Eniten kasvoi 65-vuotta täyttäneiden yksinasuvien määrä, yli 10000 hengellä. Vähintään 65-vuotta täyttäneiden yksinasuvien määrän kasvua selittää osin suurten ikäluokkien vaikutus. Leskeksi jääminen lisää yksinasuvien määrää erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä. Alle 35-vuotiaiden yksinasuvien määrä kasvoi edellisvuodesta noin 3000 hengellä.
Yksinasuvat 65-vuotta täyttäneet henkilöt asuvat pääosin kerrostalossa. Ikäryhmässä on kuitenkin muihin yksinasuviin verrattuna suhteellisesti eniten omakoti- tai paritalossa asuvia. Yksinasuvista 65 vuotta täyttäneistä 28 prosenttia asui vuoden 2015 lopulla omakoti- tai paritalossa, 16 prosenttia asui rivitalossa ja 54 prosenttia asui kerrostalossa. Kaikista yksinasuvista 62 prosenttia asuu kerrostalossa. Alle 35-vuotiaista yksinasuvista kerrostalossa asuu 80 prosenttia. Laitoksissa asuvat eivät ole mukana tilastossa.
Yksinasuvien ohella myös kahden hengen asuntokuntien määrä on ollut trendinomaisessa kasvussa jo vuosikymmenien ajan, kun taas sitä useamman hengen asuntokuntien määrä on laskenut. Viime vuonna asuntokunnan keskikoko oli 2,04 henkeä. Yli 50 vuotta sitten vuonna 1960 asuntokunnan keskikoko oli 3,34 henkeä.
Toisaalta myös asumisväljyyden kasvu jatkui viime vuonna. Keskimääräinen asuinpinta-ala henkeä kohti nousi viime vuonna 40,1 neliömetriin, kun se oli vuotta aiemmin 39,9 neliötä. Asumisväljyys on noussut joka vuosi 2000-luvulla. Vielä vuonna 1970 asuinpinta-alaa henkeä kohti oli keskimäärin vain 18,9 neliömetriä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Yksinasuvien ja asumisväljyyden kasvu jatkuu”
On vähän niinkuin itsestäänselvyys, että laskennallisesti keskimääräinen asumisväjyys kasvaa, kun yksin asuvien osuus kasvaa. Naivia tilastotiedettä.
Riippuu kai asuntotuotannosta, mitä tapahtuu asumisväljyydelle. Yksinasuvat ovat tutkitusti köyhempiä kuin muut (katso lisää vaikkapa http://www.yksinasuvat.fi). Jotkut rakentajat – esim. Sato – tarjoaa kuitenkin meille surkeita neliöitä (seitsemän sisustettavaa asuinneliötä) 500 eurolla kuussa. Tämä on toinen ääripää, jota yksinasuvat eivät keskimäärin todennäköisesti hyväksy.