Kokeile kuukausi maksutta

Paimion parantola ei syntynyt vain Aallon muotoilulla – arkkitehtuuriin vaikuttivat monet eri toimijat

Arkkitehti, kuvataiteen maisteri Marianna Heikinheimo tarkastelee Paimion parantolan rakennusprosessia arkkitehtuurin historian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan Architechture and Technology: Alvar Aalto’s Paimio Sanatorium. Tutkimus paljastaa, että Paimion parantolan arkkitehtuuriin vaikuttivat useat eri toimijat.

Arkkitehti, kuvataiteen maisteri Marianna Heikinheimo tarkastelee Paimion parantolan rakennusprosessia arkkitehtuurin historian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan Architechture and Technology: Alvar Aalto’s Paimio Sanatorium. Tutkimus paljastaa, että Paimion parantolan arkkitehtuuriin vaikuttivat useat eri toimijat.

Aalto oli taitava luomaan verkostoja ja kääntämään muut toimijat tukemaan omaa ensisijaista päämääräänsä: tarkoituksenmukaista muotoilua.

Marianna Heikinheimon mukaan esimerkiksi parantolan potilashuoneen kalusteiden materiaalivalintaan vaikutti Aallon aiempi yhteistyö huonekalutehtailija Otto Korhosen kanssa.

”Oliko Aallolla erityinen intentio suunnitella puusta, vai valikoituiko puu potilashuoneen kalusteiden materiaaliksi vain siksi, että Korhosella sattui olemaan osaamista puusta ja Aalto oli tehnyt paljon yhteistyötä hänen kanssaan”, Heikinheimo kysyy.

Lisäksi Aalto onnistui vetoamaan rakennusprosessin eri osapuolille tärkeisiin asioihin, kuten talouteen. Näin hän sai muut osapuolet tukemaan omia tavoitteitaan.

”Aalto onnistui toimimaan niin, että Korhonen tarjosi huonekaluista halvinta hintaa. Tällä tavalla Aalto sai suunnittelemansa huonekalut potilashuoneeseen. Aallon design ei tullut huoneeseen siksi, että se olisi ollut suurenmoista vaan siksi, että se oli halvinta”, Heikinheimo sanoo.

Potilashuoneen ikkunoiden kohdalla Aalto vetosi lääketieteeseen, sillä aikakaudelle tyypillisesti rakennusta itseään pidettiin hoidon välineenä. ”Aalto perusteli ikkunoiden paikkaa muun muassa sillä, että potilaan pitää nähdä sängystään ulos.”

Suunnitteluprosessi ongelmallinen

Paimion parantolan rakennusprosessin aikana Suomi kärsi suuresta lamasta. Heikinheimon mukaan Aalto onnistui tiukoissa taloudellisissa puitteissa toteutetussa hankkeessa kokonaisuudessaan hyvin.

Heikinheimo tarkasteli työssään erityisesti arkkitehtuurin ja teknologian suhdetta. Hän toteaa, että Aalto onnistui hyvin yhdistäessään arkkitehtuuria ja taloteknisiä ratkaisuja pienessä mittakaavassa. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi teknisten järjestelmien näkyviä osia, muun muassa pattereita ja lavuaareja. Potilashuoneen mittakaava on Heikinheimon mukaan erityisen onnistunut.

Suuremmassa mittakaavassa suunnitteluprosessi oli Heikinheimon mukaan ongelmallinen: esimerkiksi viemäröinnissä ajan tietämystä ei hyödynnetty niin hyvin, kuin olisi ollut mahdollista. Insinööreiltä ei myöskään missään vaiheessa kysytty, miten suuri laitos tulisi rakentaa neitseelliseen maastoon.

Heikinheimo käytti tutkimuksensa teoreettisena näkökulmana Bruno Latourin kehittämää toimijaverkkoteoriaa. Sen mukaan teknologiset järjestelmät, kuten rakennukset, muodostuvat erilaisista toimijoista, jotka voivat olla ihmisiä, instituutioita, lainsäädäntöä tai materiaalisia olosuhteita.

Väitöskirja tarkastettiin Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa perjantaina 29.1.2016.

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Paimion parantola ei syntynyt vain Aallon muotoilulla – arkkitehtuuriin vaikuttivat monet eri toimijat”

  1. Käykääpä (toimitus) tämä päivänä tutustumassa Paimion parantolaan. Ymmärrätte ehkä käynnin jälkeen mikä yhteiskunnallinen tarkoitus rakennuksella on. Olen todella pahoillani että niiden ihmisten, tai potilaiden, osaksi on tullut siellä asuminen.

Vastaa käyttäjälle nimetön Peruuta vastaus

Viimeisimmät näkökulmat