Vastine Rakennuslehden artikkeliin: Tikkurilan uuden asemarakennuksen katto vuotaa

Vastine Rakennuslehden artikkeliin:  ”Tikkurilan uuden asemarakennuksen katto vuotaa.” 26.1.2016
Tikkurilan asemasillan katon vuotamista koskevassa jutussa oli haastateltu taloteknistä isännöitsijää Juha Sarkkista: ” Se on vuotanut alusta asti. Lasi ja metalli ovat Suomen ilmastossa sellainen yhdistelmä, että varmasti vuotaa. Arkkitehdit ovat kuitenkin sitä mieltä, että se on hyvä yhdistelmä.

Metalli elää lämpötilojen mukaan, mutta lasi pysyy koko ajan samanlaisena. Ja vesihän on sellainen, että se tulee läpi mistä tahansa.” Alaotsikoksi oli poimittu vielä edellisestä väite ”Arkkitehdit ovat kuitenkin sitä mieltä, että se on hyvä yhdistelmä”. Nopea lukija saattaa luulla, että (asemasillan, tai ihan yleisestikin) arkkitehdit ovat sekä välinpitämättömiä kattojen vuotamiseen että ehdoin tahdoin valitsevat rakentamiseen epätoimivia materiaaliyhdistelmiä.
Metalli-lasirakentaminen ei sinänsä ole mitään uutta, sitä on toteutettu toimivasti vuosisatojen ajan. Ongelmitta toimivia metalli-lasirakenteisia kattoja on rakennettu Suomeenkin jo 1800-luvulta alkaen.

Rakennushankkeessa lopputulos on aina pitkän ketjun ja sen ammattitaidon lopputulos, aina tilaajan toiveista ja kustannustehokkuudesta, kaavan asettamista suuntaviivoista ja rajoituksista, rakennusmääräyksistä ja muista kohdetta koskevista määräyskokoelmista, arkkitehti-, rakenne- ja taloteknisten suunnitelmien sekä tuoteosasuunnittelun ja materiaalien toimittajien kautta itse toteutukseen. Lähtökohtana on oltava se, mitä tulevalta rakennukselta halutaan. Toivotaanko tilasta avaraa, viihtyisää, helppokulkuista ja esteetöntä modernia ympäristöä? Suuret lasipinnat päästävät luonnonvalon tilaan ja matkustajan on helppo orientoitua, mistä halutut raiteet löytyvät, kun sillalta aukeaa esteetön näkymä itse ratapihalle. Avaruus, valoisuus ja läpinäkyvyys tekevät myös asematiloista turvalliset käyttää.

Jos jossakin kohtaa rakennushankkeen valmistusketjua sattuu virhe, joka näkyy lopputuloksessa, esimerkiksi vuotovesinä tai väärään kohtaan kodensoituvina vesinä, on toki syytä tutkia, mikä on ongelman aiheuttanut ja miten se korjataan. Tämä onkin toki työn alla Tikkurilan asemasillan suhteen.

Virhe ei ole sattunut siinä, että arkkitehti on valinnut hankkeeseen metalli- ja lasirakenteisen katon, kuten jutusta saattaisi päätellä. Valitun lasi-teräsrakenteen suunnitteludetaljiikassa on käytetty maan parasta tietämystä kaikilla tasoilla. Rakennuspaikka on äärimmäisen haastava sekä toteutuksen että huollon kannalta, sillä silta sijaitsee jatkuvasti liikennöidyn pääradan päällä, lähellä jännitteisiä ajolankoja.

Nyt tapahtuneet kattovuodot tai kondenssiveden tippuminen rakennuksen sisälle sekä vesien valuminen rännien ulkopuolelle ja jäätyminen pitkiksi puikoiksi ovat ikäviä ja valitettavia tapahtumia. Jääpuikot voivat pudotessaan olla hengenvaarallisia. Ongelmiin on pyritty löytämään ratkaisua heti niiden ilmetessä tutkimalla koko toteutusketjun kanssa, missä vika on ja miten varsinainen syy voidaan ratkaista. Kyseessä on monimutkainen kokonaisuus, jossa kattolasien jaksotettujen sulatuslämmitysten ja rännien saattolämmitysten ohjausten tasapainotilaan säätäminen, sään eri ääriolosuhteet huomioiden, on valitettavasti kestänyt arvioitua pidempään ja myös ollut ennakoitua haastavampaa.

Timo Meuronen, Tikkurilan asemasillan pää- ja arkkitehtisuunnittelija
Marika Rökman, Tikkurilan asemasillan projektiarkkitehti
Aihio Arkkitehdit Oy