Kokeile kuukausi maksutta

Muovimattojen sisäilmariskejä liioiteltu – konsultit rahastavat kyseenalaisilla mittauksilla

Muovimattojen liimaaminen kosteaksi jääneen betonilaatan päälle on aiheuttanut ikäviä uutisia, minkä takia osa rakennusliikkeistä on jo kieltäytynyt muovimattojen käytöstä asuntokohteissa.

Muovimattojen liimaaminen kosteaksi jääneen betonilaatan päälle on aiheuttanut ikäviä uutisia, minkä takia osa rakennusliikkeistä on jo kieltäytynyt muovimattojen käytöstä asuntokohteissa.

Talvella pidetyssä Sisäilmastoseminaarissa Pertti Metiäinen ja Helena Mussalo-Rauhamaa kertoivat, että 2000-luvulla asuintilojen lattioiden materiaalipäästöepäilyt ovat painottuneet lähes yksinomaan tapauksiin, joissa lattiarakenteena oli käytetty PVC-muovimatolla päällystettyjä betonilaattoja.

Vuosina 1999–2015 tehdyissä kyselyissä kartoitettiin sellaiset sisäilman laadusta johtuvat epämääräiset valitukset, joissa ei ollut selkeää mikrobivauriota tai riittämätöntä ilmanvaihtoa.

Parketti- ja laminaattipintaisissa asunnoissa näitä ongelmia ei juuri ollut. Osin näistä syistä esimerkiksi Upofloor toi jo vuonna 2004 markkinoille PVC-vapaat lattianpäällysteet.

Aikatauluihin suhtauduttava vakavasti

Rakennuslehden seminaarissa 10.5. käsiteltiin lattiaratkaisujen vaikutusta sisäilman laatuun. TTY:n rakennusfysiikan professori Juha Vinha totesi, että rakentamisaikatauluihin pitää suhtautua täydellä vakavuudella ja ottaa huomioon betonin riittävä kuivuminen. Tämä koskee hänen mukaansa myös seinärakenteita. Elementin pitää olla riittävän kuiva ennen kuin sen voi pinnoittaa. Tältä osin kosteusriskejä ovat lisänneet hybridirakenteet, joissa käytetään solumuovi­eristeitä, jotka hidastavat kuivumista villaan verrattuna.

Joskus myös tasoite on voinut jäädä liian kosteaksi. ”Ehkä liimoihinkin pitäisi voida vaikuttaa, että ne kestäisivät paremmin kosteutta eivätkä olisi kastuttuaan niin haitallisia kuin nyt”, Vinha totesi.

Kiilto Oy:n kehitys- ja innovaatiojohtaja Raija Polvinen sanoi, että tuotekehittäjät ovat eräänlaisessa noidankehässä. ”Kun jokin aine todetaan hyväksi esimerkiksi säilöntäominaisuuksiltaan, sen käyttö yleistyy moniin tuotteisiin rakentamisen ulkopuolellakin. Sen myötä yhä useampia ihmisiä herkistyy, ja pian tuote kielletään ja pitää kehittää uusi.”

Kari Holopainen Nantenista varoitti, että lattiatuotteita saatetaan myydä tasoitestandardin tiedoilla, vaikka käytössä on ollut vuodesta 2013 pinnoitestandardi, jossa vaatimukset ovat paljon laajemmat ja tiukemmat.

Ruduksen kehitysjohtaja Pentti Lumpeen mukaan lattia-asioita on tutkittu ainakin vuodesta 1994. Se, miten kosteus liikkuu betonissa, tunnetaan siis varsin hyvin. Riskitkin pitäisi olla tiedossa.

”Monissa Keski-Euroopan maissa, joissa pohjavedenpinta on korkealla, käytetään muovimaton sijaan tyypillisesti keraamista laattaa, koska se sietää kosteutta”, Lumme neuvoi.

Mittaus voi johtaa myös harhaan

Seminaarissa monet asiantuntijat Lumpeen ja Vahanen Rakennusfysiikka Oy:n yksikönpäällikkö Sami Niemen tavoin totesivat, että suurin osa muovimattoihin nykyisin liitetyistä uutisista johtuu spekulaatioista ja huhuista ja turhankin mittaamisen lisääntymisestä. 2-etyyliheksanolin päästöille asetettiin tiukat rajat vuonna 2015. Aineen myrkyllisyydestä ei ole näyttöä, mutta se on indikaattori mahdollisista ongelmista, jotka liittyvät muovimattoihin, liimoihin ja mikrobivaurioihin.

Niemen mielestä asian saama julkisuus on johtanut myös selviin ylilyönteihin. Mikrobiologian ja kemian asiantuntijat käyvät mittaamassa pitoisuuksia ja tekevät niistä mutkat oikovia johtopäätöksiä rakenteista.

Muutama konsulttitoimisto käy jopa viiltämässä muovimaton auki ja mittaa sen alta pitoisuuksia. Mittaustulos ei Niemen mukaan kerro mitään siitä, paljonko ”vocceja” pääsee muovimaton läpi sisäilmaan. ”Yleistyessään tuo olisi todella paha hysterian lisääjä. Jo vuonna 2013 alalla saatiin konsensus siitä, että maton alapuoliset VOCit eivät ole suoranainen vaurio, vaan vasta niiden liiallinen pääsy sisäilmaan.”

Betonilaattaankin tuodaan kosteusantureita, vaikka niiden mittaustulokset ovat Lumpeen mukaan hyvin kyseenalaisia monesta eri syystä.

”Ilmanvaihdon automatiikan säätö kestää vuoden, ja samaan aikaan mitataan kaikkea, myös lattiasta pääseviä ’vocceja’. Jos arvot ylittyvät edes hiukan, vaaditaan koko lattian purkamista”, Niemi totesi.

Hänen mukaansa monesti alkuperäinen muovimatto voi olla riittävän hyvä kapseloimaan emissiot ilman kallista remonttia, kun samaan aikaan pidetään huolta riittävän hyvästä ilmanvaihdosta. Kalliin muovimaton vaihdon ja lattian aukijyrsimisen sijaan voisi käyttää VOCeja itseensä imeviä välikerroksia (ehkä jopa toista muovimattoa alkuperäisen päällä). Rahaa säästyisi paljon.

Ihan kaikkiin tilanteisiin tämä ei Niemen mukaan sovi, sillä joskus muovimaton alla voi oikeasti olla niin paljon kosteutta, että tilanne pahenee vuosien mittaan, jos ­asiaa ei korjata. ”Tärkeintä on miettiä mahdollisen vaurion vakavuus ja valita tarkoituksenmukainen korjaustapa, joka ei todellakaan aina ole jyrsintä ja kapselointi.”

Sekä Lumme että Niemi toivovat, että ympäristöministeriön uudet kuntotutkimusohjeet selkeyttäisivät tilannetta ja rakennuksen kuntoa ja terveyttä alettaisiin tarkastella kokonaisuutena eikä vain yksittäisen mittaustuloksen pohjalta.

Hyvä ilmanvaihto hoitaisi pienet päästöt

Kunnolla toimiva koneellinen ilmanvaihto poistaisi ison osan haihtuvien aineiden ongelmista. Pitoisuuk­sien raja-arvot ovat kuitenkin samat riippumatta rakennuksen ilmanvaihdon määrästä. Esimerkiksi sairaalassa ilmanvaihto voi olla kymmenkertainen asuinhuoneistoon verrattuna, mikä poistaa kohtuullisen suurenkin VOC-määrän.

Vinhan mielestä ongelmallisimpia ovat ne kohteet, joissa on tarpeenmukainen ilmanvaihto. Sen hallinnassa on ollut ongelmia, ja ilmanvaihto saatetaan välillä pienentää tai sulkea kokonaan yöksi, viikonlopuksi tai lomien ajaksi.

”Rakennusvaipan yli vallitsevien paine-erojen hallinta on erityisen tärkeä korjausrakentamisessa, kun tiivistetään vaippaa. Jos rakenteissa on haitallisia aineita, niitä voi tulla ilmavuotojen mukana sisätilaan.”

Tämä riski koskee muitakin kuin lattiarakenteita. Ikkuna- ja oviliitokset ovat ongelmallisimpia ja yleisimpiä vuotokohtia, mutta vuotoja tapahtuu myös lattian ja seinän rajapinnoista.

Eristemäärien ja vaipan tiiviyden lisääntymisen myötä kosteusriskit kasvavat. Jos supertiiviissä talossa ilmanvaihto ei ole säädetty täsmälleen oikein, paine-ero voi kasvaa kymmeniin pascaleihin, jolloin vaipassa aina olevista pienistä raoista mikrobit ja muut haitta-aineet tulevat sisäilmaan isolla paineella.

Vinhan mielestä ainoa oikea lähtökohta on se, että rakennus suunnitellaan sellaiseksi, että home ei siellä kasva. Jos käytetään kosteudelle ja homeelle kestävämpiä materiaaleja, voidaan joutua tilanteeseen, että saadaan aikaan entistä myrkyllisempi homekanta.

Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa

3 vastausta artikkeliin “Muovimattojen sisäilmariskejä liioiteltu – konsultit rahastavat kyseenalaisilla mittauksilla”

  1. Olikohan kyseessä siis Metiäinen vai Meriläinen? Muistan vielä hyvin kuinka Sami Niemi omassa esityksessään sisäilmaseminaarissa muutama vuosi sitten haukkui lyttyyn hometalkoissa esitellyt riskirakenteiden havainnekuvat. Vahanen Oy halusi jo vuosia sitten markkinoida palvelujaan mm. Vilho Pekkalan rakennuslehteen kirjoittamilla artikkeleilla, joissa halveksuttiin ”ylikorjaamista” ja todettiin että tiivistämällä voidaan kaikki sisäilmaongelmat korjata.

  2. Ja viimeisessä kappaleessa oleva Vinhan kommentti on asian ytimessä.

  3. ”Kunnolla toimiva koneellinen ilmanvaihto poistaisi ison osan haihtuvien aineiden ongelmista. Pitoisuuk­sien raja-arvot ovat kuitenkin samat riippumatta rakennuksen ilmanvaihdon määrästä. Esimerkiksi sairaalassa ilmanvaihto voi olla kymmenkertainen asuinhuoneistoon verrattuna, mikä poistaa kohtuullisen suurenkin VOC-määrän.”

    Niemi ei ymmärrä, että lattiasta nouseva rasvaliukoinen 2-EH ehtii imeytymään huoneessaolijan kehoon lattiasta poistoilmaräppänää kohti noustessaan…
    2-Eh ei kuulu normaaliin terveeseen rakennukseen ja aivan järjetön kommentti, että liimataan useita muovimattoja päällekkäin. Kahden maton välissä on kiva sitten tasoitteen ja liiman muhia..

    Oikeastaan voisi esim. työpaikoilla mitata ainetta siellä olijan uloshengityksestä, olla sairaslomalla pari viikkoa ja näyttää toteen, että aine poistuu kun ei ole töissä. Mutta ainahan se rakennusalan insinöörien mielestä on ”hysteriaa”, kun kroppa reagoi kemikaaleihin..

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat