Jan Vapaavuori: maakuntahallinto ei ratkaise kaupungistumisen ongelmia

”Kaupungistuminen on hyvä esimerkki siitä, että globaalin talouden lain­alaisuudet ovat vahvemmat kuin mitkään poliittiset linjaukset. Etenkin Suomessa on harrastettu vahvaa aluepolitiikkaa ja laiminlyöty pitkälti kaupunkipolitiikka, ja siitä huolimatta kaupungistuminen jatkuu. Kyllä ihmiset ja talous tapansa löytävät”, Vapaavuori sanoo.

Hän korostaa, että modernissa, digitalisaation pyörittämässä globaalissa kilpailussa kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys kasvaa. Se olisi tärkeää ottaa aidosti politiikan teossa huomioon.

”Kaupunkiseuduilla olisi olennaista löytää malleja, joissa keskuskunta ja kehyskunnat eivät kilpailisi verisesti keskenään, vaan löytäisivät enemmän yhteisiä nimittäviä tekijöitä”, Vapaavuori arvioi.

Hän näkee, ettei maakuntahallintouudistus ratkaise kaupungistumisen mukanaan tuomia ongelmia, koska maakuntahallinnot eivät noudata kaupunkiseutujen rajoja.

Asuntojen korkeat hinnat osoitus kaupunkipolitiikan puutteesta

”Pääkaupunkiseudulla nämä asuntojen korkeat hinnat, korkeat vuokrat ja ruuhkautuminen ovat osoituksia kaupunkipolitiikan epäonnistumisesta, kaupungistumisen hallinnan epäonnistumisesta”, Vapaavuori toteaa.

Hän sanoo, että Suomessa on biotalouden ja kaivannaisteollisuuden vuoksi tilaus sekä modernille aluepolitiikalle että kasvavien kaupunkiseutujen kaupunkipolitiikalle. ”Pitäisi ymmärtää, että Suomen menestyksen summa on summa kaupunkiseutujen ja maaseudun menestyksestä. Ei ole kovin hedelmällistä, jos ne keskittyvät kilpailemaan keskenään.”

Vapaavuori profiloitui asuntoministerikautenaan, vuosina 2007–2011, selkeästi kaupunkilaiseksi asuntoministeriksi. Hän vastusti muun muassa suurkaupan yksiköiden leviämistä kaupunkirakenteen ulkopuolelle. Hän on ollut vahvasti mukana Helsingin kunnallispolitiikassa vuodesta 1996 vuoteen 2015.

Pitkäjänteisyyttä asuntopolitiikkaan

”Haasteenamme on, että kaupungistuminen on moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna vielä melko kesken. Se tarkoittaa kasvavaa ongelmaa haja-asutusalueille tyhjilleen jäävistä asunnoista ja muuttovirtaa muutamaan kasvukeskukseen, ennen kaikkea pääkaupunkiseudulle”, Vapaavuori pohtii. Siksi asuntopolitiikka erityisesti pääkaupunkiseudulla tarvitsisi hänen mielestään poikkeuksellisen pitkäjänteistä tulokulmaa. Neljän vuoden vaalikausi on siihen liian lyhyt.

Asuntoministerinä Vapaavuori puolusti vahvasti niin kutsutun välimallin luomista, jolla edistettiin vuokratuotantoa. Tavoitteena oli pitää finanssikriisin aikana rakennusliikkeiden pyörät pyörimässä. Hän arvioi välimallin onnistuneen erinomaisesti.

Nyt tekeillä on uusi välimalli, jossa Ara määrittelisi vuokratason, edellisessä sitä ei ollut.

Vapaavuori sanoo, ettei pysty arvoimaan uuden välimallin ehdotusta, joska hänellä ei ole siitä tarpeeksi tietoa. ”Tämä on sillä lailla raadollista ja kovaa, ettei ole mitään merkitystä, miltä se näyttää paperilla. Sillä on merkitystä, miten markkinat suhtautuvat.”

Hän pitää vääristyneenä suomalaista keskustelua siitä, minkätyyppisiä asuntoja pitäisi rakentaa. ”Omistus- ja vuokra-asuntojen korkeat hinnat johtuvat markkinatalouden logiikan mukaan siitä, että kysyntä on korkeampaa kuin tarjonta. Minkälaisten tahansa asuntojen rakentaminen vakauttaa ja tasapainottaa asuntomarkkinaa tällä logiikalla.”