Koristemaalari Tuija Salin: ”Kiireellä ei tule laatua”

Viimeiset kahdeksan vuotta yrittäjänä toiminut Salin sanoo, ettei hänen moraalillaan halua tehdä huonoa laatua.

”Yrittäjän vaikeus on se, että aina ei anneta käyttää riittävästi aikaa. Tämä johtaa helposti siihen, ettei urakasta tule kannattavaa, kun työtunteja kertyy enemmän kuin tilaaja maksaa.”

Koristemaalarit ovat Suomessa varsin pieni ammattikunta. Salinin mukaan esimerkiksi Helsingissä töistä kilpailee vain kymmenkunta yritystä. ”Varsinkin pitkän linjan ammattilaisia on vähän. Koristemaalaus on elämän mittainen työ, jossa oma käsiala kehittyy koko ajan”, hän sanoo.

Tie selvä jo nuorena

Salin kertoo päättäneensä jo 16-vuotiaana, että hänestä tulee koristemaalari. ”Näin silloin kaverini isosiskon maalaaman seinämaalauksen ja sanoin, että siinä on minulle ammatti.”

Maalarinkisälliksi Salin valmistui Maalarimestarien yhdistyksen maalarikoulusta, jota hän pitää tasokkaana. ”Opettajat kirjoittivat koearvosteluissaan, että hän saisi parempia arvosanoja, jos tekisi, mitä tehtävänannossa pyydetään”, Salin muistelee ja sanoo, että hän teki koristeita, oli tehtävä mikä tahansa.

Ensimmäisessä työpaikassaan hän opetteli vuoden ajan lehtikultausta ja hopeointia. Seuraavaksi vuorossa oli Taidesisustus Oy, jossa Salin sai opetella ajan kanssa koristelutaitoa, kun 80-luvulla ei ollut kaikki niin ajasta kiinni kuin nykyisin. Tässä vaiheessa työt olivat paljolti porraskäytävien palauttamista alkuperäiseen asuunsa 70-luvun korjausten jäljiltä.

Vuosituhannen vaihteen aikoihin Salin päätyi Entisöinti Pullan kautta Koristemaalaamo Orcaan, ensin työntekijäksi ja vuodesta 2008 alkaen yrittäjäksi. ”Yrittäjäksi päädyin, kun Orcan toinen osakas jäi eläkkeelle ja toinenkaan ei halunnut jatkaa yrityksessä. Olen sopeutunut yrittäjän asemaan hyvin, vaikka en ymmärtänytkään, kuinka paljon aikaa menee muuhun kuin maa­laustöihin”, Salin kertoo.

”Sivellinkäden täytyy olla rento”

Yrittäjänä työskentely on siis pitkälti tasapainoilua laadun tekemisen ja kannattavuuden välillä. ”Laatuvaatimukset on kirjattu laatumääritelmiin, joissa esimerkiksi ilmoitetaan, miltä etäisyydeltä katsottuna ei koristemaalauksissa saa näkyä virheitä”, Salin kertoo. Laadun hän määrittelee lyhyesti sanomalla, että ”laatua on se, että työhön on panostettu kaikki, mitä tekijällä on.”

Salin tekee itse mieluiten töitä, joissa pääsee käyttämään samoja maaleja ja menetelmiä kuin työkohteessa on alun perinkin käytetty. ”Lähelle oikeaa lopputulosta pääsee, kun osaa sävyttää maalit hyvin. Lisäksi sivellinkäden täytyy olla rento, minkä saavuttamiseen tarvitaan aika monen vuoden kokemus”, hän kertoo.

Mieluiten Salin tekee töitä, joissa pääsee toteuttamaan omaa näkemystään vapaasti. Yrittäjänä hän toki ymmärtää, että tilaajan tahto määrittää sen, mitä tehdään. ”Kerron tilaajalle, miten mikäkin työ pitäisi tehdä, mutta kun asiakkaalle on kerrottu vaihtoehdot, tämä ymmärtää, että parhaaseen tulokseen pääsy vaatii paljon työtunteja. Esimerkiksi porraskäytävissä päädytään usein ratkaisuun, jossa ala-aula tehdään mahdollisimman hienoksi, mutta ylempänä koristemaalauksen osuus jää pienemmäksi.”

Laadun varmistamiseksi paras toteutusmuoto olisi Salinin mielestä tuntilaskutus, mutta tähän päädytään nykyisin varsin harvoin.

Porin kaupungintalo jäi mieleen

Salinin referenssilista on pitkä ja vaikuttava, sillä yli 30 vuoden aikana hän on ehtinyt kymmeniin, ellei jopa satoihin kohteisiin. Mukana on valitettavasti monia arvorakennuksia, joista hän ei saa mainita juuri muuta kuin nimen. Mieleen jääneistä kohteistaan hän mainitsee ensimmäisenä Porin kaupungintalon.

”Työ oli vaativa ja ihana. Poriin oli kerääntynyt koristemaalareita ympäri Suomea. Kyllä oli mahtavat neljä kuukautta”, hän kehaisee.

Toinen mieleen jäänyt rakennus oli pari vuotta sitten Vuoden työmaaksikin valittu Kansalliskirjasto. Siellä Salinin ja Orcan vastuulla olivat sisääntuloaulan ja sen viereisen naulakkohuoneen entisöinnin koristemaalaukset. Myös taiteilijakoti Lallukka on hänen mielestään mainitsemisen arvoinen kohde.

”Funkkistyylisessä talossa laitettiin kattoihin lehtialumiinia, ja juhlasalin paneloinneissa tehtiin puukorjauksia ja ootrauksia”, Salin kertoo.