Sibelius-Akatemia oli Skanskan korjausrakentajille kohtalon paikka

Skanska Talonrakennus tarttui viime vuoden keväällä vaativaan hankkeeseen, kun entiset Suomalaisen yhteiskoulun ja sittemmin Museoviraston tilat Helsingin Töölössä Nervanderinkadulla piti muuntaa Sibelius-Akatemialle musiikin opiskelua palvelevaan käyttöön.

Kiirettä aiheutti se, että pieni osa tilosta tulee eduskunnan käyttöön, ja kun niiden valmistuminen linkittyi koko Eduskuntatalon remonttin ja eduskunnan siirtymiseen useisiin väliaikaistiloihin, ei aikataulussa voitu livetä yhtään.

Koska käyttötarkoitus oli välillä ollut täysin toinen, tilajakoa piti muuttaa ja samalla parantaa erityisesti ääneneristystä. Tämä tehtävä on kaikissa käyttötarkoitusmuutoksia sisältävissä kohteissa tilankäytöllisesti ja rakenneteknisesti vaativa, usein mahdoton ilman massiivisia purkuja.

Ensimmäinen työmaakesä sujuikin purkutöiden merkeissä. Purkutyöt teki Kuusakoski tavoitehintaurakkana. Töiden laajuutta kuvastaa esimerkiksi se, että purettujen välipohjien tilalle rakennettujen uusien lattiarakenteiden tueksi tarvittiin 240 teräksistä I-palkkia. Akustiikan näkökulmasta olennaista on, että uudet lattiarakenteet ovat kelluvia, synteettisellä ääneneristyslevyllä varustettuja. Ikkunoiden ääneneristystä ja U-arvoja on puolestaan parannettu lisäämällä rakenteeseen uusi umpiolasillinen sisäpuite.

”Syyskuussa tehtyjen mittausten mukaan ilmanvaihdon äänitaso opetushuoneessa oli alimmillaan 23 desibeliä”, Skanska Talonrakennuksen työmaapäällikkö Rauno Rahkola kertoo.

Vastaavat ”hiljaisuustavoitteet” pätivät myös talotekniikan suunnitteluun ja toteutukseen. Esimerkiksi ilmanvaihtokanavien läpivienteihin kiinnitettiin palonkestävästä synteettisestä kankaasta valmistettu joustava liitinosa. Niitä tarvittiin sekä tulo- että poistokanavaan tyypillisesti kaksi kappaletta. Liitinosat sijoitettiin kunkin huoneen alakaton talotekniikkakoteloon. Kotelointi oli välttämätön ratkaisu, jotta tarvittavan alhaisen äänenpainetason saavuttaminen oli mahdollista.

Suojelu ja kostutus lisäsivät vaativuutta

Tiukkojen akustisten vaatimusten lisäksi Nervanderinkatu 13:n remontoitu rakennus oli vaativa korjattava, koska muutosten tekoa rajoittivat suojelunäkökohdat. Esimerkiksi iv-konehuoneita ei saanut sijoittaa katolle. Ilmamäärät ja viihtyvyys oli kuitenkin saatava nykyistä vaatimustasoa vastaaviksi. Tämä johti yhteensä 14 pienen iv-konehuoneen sijoittamiseen kerroksiin. Konehuoneisiin sijoitettiin vakiotekniikan lisäksi ilmankostutusautomaation säätöyksiköt, joiden avulla ilman suhteellinen kosteus soittohuoneissa pysyy oikealla tasolla.

Vaikka suuri osa kostuttimista on integroitu ilmanvaihtokoneisiin, myös paikallisia kostuttimia tarvitaan. Erityisen tarkasti oikea kosteustaso on varmistettava urkuhuoneessa, koska puinen arvosoitin on luonnollisesti paikallaan koko ajan.

Urkuhuoneiden lisäksi useat muutkin remontin aikana uusituista huoneista palvelevat soittohuoneina, pääasiassa harjoituskäytössä. Lokakuun alusta lähtien rakennuksen tehokkaasti äänieristetyissä huoneissa ovat harjoitelleet laulajat ja klassisten instrumenttien nuoret taitajat.

Epäsymmetrinen ”iglu” teetti töitä

Yksi viimeisimmistä ja samalla vaativimmista töistä koko työmaalla oli kuparipintaisen kattokupolin rakentaminen ravintolan yläpuolelle. Rakenteen muoto oli täysin epäsymmetrinen: yksikään koko ja muoto ei osissa toistunut. Joka suuntaan epäsymmetrinen, käpymäinen rakenne oli aluksi määrä tehdä paikalla lautamuotitettuna betonirakenteena.

”Totesimme tämän niin työlääksi jo ideointivaiheessa, että tartuimme lopulta täysin uudenlaiseen ratkaisuun. Kimmoke tälle tuli siitä, kun muottijärjestelmämme toimittajan Dokan Ville Tuulensuu tiesi kertoa, että Dokan tehdas valmistaa Itävallassa myös kolmiulotteisia epäsymmetrisiä muotteja, vieläpä suoraan arkkitehdin 3d-kuvista.”

Itävallasta Töölöön rahdattu EPS-rakenteinen kuori toimi muottina ensin ruiskutettavalle polyuretaanilämmöneristeelle ja tämän jälkeen vielä kuitubetonikerroksen muottina. Rakenne sisältää luonnollisesti myös veden-eristyksen, jona tässä tapauksessa toimii tavallinen tuplakermi.

Varsinaista taidonnäytettä vaadittiin siinä vaiheessa, kun mainittu rakenne pinnoitettiin kuparipellityksin. Ongelmana oli se, ettei missään vaiheessa ollut sallittua eikä muodon takia mahdollistakaan seistä työskenneltäessä.

”Telineet vietiin niin lähelle kuin mahdollista, työssä meni yhteensä kuukausi. Kyllä tämä on vaativin kohde koko 30-vuotisella urallani – ehkä Korson kirkon ohella”, kuparikatotkin hallitseva Timo Virtanen Ysinot Oy:stä kertoo.

Sibelius-Akatemia oli mukana Vuoden Työmaa -kilpailussa ja sai niin paljon kiitosta raadilta, että ilmeisesti Rahkola saa jatkossakin tarjota korjaustöitä.