Kokeile kuukausi maksutta

Suomessa koulujen sisäilma on puhtaampaa, mutta oirehtivia ihmisiä on enemmän kuin muualla Euroopassa

Hometaloja on Ruotsissakin, ja Suomen koulujen sisäilma on jopa puhtaampaa kuin Hollannissa. Suomessa homeesta puhutaan kuitenkin enemmän kuin muualla.

THL:n johtava tutkija Anne Hyvärinen hämmästyi, kun paljastui, että suomalaisissa kouluissa oli vähemmän hometta kuin espanjalaisissa ja hollantilaisissa, mutta enemmän oirehtivia.

Kirjoittaja: Marjo Valtavaara HS
Lopun täydennys: Seppo Mölsä Rakennuslehti

Suomi ei ole ainoa homeesta huolestunut maa, vakuuttaa erikoistutkija Martin Täubel Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL). Hometaloja esiintyy ympäri maailman. Parhaiten homeen terveyshaitat on tiedostettu Pohjoismaissa ja Pohjois-Amerikassa, mutta myös muualla ongelmaan on herätty.

Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa osoitettiin vastikään yhteys asuntojen näkyvän homeen ja lasten hengitystieoireiden välillä. Pohjois-Amerikassa myrkyllisestä mustasta Stachybotrys-homeesta on raportoitu 1980-luvulta lähtien.

Ruotsissa hometaloja arvioidaan olevan suunnilleen samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Rakennustekniikan professori Juha Vinha Tampereen teknillisestä yliopistosta sanoo rakennusten kosteusongelmien tulleen Ruotsissa esiin kymmenen vuotta aiemmin kuin meillä.
Rakennusten toteutustavat ovat Suomessa pitkälti Ruotsin mallin mukaisia.

”Samanlaisia selkeitä virheitä on tehty molemmissa maissa ja esimerkiksi puuta on laitettu kohtiin, joissa se ei kestä”, Vinha sanoo.

Puurakentamista ja sen tuomia kosteusongelmia löytyy Norjastakin, mutta Vinhan arvion mukaan ei samassa mittakaavassa kuin Suomessa ja Ruotsissa.

”Yksi syy saattaa olla se, että ilmanvaihdon ohjeistus on Norjassa erilainen.”
Kaikissa maissa rakenteisiin tulee ajan kuluessa mikrobeja. Suomessa ja Ruotsissa ilmanvaihto on ohjeistettu niin, että rakennukseen saadaan pieni alipaine. Ohje on yllyttänyt monet säätämään virheellisesti suuriakin alipaineita, mikä on kiskonut rakenteissa olevia mikrobeja sisäilmaan. Norjassa ei tällaista ohjetta alipaineistamisesta ole.

”Meilläkin ohjeisiin on tulossa muutos, joka voi auttaa siihen, että ylisuuret alipaineet vähenevät”, Vinha sanoo.

Puhutaanko muualla homeongelmasta,
kuten Suomessa?

Ei samassa mittakaavassa kuin meillä, toteaa THL:n johtava tutkija Anne Hyvärinen. Suomessa tietoisuus on suurta verrattuna muihin maihin – Ruotsiinkin.

”Sen jälkeen kun toimme asian tietoisuuteen 1990-luvulla, siihen on Suomessa tartuttu melkoisella intensiteetillä.” Tämä johtuu siitä, että meillä odotukset rakennusten laadusta ovat korkeat ja lainsäädäntökin on ennaltaehkäisevässä mielessä tiukka. Oma roolinsa Suomessa on Hyvärisen mielestä ollut myös lehdistöllä, joka on nostanut homeongelmia tiuhaan esille. ”Viime vuosina olemme tutkijoina saaneet jopa rauhoitella keskustelua. Ongelmiin pääsääntöisesti tartutaan, ja tilanne on parantunut aiempaan nähden, mitä julkisen keskustelun määrä ei anna ymmärtää.”

Ruotsissa homeongelman näkyvyys mediassa on viime vuosina vähentynyt. Tutkija Erica Bloom Ruotsin ympäristöntutkimuskeskuksesta (IVL) oli mukana, kun Ruotsiin yritettiin perustaa sisäilma-asioihin erikoistunutta osaamiskeskusta muutama vuosi sitten. Idea kaatui muun muassa rahoituksen puutteeseen.
”Vastuu sisäilmaasioista jaettiin usean ministeriön kesken, joten se ei tullut oikein kenenkään vastuulle. Sen jälkeen sisäilmatutkimus on Ruotsissa vähentynyt. Aktiivisia tutkijoita on vain muutama, osa on jäänyt eläkkeelle ja uusia on vähän. Rahoitusta projekteihin on vaikea löytää, eikä asia ole mediassakaan enää niin paljon esillä”, Bloom harmittelee.

Suomi on sisäilmatutkimuksessa kiistatta maailman johtava maa. Alalla on paljon ihmisiä töissä ja parhaillaankin on meneillään useita tutkimuksia, muun muassa Suomen Akatemian ja Työsuojelurahaston tutkimushankkeita, joissa tähdätään sisäilman laadun parantamiseen. Bloom arvioi yleisen tietoisuuden rakennusten homevaurioista olevan kaikesta huolimatta Ruotsissa aika hyvällä tasolla.

”Paikallislehdissä juttuja näkee silloin tällöin. Riskirakenteita ja -materiaaleja listataan usein, samaten kuin puhdistustapoja.”

Miksi Suomessa saadaan homeesta niin paljon oireita?

Kylmässä ilmanalassa homevaurioiden merkitys korostuu, kun rakentaminen on niin tiivistä. Ongelmat tietyllä tavalla laimenevat, kun mennään ilmastoon, jossa ovet ja ikkunat voidaan pitää läpi vuoden auki. Kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen HITEA-tutkimuksessa verrattiin koulujen sisäilmaa Suomessa, Hollannissa ja Espanjassa, huomattiin, että suomalaisissa kouluissa mikrobeja oli kaikkein vähiten. Silti Suomen kouluissa sisäilmasta saatiin eniten oireita.

THL:n erikoistutkija Täubel muistuttaa, että Suomen ulkoilmassa on talvella lumipeitteen aikaan hyvin vähän mikrobeja, mikä vaikuttaa myös sisäilmaan. Muina vuodenaikoina koneellinen ilmanvaihto tuloilman suodattimineen pienentää sisäilman mikrobimäärää. Hollannissa ja Espanjassa iso osa rakennuksista on yhä luonnollisesti ilmastoituja. Sisällä ja ulkona hengitetään samaa ilmaa.

Sitä, miksi suomalaisissa kouluissa koettiin enemmän oireita, THL selvittää parhaillaan tutkimalla tarkemmin mikrobiston koostumusta.

Ovatko homeet Suomessa terveydelle vaarallisempia kuin muualla?

Verrattuna hollantilaisiin ja espanjalaisiin kouluihin suomalaisten koulujen sisäilma oli vähiten toksista eli myrkyllistä. ”Suomessa mikrobeja oli vähiten ja sisäilma oli vähiten toksista, mutta silti suomalaiset kokivat eniten oireita”, Hyvärinen kuvaa.

Koska mikrobialtistus on Suomessa suurimman osan aikaa niin vähäistä, pienetkin lisäykset voivat vaikuttaa terveyteen. Vaikutusta saattaa voimistaa kuiva huoneilma, joka jo valmiiksi ärsyttää limakalvoja.

”Eipä juuri missään muualla ole niin kuivaa huoneilmaa kuin Suomessa silloin, kun sattuu oikein kova pakkastalvi”, toteaa THL:n Hyvärinen.

Ovatko ihmiset Etelä- ja Keski-Euroopassa vain tottuneet homeeseen?

Tieteellistä pohjaa tällaiselle ajattelulle ei ole. Sisätilojen mikrobialtistus on kuitenkin erilainen eri ilmastoissa ja sen määrä riippuu myös rakennuksen piirteistä ja sen käyttötavoista.

”Voi olla, että Suomessa me emme altistu jatkuvasti mikrobeille samaan tapaan kuin Keski-Euroopassa, saatika jossain trooppisessa maassa”, Hyvärinen toteaa.

Tutkimuksen perusteella tiedetään, että lapsena ja jo kohdussa saatu mikrobialtistus suojaa allergialta ja astmalta. Esimerkiksi maatalousympäristössä eläneillä lapsilla on vähemmän allergioita. Toisaalta johdonmukainen löydös on, että kosteusvaurio aiheuttaa hengitystieoireita ja pahentaa astmaa.

”Kosteus- ja homevaurioiden terveyshaitat eivät missään nimessä ole pelkästään suomalainen tai edes kylmän ilmaston ilmiö. Esimerkkejä haitoista tunnetaan jo ympäri maailman”, muistuttaa Täubel.

Onko liiallisesta siivoamisesta haittaa? Siivotaanko Suomessa liikaa?

HITEA-tutkimuksen mukaan Suomessa ei siivota ainakaan kouluja sen enempää kuin Espanjassa tai Hollannissa. Jossain määrin asia on päinvastoin, sillä esimerkiksi valkaisevia aineita ja muita kemikaaleja käytetään Etelä- ja Keski-Euroopassa enemmän. Eroja löytyy sisustuksesta ja tavasta toimia. Sekä kodit että julkiset rakennukset ovat Suomessa riisutumpia ja yleisenä tapana on jättää kengät ovensuuhun.

”Meidän koulumme ovat helpommin siivottavia, mikä toisaalta ehkäisee infektioiden leviämistä”, Hyvärinen sanoo.

Onko Suomessa tehty erityisiä virheitä rakentamisessa verrattuna muihin maihin?

Virheitä on tehty mutta niin on muuallakin. Esimerkiksi Britanniassa rakennusten tila on rakennustekniikan professori Vinhan mukaan huonompi kuin Suomessa. Kosteita, kylmiä tiloja ja homeen kasvua sisätiloissa löytyy ympäri maata.

”Keski-Euroopassa valtaosa rakentamisesta on vanhastaan ollut kivirakentamista. Myöhemmin puuta on otettu sielläkin käyttöön.”

Suomessa ja Ruotsissa virheet ovat olleet samantyyppisiä: epäonnistuneita pohjarakenteita, puutteellisia salaojituksia ja tasakatto-ongelmia. Uusissa rakennuksissa virheet liittyvät kiireeseen. Betonirakenteiden kuivumisaikoja ei noudateta, vaan pinnoitetaan liian nopeasti.

Keksitäänkö Suomessa homeongelmaan ratkaisu, josta koko maailma hyötyy?

”Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet valtavasti. Uuden sukupolven sekventointitekniikalla pyritään kuvaamaan rakennusten mikrobistoa entistä tarkemmin. Pyrimme löytämään eroja homevaurioituneiden ja vaurioimattomien rakennusten mikrobiston välillä”, kertoo Täubel.

Siinä missä osa mikrobeista on terveydelle haitallisia, osalla on myös terveyttä suojaavia vaikutuksia.

”Tutkimuksessa on tunnistettu maatalousympäristölle tyypillistä mikrobistoa. Nyt katsotaan, miten tätä hyvää mikrobistoa saataisiin siirrettyä koteihin. Testaamme parhaillaan keinoja.”

Tavoitteena on muokata kotien mikrobistoa hyvään suuntaan samaan tapaan kuin suun kautta nautitut probiootit ja maitohappobakteerit tasapainottavat ruoansulatusta. Kodeissa hyvät mikrobit pitää saada hengitysilmaan.

Näin Suomi homehtui

Rakennuslehden (Seppo Mölsä) tekemässä historiikissa ”Näin Suomi homehtui – hyvä rakentamistapa on saanut pahaa aikaan”, on käsitelty kansainvälistä vertailua Helsingin Sanomien juttua laajemmin.

Tässä muutama poiminta siitä ja lopussa siihen tekemäni yhteenveto homeongelmista:

Kansainvälistä vertailua vaikeuttaa Tampereen teknillisen yliopiston tutkijan Petri Annilan mukaan se, että kosteus- ja mikrobivaurion määritelmä vaihtelee eri tutkimusten välillä eikä tutkijoiden keskuudesssa ole yksimielisyyttä määritelmästä. Lisäksi tutkimuskohteet ja tutkimusmenetelmät poikkeavat merkittävästi toisistaan.

Ruotsissa homekeskustelu on kulkenut samoja latuja kuin Suomessakin, mutta viime aikoina hieman vähemmin kierroksin. Monissa muissakin maissa kuumin homekeskustelu on jo rauhoittunut, mutta joissakin maissa se ei ole edes kunnolla käynnistynyt.

Suomi, Ruotsi ja USA erottuvat joukosta siinä, että aiheeseen on tartuttu niin tutkimuspuolella kuin julkisessa keskustelussa paljon aiemmin kuin useimmissa muissa maissa.

Maissa, joissa on samat realiteetit ilmaston suhteen, on samanlaisia ongelmia kuin Suomessa. Esimerkiksi Norjassa maanpaineseinissä on vastaavia rakenneratkaisuja ja vaurioita kuin Suomessa, Pohjois-Amerikassa kevytrakenteiset parakkikoulut ovat usein mikrobivaurioituneita, ja Islannissa vuotavat, säärasitetut ulkoseinät kärsivät vaurioista ja tilankäyttäjät sairastelevat.

Ilmastovyöhykkeestä riippumatta putkivuodot, sisäilman kosteuden tiivistyminen vesiputkien ja ilmanvaihtokanavien pintaan ja kylpyhuoneiden vuotavat vedeneristeet ovat tavanomaisia sisäilmaongelmien aiheuttajia.

Suomen rakennuskannassa esiintyy kosteus- ja mikrobivaurioita 2,5-26 prosentissa rakennuksista riippuen rakennuksen käyttötarkoituksesta. Eniten niitä on kuntien hallinnoimissa palvelurakennuksissa.

Merkkejä kosteusvaurioista löytyy runsaasti myös muiden maiden rakennuskannasta. Monissa maissa esiintyvyys on jopa korkeampaa kuin Suomessa. Uudessa-Seelannissa 613 kotitalouden haastattelussa 35 prosenttia asukkaista raportoi näkyvästä homeesta yhdessä tai useammassa huoneessa. Itävallassa 66 kotitalouden kenttätutkimuksessa näkyvää hometta löydettiin 56 prosentissa asunnoista. Norjassa 205 kodin tutkimuksissa viitteitä kosteusongelmista löydettiin 50 prosentissa rakennuksista.

Kansainvälisessä kouluvertailussa Suomessa merkkejä kosteudesta tai homeesta tehtiin 24 prosentissa rakennuksista, Espanjassa osuus oli 47 prosenttia ja Hollannin 43 prosenttia. Tässä vielä jatkuvassa koulututkimuksessa hämmästyttävin tulos on ollut, että Suomessa on homeoireita eniten, vaikka kosteusvaurioita on vähiten.

Amerikassa tilanne rauhoittunut

Filosofian tohtori, rakennusmikrobiologi Miia Pitkäranta Vahaselta on koonnut seitsemästä maasta (Ruotsi, Tanska, Norja, Islanti, Ranska, USA Kanada) kansainvälisten asiantuntijoiden kommentteja omien maidensa kosteus- ja homeongelmista. Tietoja ei voi välttämättä yleistää, mutta ne antavat vähintäänkin suuntaa.

USA:ssa home ei ole enää samalla tavalla kuuma uutinen kuin aiemmin, mutta erityisesti työpaikoilla ongelmista raportoidaan edelleen herkästi. Aiheeseen liittyvät oikeustapaukset ovat vähentyneet. Yksi syy tähän on rakentamisen kosteusteknisen laadun parantuminen.

Pohjoismaista Ruotsissa ja Suomessa homeongelmiin herättiin jo 80-luvulla. Islannissa ongelmat ovat kasvaneet ja home on uutisissa lähes joka viikko. Tietoisuus sisäilmaongelmista heräsi noin kahdeksan vuotta sitten. Tanskassakin homeongelmista raportoidaan aiempaa enemmän, mutta se voi johtua myös siitä, että ihmisten tietoisuus on lisääntynyt.

Ruotsissa 60-70-luvuilla rakennetuissa taloissa on samat rakenteelliset ongelmat (yläpohja, perustukset, vähäinen ilmanvaihto) kuin meilläkin. Erityispiirteenä Ruotsissa ja Norjassa on uusien rakennusten tuulettumattomissa julkisivuissa havaitut ongelmat. Ongelma tuli esiin 2000-luvun alussa lisäeristysten yhteydessä.

Ilmanvaihtolaitteiden osalta ongelmat ovat samat kuin Suomessakin eli kondenssi ilmanvaihtojärjestelmissä, huollon puute ja sen myötä epäpuhtauksien ja homeen kertyminen kanaviin. Kanadassa homekasvua on havaittu myös äänenvaimenninmateriaaleilla. Ranskassa ongelmana iv-teollisuuden asiantuntijan mukaan on painovoimaisen ilmanvaihdon ihannointi. Sen ongelmia ovat hajut ja vetoisuus talvella.

Materiaalien suhteen oli havaittavissa enemmän maakohtaisia eroja. Ruotsalaisia huolestuttivat kaseiinia sisältävät tasoitteet ja norjalaisia vedeneristeet ja lämmöneristeet maanpainerakenteissa.

Tanskassa riskeiksi on koettu magnesiumoksidilevyjen aiheuttamat kosteusriskit, hygrodiodit kylmissä katoissa sekä elastiset massat.

USA:ssa, Norjassa ja Islannissa ovat nousseet esiin kipsilevyjen käytön ongelmat kosteissa tiloissa.

Kanadassa eritysongelmana on ollut formaldehydi, mistä Suomessa puhuttiin 70-luvulla. Puristelevy on yhdistetty formaldehydiongelmiin.

USA:n tavoin Kanada on puukerrostalovaltainen maa, jossa rakentamisen yksi päätuotteista on OSB-levy. Sen käyttö on mietityttänyt samalla, kun USA:ssa pohditaan, onko tiettyihin puupinnoilla esiintyviin homeisiin ylireagoitu.

Amerikassa kritiikkiä on kohdistettu myös maassa yleisiä kokolattiamattoja kohtaan. Islannissa parketit alusmateriaaleineen ja linoleumilattia ovat herättäneet huolta kostuessaan. Kattorakenteiden puuosiakin pidetään saarivaltiossa ongelmallisina.

”Perusasetelma on sama kaikissa maissa: liialliselle kosteudelle alttiit rakenteet mikrobivaurioituvat ja korjaamattomat vauriot aiheuttavat terveyshaittaa tilankäyttäjille”, Pitkäranta tiivistää kansainvälisen homeongelman.

”Homeongelmat eivät ole alkuunkaan Suomen yksinoikeus.”

Yhteenveto

Home on edelleen yhtä vaikea ja kiistoja herättävä asia kuin se oli vuonna 1984, kun ensimmäistä Rakennuslehdessä uutisoitua homeoikeudenkäyntiä käytiin Valkeakoskella. Mediassa sisäilmaongelmat ja kosteusvauriot yhdistetään liiankin suoraviivaisesti homeeseen, vaikka kyse on paljon laajemmasta ongelmasta. Esimerkiksi ilmanvaihtokanavien epäpuhtaudet ja niiden ääneneristysvilloista pölisevät, siivoamatta jääneet hiukkaset saattavat ärsyttää jatkuvasti hengitystä. Nämä ärsytykset sekoitetaan usein homeoireiksi.

Homekeskustelu on käynyt läpi samanlaisen aaltoliikkeen kuin moni muukin ilmiö. Aluksi ongelmaa vähäteltiin ja sen odotettiin ratkeavan nopeasti. Sitten laineet roiskuivat yli toiseen suuntaan eikä ylilyönneiltäkään vältytty.

Homeongelmat tulivat esiin 1970-luvun puolivälin energiakriisin myötä. Sitä ennen kosteuden aiheuttamana ongelmana pidettiin vain rakenteiden lahoamista. Homevaarasta ei tiedetty mitään, vaan hometta pidettiin luonnollisena luontoon ja vanhoihin puurakennuksiin kuuluvana ilmiönä.

Riskejä lisäsi myös se, että samaan aikaan rakentaminen teollistui ja uusia materiaaleja tuli markkinoille. Rakenteiden vauriotietämys ja rakennusfysiikan osaaminen oli heikkoa. Käyttöön otettiin materiaaleja ja arkkitehtonisia ratkaisuja, jotka osoittautuivat kosteuden keston suhteen huonoiksi tai tuuletuksen osalta riittämättömiksi. Juuri kukaan ei osannut tai halunnut kyseenalaistaa uusien rakenteiden kestävyyttä ja toimivuutta. Sitä eivät tehneet edes rakennusalan viralliset tai puoliviralliset ohjeet, jotka muodostivat niin sanotun hyvän rakentamistavan. Jopa kipsilevyjä saatettiin markkinoida märkätilojen ratkaisuksi ja vielä kyseenalaisempia tuotteita myytiin tasakattoihin.

Vanhat rakentamisratkaisut olivat yksinkertaisempia ja kosteusteknisesti turvallisempia. 1900-luvun alkupuolella tehtiin massiivisia yksiaineisia seiniä tiilestä tai hirrestä. Lämmöneristys oli nykyistä heikompi, jolloin sisältä tuleva lämpö pääsi kuivattamaan rakenteita paremmin. Silti rakennusten energiatalous oli lämpöä varaavien seinien, pienten ikkunoiden ja painovoimaisen ilmanvaihdon ansiosta parempi kuin 1960-1990-luvun taloilla. Rakenteissa oli vähemmän erilaisten materiaalikerrosten rajapintoja, joihin kosteus tyypillisesti kertyy. Toisaalta pesutilat olivat vielä 1950-luvulla usein ulkorakennuksessa, joten rakennusten kosteuskuormat olivat paljon nykyistä pienemmät.

Valtaosa 1970-1980-lukujen talojen home- ja kosteusvaurioista johtui vääristä rakentamismenetelmistä. 1960-luvun taloissa yläpohjan ja seinien kosteusvauriot olivat yleisiä. 1970-luvun taloja kiusasi erityisesti yläpohjan kastuminen. 1980-luvun pientaloissa seinärakenteen kastuminen oli yleisin vaiva. Tänään kun eri vuosikymmenten rakennuksia korjataan, esiin tulevat paitsi näiden tyyppivirheiden korjaaminen ihan puhtaasti ikääntymisestä johtuvat korjaustarpeet.

Uusista materiaaleista vapautui sisäilmaan myös monia hengitystä ärsyttäviä kemikaaleja, joiden vakavuus tajuttiin lastulevyjen formaldehydiongelman yhteydessä. Ongelmana olivat heikot tiedot siitä, mitä lisäaineita materiaalit sisältävät. Tuoteselostukset vaikenivat niistä tuotesalaisuuksina. Kuluttajan oli mahdoton erottaa sisäilman kannalta hyvät materiaalit huonoista. Vasta 1990-luvulla asia alettiin saada jonkinlaiseen järjestykseen.

Homeuutiset tulivat Suomeen Ruotsista 1980-luvun alussa. Pian sieltä saatiin myös uutisia Sairaan rakennuksen syndroomasta, joka tarkoitti uusissa, koneellisesti ilmastoiduissa taloissa havaittuja sairausoireita. Ne johtuivat huonosta hoidosta ja ylläpidosta. Likaiset kanavat oli tyypillinen vika. Varoituksista huolimatta Suomessa samaan ilmiöön törmättiin 1990-luvulla, jolloin koulut energiansäästösyistä sulkivat ilmanvaihdon yöksi ja viikonlopuksi.

Tänään rakentajat tuntevat jo hyvin uudisrakentamisen kosteusriskit ja monet riskirakenteet ja haitallisia päästöjä aiheuttava materiaalit on voitu karsia pois. Turhaa kiirettäkin on vähenennetty samalla, kun kuivaketjun tärkeys on sisäistetty työmailla. Materiaalit eivät loju enää sateessa kastumassa ja sääsuojien käyttö on yleistynyt.

Suurin haaste onkin olemassa olevassa rakennuskannassa. Se suhteen ei kannata ottaa edes energiansäästön vuoksi uusia riskejä. Jo pelkästään painovoimaisen ilmanvaihdon vaihtaminen koneelliseksi on saattanut aiheuttaa ongelmia, koska niin sanottu hallittu ilmanvaihto on usein jäänyt toteutumatta. Yksikin vakava sisäilmaongelma tulee paljon kalliimmaksi kuin pieni säästö energialaskussa.

Rakentamisen homeongelma koskee lähes täysin vanhaa kiinteistökantaa. Silti viranomaisvalvonta on ollut kiinnostunut vain rakentamisvaiheesta, joka ajallisesti edustaa vain muutamaa prosenttia kiinteistön elinkaaresta. Jopa eduskunnan tarkastusvaliokunnalle jätetty homemietintö keskittyi toimenpiteissään vain tulevien homeongelmien estämiseen, ei vanhojen korjaamiseen. Tähän olisi saatava muutos.

Vaikeimmat ongelmat koskevat kuntien kiinteistöjä, mutta niiden osalta on tapahtunut myös selvää parannusta, kun hyvän ylläpidon ja jatkuvan kunnossapidon tarve on ymmärretty. Rakennuksia ei ole enää jätetty heitteille, kuten 1990-luvun lamassa tapahtui.

Korjaamisessa pitää kuitenkin olla tolkku mukana, sillä mitään rakennusta ei voida korjata niin hyvin, ettei joku voisi saada edelleen oireita. Näille poikkeuksellisen herkille pitää tarjota muita, hyviä vaihtoehtoja.

Rakentajia syyllistetty liikaakin

Rakentajat ovat tehneet paljon virheitä, mutta toisaalta rakentajia on syyllistetty liikaakin homeongelmista. Kansainväliset vertailut kertovat, että suomalaisessa koulussa on vähemmän kosteusvaurioita, mutta joistakin vielä selvitettävänä olevista syistä, enemmän homeoireista kärsiviä kuin eteläisemmän Euroopan kouluissa.

Hometta esiintyy kaikkialla, mutta homeuutiset ovat painottuneet kylmiin maihin. Syitä voi olla monia, kuten se, että niissä on hyvin eristetyt, tiiviit talot, joissa oleskellaan paljon sisätiloissa. Voi myös olla, että etelässä ihmiset ovat tottuneet homeeseen ympäri vuoden, kun taas meillä talvi katkaisee tämän siedätyksen.

Vaikka Ruotsi onkin ollut sisäilma-asioissa edelläkävijä, niin tänään siellä tilanne on Suomea rauhallisempi. Kun äskettäin kysyin luulajalaiselta toimittajalta, onko teidän kouluissanne homeongelmia, hän vastasi: ei. Ongelmia oli ollut, mutta kun koulujen vuotavat tasakatot korjattiin, niin niistä päästiin eroon. Ilmeisesti missään maassa home ei ole noussut sellaiseksi lähes massahysteriaksi kuin Suomessa. Monissa maissa tilanne on jopa rauhoittunut, mutta on niitäkin maita, jossa ongelmaan on vasta herätty.

Mikä on hometalo ja mitä ovat homeoireet?

Kaiken kaikkiaan homeongelma on vaikea, mutta homeisia rakennuksia on sittenkin paljon vähemmän kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Julkisessa keskustelussa on nimittäin usein sekoitettu kosteusvaurio ja homeongelma keskenään. Ei ole ymmärretty, että kosteusvaurio voi aiheuttaa homeongelman vain korjaamattomana ja vain silloin, kun se on rakennusosassa, jolla on suora yhteys sisäilmaan.

”Homekouluista” puhuttaessa kannattaa muistaa, että monesti sisäilmaongelma saattaa koskea vain muutamaa luokkaa tai vaikka vain koulun kellaria. Ongelmakouluja on paljon vähemmän kuin kouluja, joissa on huono sisäilma tai riittämätön tuuletus.

Rakentajat ovat pitkään toivoneet mittareita, jotka kertoisivat yksiselitteisesti, onko rakennuksessa terveydelle vaarallista hometta ja kuinka paljon. Tällaista mittaria ei ole saatu aikaan ja on epävarmaa, onko se edes teoriassa mahdollista.

Sekin on jäänyt mysteeriksi miksi vähemmän kosteusvaurioituneessa rakennuksessa saattaa olla enemmän oirehtivia kuin selvemmin vaurioituneessa. Niin sanotun homekoulussa ja normaalikoulussa käyvillä on ihan samoja oireita, ja ainoa ero on tilastollinen. Silti vielä ei osata määrittää edes rajaa, jossa koulun voidaan katsoa täyttävän homekoulun kriteerit.

On tärkeää erottaa kaksi asiaa: kuinka vaarallinen esimerkiksi sädesieni on ja kuinka vaarallisena sitä pidetään. Tämä on olennainen kysymys koko homekeskustelussa ja siinä mielipiteet jakautuvat jyrkästi kahtia.

Nyt on ainakin lääkärikunnan keskuudessa palattu realistiseen näkemykseen siitä, mitkä oireet aiheutuvat homeesta, mitkä mahdollisista muista sisäilmaongelmista ja mitkä aivan muista syistä.

Osalla sisäilmaoireista kärsivistä sen sijaan on ollut vaikeuksia pysyä mukana tässä tieteellisiin näyttöihin perustuvassa ajattelussa, koska varsinkin sosiaalinen media on täyttynyt homesairaiksi itsensä tuntevien kärsimyskertomuksilla.

Homeoireiden ja rakennusten vaurioiden välillä ei ole aina löytynyt selvää syy-yhteyttä. Joskus oireita on löytynyt talosta, josta ei ole löytynyt näkyviä kosteusvauroita ja toisaalta on ollut taloja, joissa on ollut paljon vaurioita, mutta ihmisillä ei juuri mitään homeoireita.

Home on ollut niin sanotusti hyvä vihollinen, koska sen piikkiin on voitu laittaa lähes kaikki mahdolliset sisäilmaoireet. Sisäilmasta oirehtivat ovat usein pyrkineet kääntämään todistustaakan ympäri: oireet johtuvat homeesta ellei niitä toisiksi osoiteta.

Duodecimin vuonna 2016 julkaisemissa Käypä hoito -suosituksissa todetaan selvästi, että ei ole olemassa määriteltyä hometalosairautta, sillä oireet voivat aiheuta myös muista syistä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi mikrobikasvulla voi olla merkitys oireisiin tai sitten ei. Siitäkin on vain heikkoa näyttöä, että korjaaminen välttämättä poistaisi oireet.

Käypä hoito -suosituksessa kyseenalaistetaan jopa termi ’kosteus- ja homevaurio”, koska home-sanaan liittyy ongelmia. Home ei ole taksonominen ryhmä vaan kuvaileva termi ryhmästä sieniä, jotka kasvavat monisoluisena rihmastona.

Vahva tieteellinen näyttö kosteusvaurioiden aiheuttamista sairauksista siis puuttuu. Kohtalaista näyttöä on astmasta ja ylätiehengitystieoireista, yskästä, hengityksen vinkunasta, hengenahdistuksesa ja astman kehittymisestä. Heikkoa näyttöä on hengitystieinfektioista, allergisesta nuhasta, atooppisesa ihottumasta sekä väsymyksestä, päänsärystä ja pahoinvoinnista.

Silti kosteusvaurioiden korjaamista on syytä suositella eikä siinä pidä viivytellä. Korjaamattomana kosteusvauriosta voi kehittyä homeongelma.

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Suomessa koulujen sisäilma on puhtaampaa, mutta oirehtivia ihmisiä on enemmän kuin muualla Euroopassa”

  1. Hämmästys varmaan jatkuu hamaan maailman tappiin. Ihan niin kuin täällä olisi ilmastorasitusta tai rakenteista johtuvia ongelmia jotenkin muita maita vähemmän.

  2. Kiitos kun saatiin mittakaavaa tähän asiaan. ’Suopotun tervaajien kansan’ geenit ja oma henkinen tila ovat monelle vahva kasvualusta hakea ’oikeutta’ itsensä ulkopuolelta.

  3. Koulunkäynti tulisi suorittaa kesällä.

  4. https://www.rakennuslehti.fi/2017/04/ilmakanavien-ja-akustoinnin-polisevat-villaeristeet-aiheuttavat-homeen-kaltaisia-oireita/
    Kommentoin tuonne kuituasioiden lopuksi:
    ”9) Tulo-poistoilmanvaihto (LTO:lla) äänenvaimentimineen on Suomessa ehkäpä yleisempi kuin eteläisemmässä Euroopassa (jo 80-luvun kiertoilmasysteemit!)
    10) Suomessa myös päiväkodit, koululuokat ja toimisto-/kokoustilat ovat akustoituja akustiikkalevyillä jo 70-luvulta alkaen. Mutta niiden levyjen pinnoittamattomia reunan villapintoja näkyy vielä monessa paikassa.
    11) Voisiko kuitualtistus selittää astman yleistymistä?”
    https://www.rakennuslehti.fi/2017/05/luotettava-tieto-homeoireista-puuttuu-tutkijoiden-riitely-jatkuu/
    Unohtamatta vain ”likaisten poistojen” päällejättämisen vaikutusta painesuhteisiin.Juhani Pirinen: https://www.aamulehti.fi/kotimaa/lyoko-koulussa-aamulla-vastaan-viemarin-haju-ehka-kunta-saastaa-ja-ilmanvaihto-on-ollut-pois-paalta-24422414/

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat