2010-luku nosti menestyjiksi keskisuuret rakennusliikkeet – Hannu Lehto, Jussi Aho ja Juha Metsälä kertovat syyt

(päivitetty 4.5. klo 9:25)

Rakentaminen keskittyi voimakkaasti 1980- ja 1990-luvuilla. 2000-luvun alussa rakentaminen oli muutamien suomalaisten ja muutamien Suomeen tulleiden ruotsalaisten konsernien käsissä. Keskisuurista haastajista suurten sarjaan oli noussut vain entisten perusyhtymäläisten vuonna 1987 perustama projektinjohtourakoitsija SRV ja suurista perheyhtiöistä oli jäljellä vain Hartela.

2010-luku on ollut keskisuurten rakennusliikkeiden nousun aikaa.  Pörssiyhtiöt ovat hakeneet korkeaa tuottoa sieltä, mistä sitä on helpoiten saanut eli omista asuntogryndaus- ja kiinteistökehityshankkeista. Kun kaikilla on pulaa työmaiden vetäjistä, isot yritykset ovat jättäneet tarjoamatta urakoita, joihin ei ole ollut osoittaa resursseja. Samalla isot ovat vetäytyneet maakunnista kasvukeskuksiin.

Kaikki tämä on antanut tilaa keskisuurille ja maakunnallisille yrityksille, kuten oululaisille Rakennusteholle ja Laptille, kempeleläiselle Lehdolle, kouvolalaiselle Jatkeelle, tamperelaiselle Pohjola Rakennukselle ja lahtelaiselle Salpausselän Rakentajille. Ne ovat laajentaneet toimintaansa myös suurten reviireille etelän kasvukeskuksiin.

Graniittirakennus Kallio on haastanut suuret infraurakoinnissa ja helsinkiläinen Fira palvelubisneksessä. Consti on ensimmäinen rakennus- ja putkiliike, joka on perustanut kasvunsa pelkästään korjausrakentamiselle.

”Osa kasvuyrityksistä on alalla jo pidempään olleita yrityksiä ja osa uusia. Yhteistä niille on herännyt halu kasvaa”, kiteyttää asian  Pohjola Rakennuksen pääomistaja Juha Metsälä. Hän perusti yhtiön vuonna 1989. Voimakkain kasvu käynnistyi kuitenkin vasta 2010-luvulla. Vuonna 2011 liikevaihto oli 47 miljoonaa euroa ja viime vuonna jo 191 miljoonaa.

”Yritystoiminnan rahoittaminen on helpottunut. Työn- ja takuuaikaisiin vakuuksiin on tullut lisää tarjontaa, eikä niiden saanti ole ollut enää kiinni kotimaisista pankeista tai vakuutusyhtiöistä”,  Firan toimitusjohtaja Jussi Aho sanoo. YIT-taustainen Aho oli perustamassa Firaa Seinäjoella 2002. Tänään yhtiö on vantaalainen. Kasvu on ollut lähes yhtä vahva kuin Pohjolallakin eli liikevaihto on noussut kuudessa vuodessa 47 miljoonasta 169 miljoonaan.

”Infrapuolen urakat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sen kokoisia, ettei keskisuurilla ole ongelmia niiden hoitamisessa”, Graniittirakennus Kallion toimitusjohtaja Petri Kotkansalo sanoo.

Maarakennusyrittäjä Armas Kallion vuonna 1983 perustama yritys lähti vuonna 2007 laajentamaan toimintaansa voimakkaasti infrarakentamiseen, kun kaksikymmentä entistä Niska & Nyyssösen johtoon ja työmaajohtoon kuuluvaa avainhenkilöä sopivat osakkuudestaan Graniittirakennus Kalliossa. He valitsivat mieluummin osakkuuden keskisuuressa rakennusliikkeessä kuin jäivät Skanskan ostaman yritysryppään palvelukseen.

Tänään GRK vahvin suurten haastaja. Liikevaihto on noussut 48 miljoonasta 144 miljoonaan, mutta tavoitteena on lähivuosina senkin tuplaaminen.

Sijoitusrahasto Interan omistamasta Kreatesta suunniteltiin vastaavanlaista infra-alan haastajaa, mutta se, että se vaihtoi toimitusjohtajaa eikä edes vastannut kyselyymme, kertoo että onnistuminen ei ole ollut odotettu.

Kotkansalo pitää keskisuurten vahvistumisen syynä myös sitä, että markkinat ovat muuttuneet nopeampaa reagointikykyä vaativaksi.

”Keskisuuret yritykset ovat tehokkaita, koska niillä ei ole varaa haaskata aikaa mihinkään turhaan.”

Omistajuus vetää pk-yrityksiin

Mahdollisuus päästä omistajaksi on ollut keskeinen rekrytointikeino GRK:n ohella monille muillekin keskisuurille rakennusliikkeille.

Jatke syntyi, kun Lemminkäisen omistaman kouvolalaisen Okan väki halusi toimia mieluummin omin päin kuin itsenäisyytensä menettäneenä. Samalla konsernin Okalle asettamat markkinarajat pystyttiin ylittämään, vaikka eivät ne toki aiemminkaan mikään iso este ollut, sillä Oka oli vanhojen Nova-kumppaneidensa kanssa 2000-luvun aluss rakentamassa jopa Rovaniemellä. Jatke on yli nelinkertaistanut liikevaihtonsa 47 miljoonasta 201 miljoonaan euroon.

Myös Pohjola ja Graniittirakennus Kallio pääsivät palkkaamaan Lemminkäisen jättäneitä. GRK:n toimitusjohtaja Petri Kotkansalo esimerkiksi lähti kun hänen kuningastiensä Lemminkäisen johtoon meni tukkoon.

Salpausselän Rakentajien kasvu SSR Groupiksi käynnistyi, kun Lujatalo myi lahtelaisyhtiön takaisin Mika Wileniukselle. Tämä suorastaan rahvaanomainen perusinsinööri ryhtyi hankkimaan maakunnista kiinteistö- tai rakennusmarkkinat tuntevia vaikuttajia , kuten Toivo Sukarin Turusta ja Reima Kuislan Seinäjoelta perustettavien alueyhtiöiden johtoon tai osakkaiksi säilyttäen kuitenkin itsellään 51 prosentin omistusosuuden. Rovaniemeltä yhtiö palkkasi äskettäin sieltä vetäytyneen Skanskan organisaation ja samalla kaupungin isoimman asuntogryndauskohteen Lapinaukealla.

”Pienten ja keskisuurten yritysten joustavuus vetää nyt tekijöitä, jotka kokevat, että voivat toteuttaa itseään paremmin pienemmissä rakennusyhtiöissä”, toimitusjohtaja Tapani Pöyry SSR:stä sanoo. Hän samoin kuin toinenkin osakkaaksi tullut Jorma Tamminen tulivat Lemminkäisestä, tarkemmin sanottuna Okasta, mitä perua ovat viime kesänä paljon keskustelua herättänyt laivaisteily vanhojen vaalirahoittajien ja Nova-miesten kanssa.

SSR:n kasvu on huima. Salpausselän Rakentajien 22 miljoonan euron liikevaihto on SSR Groupin aikana viisinkertaistunut 117 miljoonaan.

Lehdon mallissa kaikki on omissa käsissä

”Suuret yhtiöt koetaan jäykiksi ja hitaiksi. Etenkin aika suunnittelun aloituksesta rakennusprojektin käynnistämiseen on pitkä. Keskisuurilla yhtiöillä löytyy suoraviivaisemmat prosessit ja vähemmän byrokratiaa”, yhtiönsä pörssiin vienyt Hannu Lehto sanoo.

Lehto kokosi ostamiaan yhtiöitä Päätoimijan nimen alle, mutta viime vuonna pörssiin menon yhteydessä nimi vaihtui Lehto Groupiksi. Päätoimija-konserni perustettiin vuonna 2008 Rakennusliike Lehdon ympärille. 2011 liikevaihto oli 86 miljoonaa ja viime vuonna jo 362 miljoonaa euroa.

Lehdon malli, missä yhtiö ottaa vastuun koko rakentamisen ketjusta suunnittelusta ja teollisesta valmistuksesta ja talotekniikasta lähtien, on herättänyt kiinnostusta, koska yleinen trendi on kulkenut toiseen suuntaan eli lähes kaikki on ulkoistettu. Lähin vertailukohta on vanha Puolimatka.

Laptin toimitusjohtaja Timo Pekkarinenkin korostaa ketterien toimintamallien merkitystä. Ketteryys on säilynyt, vaikka Harjavalta Oy:n omistama pientalovalmistaja Kastelli osti Laptin vuonna 2013. Liikevaihto on noussut kuudessa vuodessa 39 miljoonasta 159 miljoonaan euroon.

Matala korko madaltaa investointikynnystä

Kiinteistösijoittajien voimakas tulo asuntomarkkinoille on laajentanut kysyntää. Se on tarjonnut mahdollisuuksia myös uusillekin toimintamalleille. Laptista lähteneiden johtajien perustama talotehdas Lappwall on kasvanut hurjasti tarjoamalla edullisia rivi- ja luhtitaloja kiinteistösijoittajille ja rakennusliikkeille ottamatta kuitenkaan itselleen grynderin vastuita.

”Matala korko on mahdollistanut maltillisilla investoinneilla omaehtoisen tuotannon lisäämisen ilman hallitsemattomien riskien ottoa”, Jatkeen toimitusjohtaja Hannu Lokka sanoo. Hänen taustansa on YIT:ssä.

Lokan mukaan nimenomaan pörssiyhtiöt ovat siirtäneet resurssejaan kuluttajille suunnattuun RS-asuntotuotantoon. Silti se on ollut keskeinen kasvualue myös keskisuurille.

Aiemmin kerrostalorakentaminen oli tasetta rasittavan tontinomistuksen vuoksi paalutettu suurille toimijoille. Nyt tonttia ei tarvitse edes omistaa, vaan sen voi hankkia tonttirahastolta. Keskisuurten tulo tonttimarkkinoille on lisännyt kilpailua ja nostanut hintoja.

Kasvu vieraiden varassa

Maakuntien vahvojen rakennusliikkeiden lähdössä pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoille on tuttuja kaikuja 1980-luvun lopusta. Silloin vaasalainen K.E. Nyman ja seinäjokelainen Seicon hakivat menestystä omien reissumiesten avulla. Nyt ne ovat vaihtuneet virolaisiin ja muuhun vierastyövoimaan.

”Pyrimme käyttämään mahdollisimman paljon omia, sitoutuneita ja motivoituneita työntekijöitä. Näin ollen heidän roolinsa on tulevaisuudessakin meillä keskeinen. Pääkaupunkiseudulla vuokratyövoiman käyttö on yleisempää”, Rakennustehon toimitusjohtaja Jaakko Moilanen sanoo.

Rakennusteholla liikevaihto on pääkaupunkiseudulle menon seurauksena noussut kuudessa vuodessa 38 miljoonasta 85 miljoonaan. Uusi aluevaltaus on Rovaniemi, jonne yhtiö lähti rakentamaan asuntoja.

Toinen oululaisyhtiö Lapti on Rakennustehoa selkeämmin aliurakoitsijoiden varassa. Aliurakointiaste sillä on paikkakunnasta riippuen 50–100 prosenttia.

Tamperelaislähtöisellä mutta jo pitkään pääkaupunkiseudulla toimineella Pohjolalla aliurakointiaste on 90 prosenttia. ”Osto- ja vuokratyövoiman käyttö on vähentänyt usein hidastakin oman työvoiman rekrytointitarvetta, mikä on eduksi varsinkin toiminnan kasvaessa voimakkaasti”, Juha Metsälä perustelee.

Myös vantaalainen, pääkaupunkiseutua kotimarkkinanaan pitävä Fira on täysin muiden työntekijöiden varassa.

”Liiketoiminnan kehittäminen on nykyisin enemmän kiinni hyvistä ajatuksista, yrittäjyydestä ja energiatasosta kuin yrityksen koosta tai muskeleista. Isoista yrityksistä on lähtenyt kilpailukykyistä porukkaa ja monet ovat aloittaneet uusia yrityksiä tai hakeutuneet keskikokoisiin yrityksiin osakkaiksi”, sanoo toimitusjohtaja Jussi Aho.

Lehto Group käyttää omaa työvoimaa tehtaissaan. ”Siellä ei ole vuokratyövoimaa tai aliurakoitsijoita. Mietimme myös tarkkaan, millaisiin tehtäviin haluamme kouluttaa omia työntekijöitämme, jotta saamme juuri niihin tehtäviin ammattitaitoista väkeä myös jatkossa”, Hannu Lehto kertoo.

Työmaidensa aliurakointiastetta Lehto ei kerro, mutta toteaa, että ei ole aina järkevää kasvattaa oman työvoiman määrää nopeassa kasvussa.”Ulkopuolinen työvoima ja aliurakointi antaa joustavuutta kasvuun.”

Infrapuolellakin yksi menestyksen salaisuuksista on ollut resurssien ostaminen. GRK:lla suurin osa konetöistä teetetään muilla tuntitöinä ja omia miehiä on vain 60.

”Varmaankin kasvuvaiheessa olisi edullisempaa olla omaa työvoimaa. Ongelma on vain sen rekrytoinnissa. Palkkaisimme mielellään lisää timpureita ja raudoittajia sekä vahvistaisimme muun muassa putkityöporukoitamme. Ammattimiehet ovat ja tulevat olemaan aina resurssi, josta on pulaa aivan samoin kuin toimihenkilöpuolella. Hyvän työmaapäällikön saa aina ”myytyä” eli hänelle uskaltaa ottaa tiukeammalla hinnalla urakan”, toimitusjohtaja Petri Kotkansalo kertoo.

GRK pyrkii jatkossa keskittymään yhä monimuotoisempiin ja vaikeampiin urakkakokonaisuuksiin. Niissä on monesti kannattavampaa teettää työt omilla luottomiehillä.

Oma työvoima tai konekalusto voisi Kotkansalon mukaan olla etu nousukaudella mutta tulla rasitteeksi laskusuhdanteen sopeutusvaiheessa.

”Oma konekalusto on edullista, mutta tavallaan pakko työllistää, mikä voi ajaa kokonaisuuden kannalta epäedullisiin ratkaisuihin.”

Superkasvajien menestyksen eväät

Rakennusliikkeiden johtajat ovat huonoja kehumaan itseään, mutta omalle henkilöstölleen kaikki antavat tunnustusta menestyksestä. Tässä ovat muut menestyksen eväät:

Jaakko Moilanen, Rakennusteho: ”Pitkäjänteinen kehittäminen, onnistuneet rekrytoinnit ja tonttihankinnat, markkinatuntemus.”

Timo Pekkarinen, Lapti: ”Me olemme keskittyneet tekemään asiat hyvin, laadukkaasti, sekä meillä henkilöt oikeasti voivat vaikuttaa/tehdä päätöksiä, vastuu–valta-suhde on tasapainossa, nopeahko päätöksenteko, byrokraattisuutta mahdollisimman vähän.”

Jussi Aho, Fira: ”Pohjalla on valtava halua tehdä uutta ja merkittävää. Vuonna 2009 aloimme panostaa liiketoimintamme palvelullistamiseen. Meille on hakeutunut töihin ihmisiä, joita tämä lähestymistapa kiinnostaa ja se on puolestaan vahvistanut asiakaspohjaa, kumppanuuksia ja kulttuurimme kehittymistä. Uusimpana asiana keskitimme konsernimme palveluinsinööritoiminnan yhteen yhtiöön. Taustalla on vuosien kehitystyö yksilölliseen asiakaspalveluun lähtien putkiremonteista.”

Juha Metsälä, Pohjola Rakennus: ”Poikkeuksellinen yrityskulttuuri. Omistajien halu ottaa ja kantaa riskiä. Lisäksi keskeisiä syitä kasvuumme on ollut hallituksen vahva rooli kasvustrategian luomisessa. Päätös laajentaa toimintaa maantieteellisesti uusille markkina-alueille. Myös johdon sitouttaminen ja onnistuneet rekrytoinnit ovat tukeneet kasvua.”

Hannu Lehto: ”Asiakkaat kokevat saavansa rahoilleen vastinetta. Pystymme toimimaan kustannustehokkaasti, nopeasti ja asiakkaan laatutarpeet täyttäen. Johdamme suunnitteluprosessia tehokkaasti. Hyödynnämme tehdasvalmistusta, mikä nopeuttaa rakentamista ja parantaa laatua. Pystymme pudottamaan asiakkaan kokonaiskustannusta.”

Tapani Pöyry, SSR Group: ”Nopean kasvun taustalla on ennen kaikkea vahva paikallistuntemuksemme. Meillä on yhtiörakenne, jossa alueellisia tytäryhtiöitämme johtavat alueella pitkään toimineet, kokeneet ammattilaiset, jotka tuntevat oman markkina-alueensa läpikotaisin. Tunnemme kunkin alueen tarpeet, asiakkaat, tilaajat, sijoittajat ja tonttivarannot ja löydämme paikallisesti oikeat kohteet.”

Hannu Lokka, Jatke: ”Olemme olleet erittäin aktiivisia omilla maantieteellisillä toiminta-alueillamme sekä toimialoillamme (asuminen, toimitilat ja saneeraus sekä kiinteistökehitys) omaehtoisen hankekehityksen osalla.”

Petri Kotkansalo, Graniittirakennus Kallio: ”Keskittyminen vain oleelliseen kaikilla tasoilla. Matala organisaatio, nopealiikkeisyys sekä ylimmän johdon näkemys minne kannattaa milloinkin suunnata voimavaroja. Kaiken tämän voisi kuvata sanalla Lean.”

Kovat kasvuodotukset jatkuvat

Kaikki haastattelemamme yritysjohtajat luottavat siihen, että heidän yrityksensä kasvu on huomattavasti markkinoiden kasvua voimakkaampaa seuraavan viiden vuoden aikana.

Oululaiset Rakennusteho ja Lapti hakevat monen muun tavoin kasvua kasvukeskuksista ja erityisesti pääkaupunkiseudulta. Graniittirakennus Kallio, Pohjola, Lehto. Lapti ja Fira tavoittelevat myös kansainvälisiä markkinoita, erityisesti Ruotsi kiinnostaa. Tässä johtajien omia arvioita:

Pekkarinen, Lapti:  ”Kokonaismarkkina ei välttämättä kasva, me emme perusta kasvuamme siihen.  Haluamme olla kasvukeskuksissa mukana ja valita eri segmenttejä rakentamisessa ja olla niissä huippuja. Meillä on mm. erinomainen tonttivaranto kerrostalotuotantoon. Haemme kasvua 5-8 kasvukeskuksesta Suomesta, kaikilta alueilta. Mietimme myös Ruotsin markkinoita mahdollisena laajentumisalueena.”

Kotkansalo, GRK: ”Haemme kasvua laajentamalla tarjoamaamme perinteisen insinöörirakentamisen lisäksi ympäristöliiketoimintaan, radanrakentamiseen ja kompleksisiin projektikokonaisuuksiin, kuten metron sisustusurakoihin. Virossa teemme tänä vuonna noin 15 miljoonan euron liikevaihdon ja siellä on selkeästi tilaa tavallemme toimia. Pohjois-Ruotsi on meille suurin kasvumahdollisuus.”

Aho, Fira: ”Oma rakentamisemme keskittyy Etelä-Suomen alueelle, palvelukonsepteja haluamme tarjota laajemmin ja ilman muuta kansainvälisesti.”

Pöyry, SSR: ”Keskitymme kasvukeskuksiin, joissa tarvitaan jatkuvasti uusia asuntoja, liiketiloja ja palveluja. Viime vuonna perustimme useita uusia alueyhtiöitä. Myös asuntogryndaus tulee lisääntymään.”

Lokka, Jatke: ”Tutkimme uusia maantieteellisiä sijoittumisvaihtoehtoja kasvukeskuksissa ja toimialasektoreidemme monipuolistamista.”

Metsälä, Pohjola: ”Olemme hakeneet kasvua alueellisista kasvukeskuksista. Ulkomailta haemme kasvua Ruotsista.”

Lehto: ”Tavoitteenamme on kasvaa Suomessa, mutta myös Ruotsissa. Suomessa painopiste on yliopistokaupungeissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla.”

Jussi Aho uskoo rakennusalan tarjonnan monipuolistuvan entisestään. ”Yritykset kehittävät erilaisia ja uudenlaisia palveluita ja liiketoimintakonsepteja. Toiset myy asuntoja, toiset palveluja, joilla voidaan tehdä asuntoja ja asumisen konsepteja. Toisilla on omat tehtaat, toiset uskovat ekosysteemin voimaan jne. Näemme varmaan kovin erilaisia ja yllättäviäkin yritysten kehityspolkuja.”

Firan kohdalla Aho näkee mahdollisena pörssiin menon 2020-luvun alussa. Tämä tavoite voi osaltaan selittää Jussi Ahon julkisuushakuisuutta ja halua räväkästi haastaa nykyisiä toimintamalleja ja suuryrityksiä. Siinä on nähtävissä yhtymäkohtia nuoreen Ilpo Kokkilaan. Kun muut puhuvat toiminnan jatkuvasta kehittämisestä, niin Aho valmistelee vallankumousta.

Kasvun uhkana mestaripula, rahoitus ja kuluttajien maksukyky

Kasvun esteinä yritysjohtajat pitävät erityisesti työmaapäälliköiden saatavuutta.

Muita tekijöitä ovat mahdolliset makrotalouden tai rahoitusmaailman äkkinäiset negatiiviset muutokset, asuntomarkkinoiden kehitys, sijoittajien investointikyky sekä pankkien rahoitus.

Myös kaavoituksen haasteet, määräysten jatkuva kiristyminen, kustannusten nousu sekä tonttien niukkuus kasvukeskuksissa huolestuttavat.

”Koska rakentaminen kallistuu koko ajan, niin mietityttää, onko ostajilla varaa enää ostaa asuntoja”, Timo Pekkarinen pohtii.

Pienten asuntojen markkina on alkanut jo kyllästyä ison tarjonnan vuoksi.

Katso myös mitä mieltä haastattelemamme yritysjohtajat ovat allianssiurakoista, vain kaksi kannatti varauksetta.

Rakennusliikkeiden tulostiedot ja yritysjohtajien näkemyksiä lisää perjantaina ilmestyvässä Rakennuslehden jo klassikoksi nousseessa teemanumerossa Suurimmat rakennusalan yritykset.