakkaansa” puolesta hyvityskorvauksesta. Siinä tapauksessa vähemmistövaltuutettuhan on jo jäävi antamaan lausuntoa puolueellisuutensa takia, jos sovintoa ei synny ja asia menisi käräjille.
Vähemmistövaltuutetun jyräämän hyvitysasian vastapuolena voi olla kansalainen, joka ei tunne oikeuksiaan ja tietämättömyyttään suostuu sovintoon, jonka valtion viranomainen on vaikutusvallallaan saanut aikaan. Ehkä oikeudenkäynnillä uhkaaminen on tepsinyt oik.yo. Eva Biaudétin aikaan saamaan veret seisauttavan sopimuksen syntyyn kun heikommassa asemassa ollut kansalainen on suostunut joko-tai-sanelupolitiikkaan.
Ei Suomen laki tunne tuollaista yhden kuukauden vuokran suuruista hyvitystä enkä usko, että sellaista edes hyvityksen maksajakaan ole esittänyt. Kun sopimusta ei vuokranmaksuvelvollisuudestaollut syntynyt, kyse ei ole ollut vuokranantajasta, vaan yksityisoikeudellisesta sopimuksentekotilanteesta. Siinä on ihan selvästi käytetty harkintavaltaa viranomaisessa väärin vaatimalla hyvitystä vuokran määrän mukaan. Ihan yhtä hyvin määrä olisi voinut olla 50 euroa tai määrää olisi sopia kohtuullisemmaksi. Kuuluuko vähemmistövaltuutetun tehtäviin ottaa kantaa hyvityksen määrään tällaisessa tapauksessa, ja jos kuuluu, mihin seikkoihin hänen harkintavaltansa perustuu?
Taitaa valtuutetulla olla liian vähän töitä kun ei yhtään suurempia juttuja löydy julkisuuteen kerrottavaksi kuin viranomaistoiminnan avulla pakottamalla aikaansaatu sovinto kansalaisen vahingoksi. En jättäisi ko. vuokranantajakandidaattina asiaa tähän, vaan pistäisin ensin vireille kantelun oikeusasiamiehelle ja sitten korvausvaatimus valtiota kohtaan hyvän hallinnon periaatteiden rikkomisesta aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta.Mielestäni tässä on selkeästi Eduskunnan oikeusasiamiehellä selvityksen paikka kantelemattakin tai jää epäilys rikkeestä virantoimituksessa ja kansalaisen yhdenvertaisuuden lain edessä loukkaamisesta.
Vastaavanlaisissa tilanteissa kun vähemmistövaltuutettu puuttuu asiaan, niin kannattaa ottaa yhteyttä omaan vakuutusyhtiöön ja selvittää, korvaako oma vakuutus oikeudellisen avustamisen asiassa. Ilman oikeudellista apua ei näköjään kannata Suomen kansalaisen asioida ainakaan vähemmistövaltuutetun kanssa, koska viranomaisessa häntä ei kohdella puolueettomasti. Perustuslain mukaan Suomen kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet.
Hei Pekka!
Voisit käydä täydentämässä ja päivittämässä tietojasi esimerkiksi Finlex.fi -sivustolla.
Tutustumisen voit aloittaa vaikkapa yhdenvertaisuuslaista ja sen jälkeen siirtyä vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta annettuun lakiin.
Kyllä Suomeen pitäisi saa myös enemmistövaltuutettu tai sitten kannattaa hankkia asianajaja.
Hei Milo!
Finlex.fi-sivustolta käy ilmi, että vähemmistövaltuutetulla ei ollut oikeutta laatia sopimusta tai vaatia vuokranantajalta hyvitystä. Asunnonvuokraamisessa ainoa yhdenvertaisuuslain tarkoittama laiton syrjintäperuste on nimittäin etninen tausta. Siispä esimerkiksi kansalaisuus on laillinen valintakriteeri, vaikka sitä voidaan muuten paheksua hyvän tavan vastaiseksi.
Tästä voi paisua isompikin juttu, kun vähemmistövaltuutettu joutuu lähipäivinä julkisesti oikaisemaan virheensä. Ovat nähtävästi sen jo tajunneet, sillä aamulla tapauksesta julkaistu lehdistötiedote on sittemmin poistettu vähemmistövaltuutetun nettisivuilta.
Mielenkiintoista, että pankkien ei tarvitse avata tiliä ulkomaalaiselle Suomessa eikä se ole edes syrjintää. Ei taida vähemmistövaltuutetulla olla ”lihaksia” nousta pankkilaitoksia vastaan, mutta yksittäistä veronmaksajaa kohtaan kyllä. Luulisi, että pankeilla on kevyesti varaa maksaa maksimissaan 15000 euroa hyvitystä, mutta vähemmistövaltuutettu joutuisi ”sopimaan” asian suuren asianajotoimiston juristilauman kanssa.
Vähemmistövaltuutetun nettisivuilla on luettavissa lehdistötiedote englanninkielisenä, mutta ei kahdella kotimaisella, jotka ovat lain mukaan virallisia kieliä. Ei siellä näytetä piittaavan kielilain säännöiksistä tuon taivaallista näköjään. Olikohan syrjintäväitteen kohteeksi joutuneelle kansalaiselle kerrottu hänen oikeutensa ja myöntämisen merkityksen seuraamuksineen asiassa, jossa hän joutuu antamaan kirjallisen selvityksen vastapuolen edustajlle, joka voi käyttää saamaansa aineistoa kansalaista vastaan prosessissa? Hyvityksen maksaminenhan ei estä asian viemistä tuomioistuimeen, kun piikki kerran on avattu.
Kansalaisen oikeudentaju on kyllä nyt koetuksella. Jos rinnakkain on kantasuomalainen ja etniseen vähemmistöön kuuluva vuokralaisehdokas, niin on siis pakko antaan asunto jälkimmäiselle? Tämähän on täydellisen epäoikeudenmukaista. Tässähän syrjityksi joutuu aina ja säännönmukaisesti enemmistöön kuuluva kantasuomalainen! Mihin voimme valittaa?