Uusien maankaatopaikkojen perustaminen kaupunkiympäristössä kohtuullisten etäisyyksien päähän on käymässä hankalaksi. Tämä ajaa kuntia pohtimaan ylijäämämaiden hallintaa uusista näkökulmista.
uomessa käytetään soraa, hiekkaa, kalliomursketta ja sepeliä rekkakuormallinen asukasta kohden vuosittain. Käytämme maamassoja 100 miljoonaa tonnia joka vuosi ja määrä on asukaslukuun suhteutettuna Euroopan suurin. Tämä johtuu pitkistä välimatkoista ja siitä, että infrastruktuuri on rakennettu kattamaan koko maan. Lisäksi Suomessa teiden rakenteista joudutaan rakentamaan paksummat kuin muualla Euroopassa johtuen teiden routimisesta.
Pelkästään Jyväskylän kaupungin rakennuskohteista syntyvien maamassojen kuljetuskustannukset ovat noin 1,3 miljoonaa euroa vuosittain. Kuljetuskustannukset aiheuttavatkin 90 prosenttia maamassojen hinnasta. Kun maamassojen suunnittelua ja alueellista yhteistyötä lisätään, voidaan saada aikaan kymmenien prosenttien säästöt kuljetuskustannuksista.
Kunnissa kaivataan parempaa suunnittelua
Sitran rahoittamassa Resurssivirrat haltuun -hankkeessa Jyväskylän ammattikorkeakoulu on pyrkinyt edistämään alueellista maamassojen kierrätystä ja uusiokäyttöä. Samalla on pyritty löytämään ja kehittämään kuntien ja yritysten käyttöön sellaisia toimintamalleja, jotka ovat monistettavissa valtakunnallisesti. Hankkeen projektipäällikkö Kirsi Knuuttila ja projektityöntekijä Sari Tapio vierailivat syyskuun aikana viidessä Jyvässeudun kunnassa keskustelemassa maamassojen hallinnan tilasta ja niihin liittyvistä toimintamalleista ja kehittämistarpeista. Samalla haastateltiin kuntatoimijoita Tapion opinnäytetyötä varten aiheena Maamassojen hallinta Jyvässeudulla – Kierrätyksen ja uusiokäytön tehostaminen kuntatoimijoiden näkökulmasta.
Kuntatoimijat näkivät toimintamallit omassa kunnassaan pääosin riittävinä. Kuitenkin eri toimijoiden välisen yhteistyön lisäämiselle nähtiin tarvetta. Erityisesti kaavoituksen rooli maamassojen loppusijoituksen suunnittelussa nousi vahvasti esille. Kun rakentamisen ylijäämämaat ja täyttötarpeet huomioidaan jo kaavoituksessa, osa ylijäämämaista saadaan sijoitettua paremmin syntypaikalleen. Jos tiedetään jo suunnitteluvaiheessa, millaisia massoja kohteesta syntyy, loppusijoituspaikan löytäminen läheltä syntykohdetta helpottuu. Vaikka ylijäämämaita ei aina saadakaan sijoitettua kaava-alueelle, olisi kuitenkin syytä selvittää, mikä on kustannustehokkain ratkaisu.
Lainsäädäntö nähtiin pienissä kunnissa liian tiukaksi. Tapaukset pienissä kunnissa ovat täysin erilaisia kuin kaupungeissa. Pilaantuneita maita syntyy vain vähän ja pilaantumattomienkaan maamassojen määrät eivät ole suuria. Käytännön järjen käyttöä ei olekaan riittävästi huomioitu pienten kuntien näkökulmasta. Lupakäytäntöjen keventäminen ja sääntelyn purkaminen maaseudulla edesauttaisi ylijäämämaiden hallittua ja valvottua loppusijoitusta. Kun käytännöt ovat toimijoiden näkökulmasta riittävän yksinkertaisia, ylijäämämaat sijoitetaan niille osoitetuille, luvallisille paikoille ja myös kunnan viranomaiset pysyvät paremmin selvillä siitä, mihin maita on läjitetty.
Yhteistyö tuo potkua maamassojen hallinnan järkevöittämiseen
Yhteistyön lisäämiseksi Jyvässeudulla eri maarakennustoimijoille perustettiin Keski-Suomen maarakennustyöryhmä, joka kokoontui ensimmäisen kerran marraskuussa. Työryhmä koostuu pääasiassa kuntien ELY-keskuksen, AVI:n, yritysten, toimialajärjestöjen sekä koulutusorganisaatioiden edustajista. Tavoitteena on lisätä vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä ja näin edistää alan elinvoimaisuutta sekä ylijäämämaiden hallinnan järkevöittämistä.
Jyvässeudulla kunnat ovat kooltaan, rakenteeltaan ja rakennustarpeiltaan erilaisia. Tästä johtuen myös kuntien maamassojen hallintaan liittyvät haasteet poikkeavat toisistaan. Jyväskylän verrokkikunnille järjestetään joulukuussa tapaaminen, jossa kuuden kunnan edustajat eri puolilta Suomea pääsevät keskustelemaan maamassojen hallinnasta. Kaiken kaikkiaan tahtotila ylijäämämaiden hallinnan järkevöittämiseen on olemassa. Kun löydetään ne työkalut, joilla päästään haluttuihin lopputuloksiin, saadaan säästettyä niin luonnonvaroja kuin kustannuksiakin.
Kirjoittajat: Sari Tapio (projektityöntekijä), Jyväskylän ammattikorkeakoulu BTI. sari.tapio@jamk.fi
Kirsi Knuuttila (projektipäällikkö), Jyväskylän ammattikorkeakoulu BTI. kirsi.knuuttila@jamk.fi
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Resurssitehokas maamassojenhallinta säästää euroja ja luonnonvaroja”