Alf Rehn ja Mika Anttonen patistavat yrityksiä: Nyt tarvitaaan riskinottohalua

”Riskinotto ei tässä vaiheessa ole yrityksille edes valinta. Ei ole kysymys siitä, pitääkö ottaa riskejä vai ei, niitä täytyy ottaa tai viimeinen sammuttaa valot”, Alf Rehn toteaa.

Hän ei näe suomalaisissa yrityksissä riittävän suurta kriisitietoisuutta, joka voisi ajaa organisaatioita aidosti etsimään uusia asioita.

”Kriisin aikana monet yritykset ovat heittäytyneet ylivarovaisiksi. Vähän kärjistäen sanottuna aika monessa suomalaisessa yrityksessä ajatellaan: kyllä tämä kohta kääntyy, ja jos ei muuta niin TEM:stä saa rahaa”, Rehn sanoo.

Suomalaisyritykset ovat Rehnin mukaan saavuttaneet sellaisen kituuttamisvaiheen, jossa mistään ei voida enää leikata. ”Täytyy toivoa, että ne alkaisivat investoida enemmän tutkimukseen, tuotekehitykseen, innovointiin ja löytäisivät ne tuotteet ja palvelut, joiden kautta voidaan lähteä rakentamaan uutta Suomea.”

Riskinottohalulla hyvinvointiin

Anttosen lempiaiheita yritysjohtajana ovat ponnistelu ja riskinottohalu. Niiden avulla voidaan menestyä taloudellisesti nykyistä paremmin ja säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan kolme tärkeää arvoa: maksuton koulutus, hyvä terveydenhuolto ja niistä huolehtiminen, jotka eivät siihen itse kykene.

”Olen vakuuttunut, että tuotekehittelyllä, koulutuksella ja globaalilla markkina-analyysillä löytyy aivan riittävästi liiketoimintaa, josta voidaan kotouttaa tuloja suomalaisen elämänmuodon takaamiseksi”, Anttonen sanoo.

Hän arvioi, että tulevat suomalaiset globaalisti menestyvät yhtiöt eivät ole Nokian kaltaisia suuryrityksiä, joiden tuotteita kaikki ostavat, vaan menestys koostuu usean yhtiön niche-osaamisesta. ”Sellainen osaaminen ei katoa yhdessä yössä, ja talousjärjestelmä on silloin kestävällä pohjalla.”

Irti hallinnoinnista ja kontrolloinnista

”Pitäisi päästä irti hallinnoinnin helvetistä. Johtajat eivät johda, he hallinnoivat ja kontrolloivat Excel-taulukoilla ja kokousrumballa. Meidän täytyisi vapauttaa ihmiset tekemään työtään”, Rehn sanoo.

Hän näkee, että Suomessa ei ole lähivuosina mahdollisuuksia jättimäisiin kasvuhyppyihin. Ne yritykset, joilla olisi mahdollisuus luoda suurta kasvua, ovat vielä keskellä suurta muutosta.

”Uskon että it-yhtiöillä ja teollisuusyrityksillä, jotka yrittävät kehittää biomateriaaleja, on potentiaalia.”

”Minusta kiintoisaa on, miten Suomessa eläkeikää lähestyvät ovat heräämässä ja vaikuttamassa, mitä he aikovat tehdä kolmannessa iässä. On vaarallista luottaa sokeasti vain siihen, että nuoret hoitavat tulevaisuuden asiat”, Rehn sanoo.

Mitä professori itse tekisi, jos olisi yritysjohtaja?

”Yrittäisin saada hyvän kultaisen laskuvarjon ja päästä nopeasti eläkkeelle. Ei vaan, leikki sikseen. Lähtisin välittömästi kyseenalaistamaan, kuinka paljon organisaation osaamisesta on enää relevanttia. Suuryritykset eivät ole tarpeeksi taitavia katsomaan, onko kaikki nykyinen tekeminen kannattavaa ja järkevää toimintaa. Usein yrityksessä ovat jo kaikki ideat, joita tarvitaan, jos vain kuuntelemme siellä työn tekevien ihmisten ajatuksia. Parhaat ideat tulevat yleensä kahvipöydässä, mutta johtajat eivät ole niitä kuulemassa. Yrittäisin löytää selkeän tien eteenpäin ja identifioida, mihin markkinoihin panostamme ja minkä teknologian kehityksessä haluamme olla mukana”, Rehn vastaa.

Pitää vastata kysymykseen miksi

Anttonen korostaa, että aina pitäisi vastata kysymykseen miksi, kun jotain tehdään. Hänelle itselleen vastaus siihen on, että kolme suomalaisen yhteiskunnan perusarvoa taataan.

”Turvallisuushakuisuus on suomalaisten helmasynti. Sillä ei globaalissa taloudessa pärjätä. Nykyinen ponnistelun määrä ei riitä yhteisen rahapotin kasvattamiseen. Kansainvälisillä markkinoilla pitää olla kolmen parhaan joukossa, jotta joku on halukas ostamaan tuotteita”, hän korostaa.

Oma etu jyrää yhteisen edun

”Suomalaisille epätyypilliset arvot ovat lisääntyneet ja tulleet liian vallitseviksi. Tässä arvomurroksessa oma etu ajaa yhteisen edun edelle”, Anttonen arvioi.

Hän sanoo, että Suomesta puuttuu visio suunnasta, johon mennään. Hän ei usko, että mekaanisesta työajan pidentämisestä tulee kasvun veturia. ”Menestyvät pelifirmat eivät tunnista, mistä puhutaan, kun puhutaan työajan lisäämisestä 24 tuntia vuodessa.”

Rehn asuu Turussa, Kööpenhaminassa ja Lontoossa. ”Tanskassa puhutaan, pystyykö maa aidosti muuttumaan maailman ensimmäiseksi täysin ekologiseksi maaksi, kun meillä puhutaan sotesta, byrokratian uudelleen mylläämisestä. Pyrkimyksissä on selkeitä eroja. Englannissa on panostettu työllisyyteen”, hän vertailee maiden arvoilmastoja.

Anttonen ja Rehn näkevät kumpikin, että yhteiskuntasopimusneuvottelujen hyvänä puolena on ollut yritys löytää yhteinen prosessi ja rakentaa luottamusta. ”Globaalissa taloudessa ei pärjää niillä mekaanisilla ratkaisuilla, joita voitaisiin työmarkkinapöydissä ratkoa. Keskitetty malli ei sovi siihen talouteen. Meidän on pakko katsoa asioita globaalista näkökulmasta”, Anttonen toteaa.

Suomalaisilla vahvuuksilla globaaliksi

Anttosen näkemyksenä on, että Suomen pitää löytää kansallisten vahvuuksien varaan rakennettu rooli globaalissa taloudessa siten, että suomalainen arvopohja on siinä samalla mukana.

”Uskon itse vahvasti esimerkillä johtamiseen. Jos johtaja puhuu toista ja tekee toista, ei tapahdu mitään, organisaatio ikään kuin halvaantuu. Kun johtaja puhuu ja tekee samoin kuin puhuu, silloin tapahtuu”, hän sanoo.

Vastakkainasettelua työnantajien ja työntekijöiden välillä Anttonen vierastaa. Hän ei ymmärrä, miksi sitä pitää enää rakentaa. ”Yrityksissä täytyy työntekijöiden ja työnantajien pelata yhdessä joukkueena kasvun suunnan löytämiseksi. Menestystarinat syntyvät, kun tekemisellä on merkitys ja ihmiset kokevat, että heillä on tärkeä rooli eikä työnantaja kohtele heitä huonosti.”

St1:ssä yhtenä hyvinkohtelun periaatteena on, että kun osinkoja nostetaan, myös henkilöstörahastoon laitetaan rahaa.