Kauniina kevätkesäisenä päivänä 10.04.1995 saapui Berliinin pohjoispuolelle Rüdnitzin työmaalle intoa täynnä oleva suomalainen insinööri tarkoituksenaan projekti- ja työmaainsinöörin työn ohella viimeistellä teknillisen korkeakoulun diplomityö. Aloitus uudessa ympäristössä oli ikimuistoinen monine neuvotteluineen ja vaikeine asioineen uuden kulttuurin parissa. Halukkuus oppia uutta ja elää mukana nopeasti muuttuvassa ja ennen kokemattomassa elinpiirissä yhdessä uusien työtoverien kanssa loivat runsaasti haasteita, jotka tälle tulijalle olivat uutta ja samalla antoivat puhtia jaksaa pitkiä päiviä ja viikkoja.
Tulija oli Heimo Sillanpää, rakentamisen ammattilainen Satakunnasta. Aiempaa kokemusta rakentamisesta Heimolla oli runsaasti sekä kotimaasta että Euroopan laita-alueilta. Nopeasti opimme tuntemaan Heimon jämäkkyyden ja periksiantamattomuuden sekä päämäärätietoisuuden, jotkut kokivat sen jopa jääräpäisyydeksi. Saksassa työura jatkui loppukesälle 1997, jonka jälkeen Heimo siirtyi Suomeen vastaamaan SRV:n kotimaan tuotannosta yhdessä muiden yksiköiden kanssa.
Rakennushankkeita Heimon yksiköllä oli runsaasti lähinnä Etelä-Suomen toimisto-, liike- sekä saneerausrakentamisen parissa mutta myös muualla Suomessa muun muassa Tampereella, Lahdessa ja Jyväskylässä. Yhdeksi Heimon uran kohokohdaksi muodostui erittäin vaativa Kampin Keskus, jonka rakentamisen hän organisoi yhteistyössä tilaajan, käyttäjien, aliurakoitsijoiden ja työtovereiden kanssa. Heimo oli pääosan kohteen rakentamisesta tiimeineen työmaalla.
Kampin jälkeen Heimon ura jatkui tuotantojohtajana pääkonttorilla kohti uusia haasteita, joista merkittävimmät kohteet olivat mm. Flamingo Vantaalla, Helsingin Musiikkitalo, uusi pääkonttorimme Derby ja HTC Keilaniemi Espoossa, Stockmann Mannerheimintiellä. Kaikissa kohteissa opimme tuntemaan esimiehen ja työtoverin, jolle ominaista oli avarakatseisuus, tinkimätön määrätietoisuus ja kyky nähdä tulevaisuuden haasteet ja ottaa ne avoimin ja innostunein mielin vastaan.
Työtoverina ja esimiehenä Heimo muistetaan siitä, että hänellä oli aina aikaa kuunnella, osallistua päätöksentekoon ja tukea lähimpiään vaikeissa tilanteissa. Vapaa-aikaan ja lyhyeksi jääneisiin eläkepäiviin Heimolla mahtuivat niin mökkielämä, kalastus, perhe kuin lähimmät työtoverit ja ystävät ja heidän muistaminen ja auttaminen. Omaa ammattiosaamistaan jakamalla, vastuuta antamalla ja nuoria alaisiaan tukemalla Heimo on osaltaan kasvattanut uutta rakentajien sukupolvea, joka häntä lämmöllä muistaa.
Työkaverit ja ystävät: Kalle Mauriala, Reijo Harmaajärvi ja Markku Muhonen.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Heimo Sillanpää in memoriam”
Lepää rauhassa hyvä ystävä.