Mikä mättää energiamääräyksissä?
13 kommenttia
Kesällä tuli voimaan direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta. Sen mukaisesti ympäristöministeriö teki ehdotuksen uusiksi rakentamismääräyksiksi 2012. Se sisältää suuria muutoksia nykyiseen. Erinomaista on se, että Suomikin vihdoin siirtyy ostoenergiaan perustuvaan sääntelyyn. Kun tätä vielä korjataan energiamuotojen kertoimilla, ollaankin lähellä primäärienergian ja hiilidioksidipäästöjen lukuja. Tosin uusiutuvien polttoaineiden kerroin voisi olla jopa 0,2 eikä 0,5. Hyvää on myös se, että rakennusosien U-arvoja ei enää kiristetä.
Mutta ongelmiakin riittää.
EU vaatii uusiutuvan energian osuudeksi 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Ministeriö esittää, että jokaiseen uuteen taloon pitää rakentaa järjestelmä, joka tuottaa uusiutuvaa omaenergiaa vähintään neljänneksen tilojen ja ilmanvaihdon energiatarpeesta.
Ratkaisuksi esitetään maalämpöpumppua, aurinkokeräimiä ja tuulimyllyä pihalle. Ilma-ilmalämpöpumppuja ei kuitenkaan oteta huomioon. Näin vaikka kaikki myynnissä olevat pumput täyttävät direktiivin SPF-vuosilämpökertoimen vaatimukset. Uunilämmityskään ei kelpaa, vaikka hakkaisi klapit omasta metsästä. Sen sijaan kaukolämpötaloa vaatimus ei koskisikaan, vaikka sen energia tehdään kivihiilestä. Perusteluna on, että se on sähköntuotannon hukkalämpöä.
Nykyinen surkea energiatodistus joudutaan uusimaan kokonaisuudessaan. Kun uusia määräyksiä ollaan nyt ajamassa kiireellä valmiiksi, olisi kohtuus, että myös ehdotus uudesta yhdenmukaisesta energiatodistuksesta olisi esillä samaan aikaan.
Jos taloon tehdään remontti, jonka kustannus on yli 25 prosenttia talon arvosta tai yli 25 prosenttia talon vaipan neliöistä, talo pitää korjata kokonaisuudessaan (korjaamiselle vuonna 2013 tulevien) uusien määräysten mukaiseksi sikäli kuin tämä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Vaarana on, että tarpeellisetkin remontit jäävät tekemättä ja putkiremontitkin jaetaan osiin.
Kun nykyiset määräykset astuivat vuoden alussa voimaan, asuntoministeri Jan Vapaavuori väitti (2-5 prosentin) lisäkustannuksen tulevan katetuksi säästyvillä energiamaksuilla 5-8 vuodessa. Totuus on toinen.
Otetaanpa laskennan esimerkiksi norminmukainen 1-kerroksinen kaukolämmitetty mallitalo, huoneistoala 147 m², Helsingin seudulla. Oletetaan lisäinvestoinniksi 5 prosenttia, mikä vastatkoon 17 500 euroa. Talossa kaukolämpöenergian kulutus vähenee 27 prosenttia ja kustannus 20 prosenttia: ero johtuu siitä, että kaukolämmön yksikköhinta nousee kulutuksen pienentyessä. Jos kaukolämmön hinta pysyisi samana hamaan tulevaisuuteen, takaisinmaksuaika olisi yli sata vuotta. Jos sen sijaan kaukolämmön hinta nousisi 10 prosenttia vuodessa, eli kaksinkertaisesti viimeiseen 15 vuoteen verrattuna, silloinkin takaisinmaksuaika olisi 20 vuotta! Rahallakin kuitenkin on hintansa. Niinpä alhaisella 2 prosentin reaalidiskonttokorolla sanottu aika vielä venyy kolmella vuodella.
Jotta uusia lakeja ja määräyksiä kunnioitettaisiin, pitäisi niiden perusteluiden olla totta eikä valetta. Pitäisi reilusti sanoa, että energiansäästö maksaa rahaa, mutta se on tarpeen paremman maailman puolesta. Samalla tavalla olisi ollut hyvä sanoa suoraan, että ledien tulon myötä tilapäiseksi jäävä energiansäästölamppupakko maksaa 500 miljoonaa euroa ja tarpeeton sähkömittareiden uusinta 700 miljoonaa. Ja että kuluttaja maksaa tämän kaiken.
Keskustelua aiheesta:
Hei. Nyt alkaa tulla niitä määräyksiä kun porukka, joka ei ole ollut missään elämän vaiheessa tekemisissä käytännön reaalielämän kanssa ja oma tulotaso on hyvin turvattu , tekee päätöksiä jotka on kivannäköisiä. Eli 20/20/20 energiaan liityyen kun on niin kivoja lukuja. Jätevesiasetus liikkuu myös samassa sarjassa.
Energiassa on myös niin helppo ja kivaa tehdä päätöksiä kun lopulta ei tarvitse kantaa vastuuta.
Jäitä hattuun ja realistisuutta energiatehokkuuden tavoitteisiin. Pienin askelin harkittu eteneminen rakennus- ja talotekniikan muutoksissa takaa varmimmin aikaa kestävän lopputuloksen, kun ihmisen omalla käyttäytymisellä on lopulta merkittävä rooli energiankulutuksessakin.
Ilmastonmuutoksen nimissä suolletaan nyt aivan liian kiivaalla tahdilla energiatehokkuuden tavoitteita ja määräystä määräyksen perään. Käsitteiden, määritysten, neliöiden, prosenttien, ET- ja E-lukujen sekamelska panee rakentajien saati tavallisen kansalaisen pään pyörälle. Muutostahti on niin kova, että kokemusperäistä tietoa uusien vaatimuksien ja tavoitteiden soveltamisesta käytännön rakentamisessa ei ehditä hankkia tai edes opetella aihepiiriä.
Jokin aika sitten pidettiin normitalkoot, millä tavoiteltiin rakentamisen ohjauksen yksinkertaistusta ja rakennuskustannusten alentamista. Mutta päädyttiin kuitenkin päinvastaiseen suuntaan energiatehokkuuden parissa vouhotukseen sekä jätevesi- ja energiaverosekoiluun. Kiveen hakattiin tolkuttomiin eristepaksuuksiin johtava seinän U-arvovaatimus, vaikka TTY:n asiantuntijaryhmä suositti maltillisempaa muutosta. Hyvin riittäisi seinälle U-arvovaatimus 0,2 ja sadasosilla pelehtimisen voisi kokonaan lopettaa.
Kritiikki rakentamisen yltiöpäistä ohjausta kohtaan nostaa päätään ja milloin minkinlaisen huonosti perustellun detaljin parissa näpertelyä ei koeta mielekkäänä. Ehkäpä pitäisi siirtyä saman tien energian säännöstelyyn asukkaiden pääluvun mukaan, niin tulisi sekin huomioitua, että asunnossa saattaa asua 1 tai 10 ihmistä osan vuotta tai koko vuoden.
Energiatehokkaan rakentamisen kärkimaaksi pyrkivien olisi syytä hieman enemmän katsella ympärilleen ja lopettaa elämöinti kaiken maksavien asukkaiden kustannuksella. Suomessa ollaan jo nyt varsin korkealla tasolla rakentamisen energiatehokkuuden suhteen, kun huomioidaan maamme sääolosuhteet.
Rakentamisessa ja kiinteistöjen ylläpidossa panos ja tuotos pitää olla jossain järjellisessä suhteessa. EU:n hajoaminenko meidät vasta pelastaa yleiseurooppalaiselta ilmastoteologialta ja järjettömiltä investoinneilta.
Eikös tämä sama Vapaavuori patistanut viime talvena omakotitalonomistajia katolle lunta lapioimaan. Muutama kuoli ja usea loukkaantui, kun putosivat katolta. Ei ministerillä saati hydrogeologilla ollut kompetenssia tässä asiassa.
Käyköhän energia-asiassa samalla tavalla, kuin jätevesiasetuksessa, kun Enestam ilmoitti, että ministeriön virkamies antoi vääriä tietoja. Taas on joku virkakamies ilmeisesti ollut "laskemassa" hankkeiden kannattavuuksia.
"Eikös tämä sama Vapaavuori patistanut viime talvena omakotitalonomistajia katolle lunta lapioimaan. Muutama kuoli ja usea loukkaantui, kun putosivat katolta. Ei ministerillä saati hydrogeologilla ollut kompetenssia tässä asiassa. "
Olisipa ko. vanhemman insinöörin syytä ajatella tarkemmin, sillä vertauksena työnantajat pakottavat työntekijät tulemaan työmaalle, jolloin moni on kuollut matkallakin. Onkohan siis ko. Vapaavuori vastuussa muitten hölmöilystä? Eli mitä se kompetenssi oikein on?
Olen täysin samaa mieltä Olavi Tupamäen kanssa liiallisesta ja ylenpalttisesta energiansäästövouhotuksesta. Nykyinen lämmöneristävyystaso on jo riittävä ja kun niidenkään toimivuudesta ei ole pitkäaikaisia kokemuksia, niin miksi pitää väkisin tehdä rakentaminen entistä vaikeammaksi.
Energiatodistuskin on aivan turhaa rahastusta rakentajilta. Koska rakennuksen käyttö vasta kertoo, mitä rakennus kuluttaa. Laskennallisesti voidaan osoittaa vaikka mitä. Totuus on jotain muuta.
Lue koko keskustelu »
Tilaa RSS-syöte
© 2011 Suomen Rakennuslehti Oy - aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty. Lue