Havainto on sikäli yllättävä, että Rakennuslehden tuoreessa työelämätutkimuksessa mestarit, insinöörit ja diplomi-insinöörit pitivät tärkeimpänä työnsä motivoijana ylpeyttä lopputuloksesta. Näin on pitkään ollut myös ammattimiesten kohdalla. Jokainen kirvesmies ja muurari on ollut ylpeä työnsä jäljestä ja olisi verisesti loukkaantunut, jos joku olisi väittänyt hänen tekevän tahallaan sutta ja sekundaa.
Miksi nykyinen rakentamiskulttuuri ei sitten enää suosi laadun tekemistä ja sillä ylpeilemistä. Tahdosta se varmaan ei ole kiinni, niin paljon laadusta on puhuttu.
Yksi syy on ehkä se, että työn teettämisen tapa on muuttunut. Työt ovat keskittyneet suuryrityksille, jotka omien miesten sijaan käyttävät paljon aliurakoitsijoita ja usein ulkomaista vuokratyövoimaa.
Työ on muuttunut pirstaleiseksi ja työntekijät saattavat vain piipahtaa työmaalla ennen siirtymistä seuraavalle. Kokonaisvastuu katoaa ja porukka ei osaa eikä saa enää tuntea ylpeyttä työnsä jäljestä, koska jälkikäteen kukaan ei edes tietä, kuka mitäkin on tehnyt oli se sitten hyvää tai huonoa. Nopeudesta ja tehokkuudesta on tullut tärkeämpi työmiehen valinnan mittari kuin laadusta.
Palkitsemisjärjestelmätkään eivät kannusta hyvän laadun vaan määrän tekemiseen. Sitä paitsi palkitseminen alkaa nykyisin johtajista, kun sen pitäisi alkaa työmiehistä.
Kiire syö laadun
Rakennusteollisuus RT selvitti pari vuotta sitten laajalla, 954 ammattilaista käsittäneellä haastattelututkimuksella rakentajien käsityksiä laatusta. Tyypillisiä heikentyneen laadun syitä olivat turha kiire, vajavainen tuote- ja tuotannonsuunnittelu sekä heikko työmaan johtaminen. Näiden jälkeen ja osin rinnallekin nousivat kysymykset ammattiylpeyden merkityksestä.
Poimimme 284 sivuisesta haastattelupaketista sitaatteja laadun ja ammattiylpeyden välisestä yhteydestä. Niitä olisi ollut huomattavan paljon enemmänkin. Aiheesta on myös Seppo Mölsän blogi nettisivullamme.
Vain raha ratkaisee
”Ennen laadukas työ oli rakennusliikkeen omistajalle kunnia-asia. Nykyisten konsernien kasvottomille omistajille tärkein asia on tuloksen tekeminen.”
”Rakennusliikkeen ylimmän johdon tahtotilan ja toteuman välillä on ammottava aukko. Kukaan ei tahdo tehdä sutta ja sekundaa, mutta tuntuu, että kukaan ei ole löytänyt keinoa, miten tämä vältettäisiin.”
”Rakennusliikkeen johto on kykenemätön siirtämään laadun merkitys ja sen valvonta sopimuksiin ja työnjohdolleen. Yleinen urakkahinnoittelu ei tue laatua. Laadun alituksista tulisi aina olla seurauksena hinnanalennus koko toimintaketjulle tekijästä alkaen.”
”Paljon vaaditaan paperilla, mutta vaatimusten toteutumista ei käytännössä valvota juuri ollenkaan. Hienoja laatusuunnitelmia on jokaisella, mutta rakennetaan täyttä paskaa.”
”Hyvä työn tekeminen ei lihota työntekijän palkkapussia. Päinvastoin se voi pienentää sitä, jos aikaa menee enemmän. Työmaa ei kannusta hyvään laatuun eikä palkitseminen siitä tule kyseeseen, koska se on pois katteesta.”
”Työkulttuuri on mennyt tulospainotteiseen suuntaan, jonka takia ylpeys omasta työstä on kadonnut.”
”Tehdään kapitalismin kiihkossa ja ahneudessa ihan tieten tahtoen täyttä paskaa. Poikkeuksiakin löytyy, nämä vaan eivät pärjää urakkakilpailuissa.”
”Kaikki ovat urakalla ja kaikki on heidän mielestään kaikkien tiellä. Sähkömies ei pääse tekemään riittävän nopeaa, että päästäisiin levyttämään. Seiniä ei ole tasoitettu, että laatoittaja pääsisi jatkamaan. Mestarin päivä kuluu riitojen selvittämiseen, kun kyse on rahasta. Laatu jää taka-alalle.”
”Nykyajan ammattimiehistä löytyy liian vähän tekijöitä, jotka ajattelevat muutakin kuin rahaa. Motto kerralla oikein ja se, että minä ole tuon tehnyt, on hävinnyt.”
Ei kuulu mulle
”Ei kuulu mulle –mentaliteesta on päästä eroon.”
”Suurin ongelma rakennustyömaalla on tänä päivänä yleisesti vallitseva välinpitämättömyys.”
”Äijämeininki on rakentamisen suurin kehityksen este.”
”Hoidetaan vain nippa nappa oma osuus rimaa hipoen. Kukaan ei siivoa jälkiään. Rukkaset putoaa 15:30, kastukoon levyniput, kun tulivat liian myöhään. Ei se varmaan sada, kun ei satanut eilenkään.”
”Toisen työsuorituksen kunnioitusta ei ole ja tiukat aikataulut ruokkivat sitä.”
”Työntekijöillä ei välttämättä ole ongelma luovuttaa minkä näköistä tahansa työnjälkeä.”
”Osapuolet ovat liian ammattiylpeitä ottaakseen myönteisesti vastaan muiden osapuolten mielipiteitä.”
”Porukka vaihtuu työmaalla sitä tahtia, että kukaan ei tiedä kuka on tehnyt hyvää ja kuka huonoa. Työn aloituspalaverissa on saatettu käydä eri henkilöiden kanssa kuin niiden jotka sen työn lopulta tekevät.”
”Rehellisyys ja uskallus kunniaan. Virheet ja puutteet kirjataan, reklamoidaan ja vaaditaan korjattavaksi ennen kuin työsuoritus on laskutuskelpoinen.”
Hyvästä työstä ei palkita
”Ei arvosteta hyvin tehtyä työtä, ei edes kiitosta palkkiona.”
”Hyvästä työstä pitää osata palkita suullisesti. Pitkään jatkuneesta hyvästä työstä pitää palkita tuotantopalkkioina tai muuna vastaavana rahallisena palkkiona.
”Hyvälle miehelle hyvä palkka, alan haluttavuus kasvaa. Huonolle maksetaan aina liikaa johtuu TE:stä ja hyvälle liian vähän, kun pitää kustannukset tasapainottaa.”
”Työurakat ja alaurakat on sidottu rahallisesti vain määrään. Laadusta ei makseta mitään. Tehdään paljon ja huonosti.”
”Erittäin hyvästä ja sujuvasta työstä voisi tilaaja palkita myös urakoitsijoita. Harkitusti käytettynä hyvä menetelmä. Laatu lähtee kuitenkin loppukädessä tekijöistä.”
”Palkkiot ja sanktiot pitää ulottaa työmiehestä johtajaan. Nykyisellä silvotulla urakointitavalla palkitaan vain johtoa, ei kuitenkaan korjaussäästöistä vaan siitä, että on saatu pois käsistä mahdollisimman nopeasti ja viivan alle jäi mahdollisimman paljon euroja.”
”Kaikille pitäisi saada ”porkkana” hyvin hoidetusta työstä. Tämä motivoi jatkossa ammattimaiseen työskentelyyn.”
”Vanha kunnon porkkanasysteemi toisi motivoitunutta porukkaa työmaalle. Jokainen vähän valvoisi toistensa tekemistä.”
”Porkkanat pitäisi jakaa siten, että viimeinen lohkeaa kymppivastuun jälkeen. Porkkana olisi henkilökohtainen. Tämä myös sitouttaisi työntekijän firmaan, mikä taas antaa uuden positiivisen aspektin.”
Vuokratyövoimaa liikaa
”Nuoret katoavat parempiin töihin. Tilalle tulee uutta väkeä ilman kunnollista koulutusta. Kokemus ei kerry työmaille.”
”Liikaa ns. keikkamiehiä työmaalla.”
”Yritykset paikkaavat ns. sutenööripalvelulla (vuokratyövoima) ostetulla työvoimalla aukkopaikkoja eikä kokonaisnäkemystä siellä löydy.”
”Vuokratyövoimaa kiinnostaa vain tunnit ja niiden korvaus. Rakennusliikkeiden vakinainen oma työvoima omaa varsinkin pienillä paikkakunnilla ammattiylpeyden ja pyrkii minimoimaan vesi- ja kosteusvauriot.”
”Ulkomaalaiset työntekijät eivät tunne suomalaisia vaatimuksia, eikä heillä ole kokenutta työnjohtoa.”
”Ulkomaalainen työntekijä on Suomessa paremman palkan perässä. Yleensä heidän kulttuurissaan pomo on perseen takana koko ajan. Suomessa taas luotetaan ammattimiehen tekemiseen. Ilman valvontaa tämä voi johtaa ulkomaalaisen kohdalla sooloiluun ja oikaisemiseen.”
Ulkomaisen työvoiman kohdalla sisävalmistustöiden laatu ei ole sitä mitä olisi pitänyt. Tämä koskee mm. vedeneristystöiden tarkkuutta ja kipsilevytöitä.”
Valvoja ei välitä
”Ei viitsitä panostaa laadukkaaseen tekemiseen, eikä ketään kiinnosta sitä edes valvoa.”
”Asenne työnjohdossa on, että eihän alihankkijaa tarvitse valvoa. Tosiasiassa runsas alihankinta edellyttää enemmän työnjohtoa kuin omia miehiä käytettäessä. Aliurakoitsijoiden työnjohto on pistäytymistä.”
”Urakoitsijat menevät siitä mistä aita on matalin. Virheitä peitellään, jos valvoja ei huomaa.”
”Kun tilaaja on grynderi, pitää lakia muuttaa niin, että osakkeiden on pakko valita ulkopuolinen, ammatillisesti ja eettisesti pätevä valvoja (eikä tyytyä grynderin valitsemaan).”
”Osa valvojista on myynyt sielunsa pikkurahasta saadakseen seuraavan kohteen grynderiltä. Osa täyttää paperit käymättä välillä edes paikan päällä tarkistamassa. Hyviä valvojia on, mutta he eivät saa tilaajalta tukea tarvittaessa.”
”Työnjohto on nuorta. Heidän koulutuksensa on teoreettista ja käytännön taidot ja sitä myötä uskallus sanoa työntekijöille virheellisestä suorituksesta puuttuu.”
”Nuoret työnjohtajat haluavat tehdä kohteen valmiiksi tietokoneella ja ollaan mieluummin kopissa kuin työmaalla.”
Tuotekin muuttunut
”Asiakkaat ovat aiempaa laatutietoisempia. Asioita jotka ennen olivat normaalia rakentamislaatua, ovatkin nyt virheitä.”
”Asuntotuotannossa laatuvaatimus on jo sellainen, että työntekijällä pitäisi olla enemmän ammattiylpeyttä tehdä virheetöntä työtä.”
Ammattiylpeys takaisin
”Rakentaminen on käytännön ala. Työn suoritus ratkaisee laadun.”
”Ammattiylpeys on saatava takaisin. Tämä hällä väliä systeemi on korjattava.”
”Suurimmalla osalla tekijöistä on asennevamma.”
”Työt tehdään helpon kaavan mukaan. Ammattiylpeyttä ei enää ole.”
”Ennen timpurit, muurarit ja ammattimiehet olivat ylpeitä työstään ja nokkamiehet pitivät porukkaa nuhteessa ja kehtasivat sanoa vielä vuosienkin päästä ”se on meidän tekemämme”. Tämä puuttuu nykyajasta ja osasyy on kaiken pilkkominen osiin ja kokonaisvastuu puute.”
”Mitä ammattiylpeys on? Itse ajattelen siten, että se on tahtotila tehdä työnsä ja osuutensa kokonaisuudesta mahdollisimman hyvin alusta loppuun siten, että voi ylpeänä todeta, että minä olen tuon tehnyt. Ammattiylpeys on sitä, että on oma-aloitteinen ja pyrkii tekemään ratkaisuja, jotka ovat kokonaisuuden kannalta tärkeitä. Se on ylpeyttä omasta ammatista. Se on vastuunottamista ja seurauksien kantamista niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä työssä.”
Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa
8 vastausta artikkeliin “Mihin katosi ammattiylpeys?”
Olen kokenut samaa. Muutin uuteen kerrostaloon puoli vuotta sitten ja sen jälkeen pesuhuoneen lattia on valettu uudestaan, vettä on tullut ilmastointilaitteesta ja nyt on huomattu että laatta oli märkkä ennen kuin parketti asennetiin ja nyt tulee muutto korjauksen aikana.Harmillista uutta uskotaan että on hyvin tehty mutta päin vastoin sutta tehdään vaan edellen.
Kiire on ollut suuri syy ongelmiin jo vuosia. Parhaaksi katsomani tapa tai metodi muuttaa kulttuuria parempaan on ottaa vanhasta ja uudesta paras irti ja siirrytään matala riskiseen rakennustapaan. Yksinkertaisesti työntilaaja ja ostaja pyytävät jo suunnitteluvaiheessa rakenteet yksinkertaisiksi ja laadukkaiksi. Silloin kiireellä, valvonnalla, ammattitaidolla ym. on pienempi riski vahingoittaa rakennusprojektia.
http://rautionmaa.blogspot.fi/2014/09/julkiset-rakennukset-turvattava.html
Suomalainen johtaminen on ottanut ikävällä tavalla mallia amerikkalaisesta ”ahneus on hyvästä” -ajattelusta. Kun oman taskun täyttämisestä on tullut tärkein asia, on johtaja nähnyt peilistä syypään siihen, että alaisten motivaatio on kadonnut.
Luin äskettäin uudestaan kiinalaisen Sunzin kirjan Sodankäynnin taito. Kirja on yli 2000 vuoden ajan vaikuttanut niin kenraaleiden kuin yritysjohtajienkin ajatuksiin. Siitä tuli pari vuotta sitten uusi suoraan kiinasta käännetty versio.
Kirjan avaustarina kertoo siitä, kuinka Sunzi näytti kuninkaalle, että jopa haareminaisista voi kouluttaa armeijan. Koulutus alkoi sulkeisharjoituksilla, joita vetäviksi upseereiksi hän valitsi kaksi kuninkaan lempivaimoa.
Koulutus oli aluksi juuri niin vaikeaa kuin saattoi odottaakin. Kun hän ensimmäisen kerran määräsi rintamasuunnan oikealle, naiset kikattivat. Tällöin Sunzi totesi, että kenraali, tässä tapauksessa hän itse, oli vastuussa siitä, ymmärsivätkö sotilaat heille annettuja käskyjä vai eivät.
Hän opasti kärsivällisesti naisia ja toisti sitten komennon. Jälleen vastauksena oli kikatusta. Silloin Sunzi määräsi upseerit teloitettaviksi. Sunzi selitti, että mikäli sotilaat ymmärsivät käskyt, mutteivät totelleet niitä, se oli upseeriston vika.
Tarinaan sisältyy yksi Sunzin ensimmäisistä sotataidon opeista: aloita rankaiseminen ylhäältä, mutta palkitseminen alhaalta.
Kirjan ystävistä niin Napoleon, Marshall kuin Mannerheimkin ymmärsivät rivimiesten palkitsemisen ensisijaisuuden. Kun tavalliset rivimiehet kokevat, että ylin johto on kiinnostunut heidän tekemisistään ja palkitsee heti hyvät suoritukset, nostaa tämä intoa yrittää parastaan. Esimies ei valvokaan rangaistakseen vaan palkitakseen.
Napoleonin oli väitetty sanoneen: ”Antakaa minulle tarpeeksi nauhoja asetettavaksi sotilaitteni univormun takkiin ja minä voin valloittaa maailman”.
Marshall puolestaan puolusti jakamiensa mitalien suurta määrää sillä, että niiden ansiosta miesten moraali oli säilynyt suurten vaikeuksienkin keskellä. Marshall itse ilmoitti ennemminkin miettivänsä sitä, olivatko miehet saaneet riittävästi tunnustusta.
Nykypäivänä Sunzin oppi on kääntynyt valitettavasti nurin. Yritykset kannustavat johtajia muhkein palkkioin, mutta työmiehiä muistetaan ensimmäisenä vasta silloin, kun yt-neuvottelut alkavat.
Olisiko tällä asialla yhteyttä moraalin ja ammattiylpeyden katoamiseen?
Pitäisikö palkitsemisjärjestelmissä ottaa taas rivimies keskiöön? Vasta kun hän on ansainnut palkkionsa, tulisi pomojen vuoro. Silloin ruohonjuuritason osaaminen ja laatu näkyisi alusta alkaen mukana palkitsemisessa eikä katoaisi määrällisten ja rahallisten tavoitteiden alle kuten nyt.
seppo on tässä asiassa täysin oikeassa.Itse aloitin rakennus työt 1999 nuorena poikana ,työ ilmapiirin ankeusja harmaus löi silmille heti.pahinta oli uudisrakennuksilla,jokainen tekee vaan omansa ja sit kiire kotiin.Ei ole enää rakentajia,on vain lauma ukkoja joista jokainen osaa tehdä yhtä ja ehkä vähän toista.Luovuus ja oma ajattelu on tapettu,tai kuollut muuten vaan,ja sitä myöten ammattiylpeys ja motivaatio myös.Ei nähdä isoa kuvaa,tai ei ehditä näkemään.Ajatus malli on et jokainen hoitaa omansa ja sillä selvä.Surullista kun kokemuksen karttuessa ammatti ylpeys vain vähenee,kasvottomat pörssiyhtiöt ja jatkuvan kasvun illuusion luoma kiire ja tehostaminen eivät ainakaan paranna asiaa.Kyllä olisi nykyaikana Sunzille hommia,ja ehkä teloitus ryhmillekkin.Nykyään olen muissa hommissa,mutta olen silti ylpeä rakentajista jotka tietävät kyllä miten asiat pitäisi tehdä.Joskus on käytävä pohjalla jotta pääsee ylös.
Saa olla erimieltä,ja ehkä olisi hyväkin.Tärkeintä et on jotain mieltä ja asia herättää keskustelua ja ajatuksia….
Kun ostajan ainoa laatukriteeri on halpa hinta, ei voi muuta odotaakaan kuin ongelmia.
Sitä saa mistä maksaa ja on turhaa sitten tulla itkemään ettei talon laatu vastaakaan myyntiesitteen kiiltokuvaa. Moni kakku päältä kaunis, mutta kannattaisi katsoa mitä pinnan alla piilee …
Sutta ja sekundaa väsätään vakka väkisin eikä ostaja osa aparempa avaatiakaan. Riittää että on kaunis kattaus ja lujat tapetit, jotta talo pysyisi kasassa edes messujen yli … Sitten alkaa taas täysremontti ja vasarat paukkuvat pitkään. Ja maksajahan on taas tiedossa.
Huonon ja hyvän hintaero onkin yllättävän pieni. HYvin tehty talo kestää hyvinkin 100 vuotta, mutta kun talo joudutaan sisäänrakennettujen ongelmien takia pukamaan jo parinkymmenen vuoden kuluttua, niin on jokin pahasti pielessä.
Opetetaanko tällaiseen jossakin ammattikoulussa?
Johtajat voisi panna ”omalla päällään” vastuuseen huonosta laadusta. Tuo keino tepsi työturvallisuudessa. Irlantilainen CRH ja ruotsalainen Skanska totesivat, että suomalainen työturvallisuus on surkea. Siksi molemmissa yrityksissä haukuttiin ensimmäiseksi suomalainen toimitusjohtaja ja ilmoitettiin, että jos asia ei heti parane, niin johtaja pistetään vaihtoon. Toista kertaa hänen selityksiään ei kuunnella.
Johan alkoi tapahtua: työmiehille ruvettiin antamaan bonuksia pitkistä tapaturmattomista jaksoista ja työturvallisuushavaintojen tekemisestä jne. ja työturvallisuus otettiin mukaan myös johtajien bonuksiin.
Oikeastaan tämä laatuongelma kiteytyy näihin kuuluisiin bonuksiin. Joka ukko projektiorganisaatiossa juoksee niiden perässä niin ettei silmät muuta näe. Se että itselle saadan 100€ bonusta voi hyvin johtaa siihen että projektin kokonaistalous ja laatu menevät alamäkeä. Itse kaikenkokoisille rakennusliikkeille PKS-seudulla urakoita myyneenä näkisin että työpäälliköt ja heidän alaisensa harvoin omaavat kykyä tai halua ymmärtää projektin laadukkaan ja kokonaustaloudellisen läpiviennin vaatimia tosiasioita. Ei esim. loppujen lopuksi tiedetä mitä piti ostaa tai mitä tuli ostetuksi, mitä tapahtuu jos alihankkijan ainoa avainhenkilö sairastuu, onko alihankkijalla näyttöä osaamisestaan, ulkomaisten työvoimaa vuokraavien yritysten hämäräkuviot tiedostetaan mutta toivotaan että kaikki sujuu kuten ennenkin jne…