Kokeile kuukausi maksutta

Yksittäisen tontin tutkiminen on hukkaan heitettyä aikaa

Rakennuslehti pyysi NCC Rakennuksen hankekehitysjohtajan Ilkka Alvoitun ja YIT:ssä kaupunkikehityksestä vastaavan johtajan Juha Kostiaisen pohtimaan, miten täydennysrakentamista pitäisi tehdä.

Esimerkki lähiön täydennysrakentamisen mahdollisuuksista. Punaisella merkityt talot ovat täydennysrakentamisen kohteita, valkoiset olemassa olevia ja siniset rakenteilla olevia kohteita.

Helsinki on esittänyt yleiskaavaluonnoksessaan kaupungin tiivistämistä täydennysrakentamalla. Moottoritiemäiset sisääntuloväylät muutettaisiin kaupunkibulevardeiksi. Tämä merkittävä kaupunkirakenteellinen muutos antaisi mahdollisuuden rakentaa kaupunkia väylien varteen samaan malliin kuin esimerkiksi Mäkelänkadun kaupunkibulevardin varrella on aikoinaan tehty. Lisäksi kaupungin yleiskaavaluonnoksen ajatuksena on täydennysrakentaa alueita, joilla on hyvät raideliikenneyhteydet. Esimerkiksi tulevan Raide-Jokerin varteen suunnitellaan asuntorakentamista.

Ilkka Alvoittu

”Nyt täytyy ryhtyä toimeen. Kannattaisi ensin täydennysrakentaa lähiöt ja sitten tehdä kaupunkibulevardit, sillä niihin liittyvät selvitystyöt vievät aikaa. Lähiöiden täydennysrakentamista tarvitaan kohtuuhintaisuuden vuoksi. Helsinkiin tarvitaan monenlaisia veronmaksajia”, Alvoittu sanoo.

Alvoittu sanoo, että yksittäisen tontin tutkiminen on hukkaan heitettyä aikaa kaupungin kannalta.

”Postimerkkikaavan tekeminen ei uudista lähiötä. Yhden tontin kehittäminen on tuhoisaa. Kun lähiötä kehitetään kokonaisena alueena, ei kunnioiteta tonttien rajoja vaan katsotaan kaupunkikuvaa ja millaista kaupunkiympäristöä täydentämisellä tuotetaan. On tärkeää kehittää ajatuksia tähän suuntaan.”

Hänen reseptinään on, että täydennysrakentamisessa kannattaa muistaa moni-ilmeisen kaupunkikuvan tavoite. Sillä taattaisiin kaikenlaisten ihmisten saaminen Helsinkiin veronmaksajiksi.

Arvonnousu ja ahneus moottoreina

Alvoittu miettisi lähiöiden uudistamista teknisen hajoamisen sijaan toiselta kantilta.

”Lähiöt ovat miljoonan suomalaisen koteja. Pitäisi miettiä kunkin lähiön osalta sen arvonnousua, sitä millä toimenpiteillä teemme asiakkaat vauraammiksi, eikä kääntää selkää lähiöille.”

Hän korostaa, että rakennusliikkeiden kannattaa ajatella lähiöitä isosti: ympäristön, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden kannalta – ja kehittää lähiötuotteita.

”Kun meidän myyntivisiomme ja asunto-osakeyhtiöiden asukkaiden ostovisiot kohtaavat, olemme onnistuneet.”

Alvoittu pitää ahneutta lähiöuudistuksen moottorina. ”Kaupunki on ahne veronmaksajille, rakentajat ovat ahneita kunnialle ja tulevaisuuden paremman bisneksen luomiselle, ja asukkaiden ahneutena on saada täydentymisrakentamisesta rahallista korvausta tuleviin remontteihin.”

”Täydennysrakentaminen on ihmismielen osaamista ja tuntemista, mikä on vaikeata pragmaattiselle insinöörille, jolla on mielessä torninosturit ja betonivispaimet. Olemassa olevien asukkaiden kanssa täytyy osata käydä dialogia ja omata myötäelämisen kyky ja ymmärtää miltä tuntuu, jos omalle takapihalle tehdään. Pitäisi osata katsoa asioita sekä kärsimysten että hyötyjen näkökulmasta suunnitelmia esiteltäessä. Täytyy osata olla ihmisiksi.”

Tarvitaan kansallinen malli

Juha Kostiaisen mielestä rakenteen tiivistäminen on kysymys, joka meillä ymmärretään huonosti, vaikka kaupunkeihin on muuttamassa 500 000–600 000 uutta asukasta.

kostiainen juha_

”Se ei riitä, että rätkäistään jonnekin alueelle yksi kerrostalo tai että tehdään vaikka Myllypuroon pari taloa. Kun täydennetään, täydennetään reippaasti. Tarvitsemme tiivistämistä, että lähiöiden palvelut kehittyvät.”

Kostiainen peräänkuuluttaa täydennysrakentamiseen konseptuaalista mallia. ”Ympäristöministeriön pitäisi myllätä yksi alue läpi perinpohjaisesti ja luoda kansallinen malli. On järkevää tarkastella aluetta kokonaisuutena. ”

Kostiaista viehättää enemmän ajatus täydentämisestä kuin alueen pelkästä korjauksesta. Uusien rakennusten alakertoihin tulisi tuoda palveluja. Voisi myös miettiä niin, että samassa rakennuksessa olisi yksityisiä ja julkisia palveluja. Olisi päiväkoteja, kahviloita ja tiloja vaikka vierailevalle terveydenhoitajalle.

Eri hintaluokan asuntoja

Kostiaisen mielestä tutkimisen arvoisia olisivat asuntojen luokitukset: elite, bisnes, standard, comfort, hieman kuten Venäjällä. Luokat liittyisivät pysäköintiin, pintamateriaaleihin, energiatehokkuuteen, joukkoliikenteen läheisyyteen ja moneen muuhun tekijään. Kaikki urbaanit ihmiset eivät halua laittaa maksimimäärää asumiseen.

”Asunnot olisi luokiteltu hieman kuten hotellit. Jos saisit yhden tähden asunnon, tietäisit, että se on vähän halvempi, ja tietäisit sen myös myydessäsi. Venäjällä olemme havainneet, että samalle alueelle voi tehdä kolmen eri luokan asuntoja. Idea on siinä, että kaikki saavat saman ympäristön”, hän sanoo.

Kostiainen arvioi, että alueen hintatason nousua voisi hillitä sillä, että kaupunki määrittelisi, että tiettyyn kaupunginosaan täydennysrakennetaan yhtä tai kahta tähteä.

Lue lisää 20.3. ilmestyneestä Rakennuslehdestä.

Teksti: Auri Häkkinen ja Anne Korhonen

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Yksittäisen tontin tutkiminen on hukkaan heitettyä aikaa”

  1. kuulostaa hyvältä, siirretään koko suomi asumaan Helsingin uusiin slummeihin.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat