Miten ohjata energiansäästöä
2 kommenttia
Kesällä annettu uusi energiatehokkuusdirektiivin esitys on tuonut uusia piirteitä korjausrakentamisen energiamääräysten valmisteluun. Yhtenä keskeisenä toimenpiteenä se esittää julkisten rakennusten korjaamisen vauhdittamista EU:n 20 prosentin primäärienergian säästötavoitteessa pysymiseksi. Tämä vaatimus on saanut Suomessa epäasianmukaista kritiikkiä tyyliin, että on mahdotonta korjata vuosittain kolme prosenttia rakennuskannasta parhaaseen A-luokkaan.
Esitys kuitenkin edellyttää, että korjataan ainoastaan kolme prosenttia niistä julkisista rakennuksista, jotka eivät täytä korjausrakentamisen vähimmäisvaatimuksia, vastaamaan siten tulevia vähimmäisvaatimuksia. Koska korjausrakentamisen määräykset ovat meillä vasta valmistelussa, niin niillä määritetään, kuinka suuresta kannasta tämä kolme prosenttia lasketaan.
Korjausrakentamisen määräyksillä haetaan sitä, että kun tehdään korjauksia - yleensä pakon edessä - niin ei unohdettaisi energiatehokkuutta. Määräyksillä voidaan ohjata toimenpide- ja rakennusluvan alaista korjaamista kustannustehokkaan energiatehokkuuden parantamisen sekä yleisen rakennusten turvallisuuden ja terveellisyyden nimissä.
Normiohjaukselle on kaksi periaatteellista tapaa. Näistä kunnianhimoisempi on kokonaisenergiankulutuksen eli E-luvun vaatiminen laajoissa korjauksissa, esimerkiksi 20-30 prosenttia uudisrakentamista löysempi taso, korjausrakentamisen rajoitukset huomioiden. Tämä voi toimia esimerkiksi toimisto- tai koulurakennusten peruskorjauksissa.
Koska rakennuksia ja korjauksia on monenlaisia, pitää myös löytyä yksinkertaisempi vaihtoehtoinen tapa. Osakohtaiset vaatimukset esitetään korjattaville tai uusittaville rakennusosille tai järjestelmille. Eli kun vaihdat julkisivuverhouksen, ikkunat tai uusit ilmanvaihtojärjestelmän, niin vaatimukset laukeavat.
Peruskorjauksissa nämä osakohtaiset vaatimukset saisivat johtaa parempaan energiatehokkuuteen kuin kokonaisenergiavaatimus. Näin kokonaisenergiankulutuksen vaatimus saadaan tavoitteelliseksi ja suuntaa näyttäväksi, kun sen tilalle voidaan aina valita osakohtaiset vaatimukset. Järkevillä ja selkeillä osakohtaisilla vaatimuksilla on varmistettavissa, että määräykset eivät jarruta korjausrakentamista eivätkä johda kikkailuun.
Hyvillä määräyksillä voidaan selkeyttää ainakin ammattimaisesti omistettujen kiinteistöjen korjaamista. Yhtenäiset pelisäännöt varmistavat laatua ja pitävät mahdolliset villit ratkaisut ja toimijat pois markkinoilta. Tämä on toivottu win-win-win-win-tilanne, jossa voittavat niin omistajat, käyttäjät, rakennusala kuin yhteiskuntakin. Osakohtaiset vaatimukset voivat toimia myös pientalojen ja taloyhtiöiden tapauksessa poistaessaan minimivaatimustasoa huonompia tuotteita markkinoilta.
Kannustimet ja ohjeistus ovat asuinrakennuksissa kuitenkin tehokkaampi ohjauskeino. Avustuksiin sidotut vaihtoehtoiset korjausratkaisupaketit ovat muualla osoittautuneet tehokkaaksi sekä rahan käytön kohdistamisessa että hyvän korjaustavan edistämisessä. Meilläkin on tarpeen keskustella, miten niukat energia- ja korjausavustukset voitaisiin kohdistaa mahdollisimman tehokkaasti.
Keskustelua aiheesta:
Jarek Kurnitski jatkaa Rakennuslehdessä energiatehokkuusdirektiivi-esityksen (2010/31/EU) ylistämistä virkansa puolesta. Voi kysyä, onko ko esitys typerintä, mitä EU on saanut aikaan ”kurkkudirektiivin” jälkeen. Hänen ajatusmaailmaansa kuulunee: tehdään direktiivi/laki/asetus/rakentamismääräys, niin asiat on sillä hoidettu, vaikka ne olisivat kuinka kaukana tahansa käytännön elämästä. Vain virkamiesten ja sitralaisten päiväunissa voi kuvitella, että pikavauhdilla tehdyillä rakentamissäädöksillä ja valvontaa sekä byrokratiaa lisäämällä, poistettaisiin merkittävästi laatuvirheitä. Pikemminkin päinvastoin. Ei ole järkeä pyrkiä Suomen ilmasto-olosuhteissa kulkemaan etuajassa kohti suurta tuntemattomuutta ja riskialtista rakentamista.
Energiatehokkuuden vaatimuksien, kuten yleensäkään rakentamismääräysten merkittäviä muutoksia ei saa tehdä ennen kuin ehditään varmistua uusien ratkaisujen toimivuudesta. Kurnistkin mainostama win-win-win-win tilanne saattaa muuttua losing-losing-losing-losing-tilanteeksi, kun energiatehokkuuden suunnittelun osaajia ei ole, huonot suunnitelmat ja mahdottomiksi viritetyt vaatimukset tuottavat työmailla laatuvirheitä, rakenteita ja talotekniikka ei ole ehditty testata pitkäaikaiskäytössä ja käyttäjät eivät osaa käyttää. Lisäksi ollaan vaarantamassa kansanterveys. Noin miljoona suomalaisista kärsii jo tälläkin hetkellä homehaitoista. Julkisuudessa esillä on nyt erityisesti olleet koulut ja päiväkodit. Kaupunkien palkkalistoilla on vaikka kuinka paljon arkkitehteja ja insinöörejä, ja silti on rakennettu homehtuvia kouluja ja päiväkoteja. Onko analysoitu, mistä homebuumissa on kysymys? Onko korkean asteen koulutus täysin epäkuranttia? Vanhemmat ovatkin reagoineet tähän menoon järjestämällä useita koululakkoja. Päiväkodeissa lakot ovat mahdottomia, vaikka usein olisi aihetta. Mihin viedä lapset lakon ajaksi?
Eikä tässä kaikki, pahin on vielä edessä. Ympäristöministeriössä on tehty tai ollaan tekemässä säädöksiä, joilla yritetään pakottaa suunnittelua, rakentamista ja korjaamista suuntaan, jossa ihmisistä tehdään koekaniineita ja pykälänikkaroinnin uhreja. Onko tarkoitus kuunnella astmapotilaita hoitavia lääkäreitä? Ottavatko asuntoministeri ja ympäristöministeriön virkamiehet vastuun, mikäli asukkaiden terveys ja erityisesti lasten sekä nuorten tulevaisuus on vaarantuu? Sitralaiset vastuuta eivät ainakaan pysty kantamaan. Nyt jos koska on kansalaiskeskustelun paikka.
Aikoinaan päiviteltiin, että bensa maksaa kohta yhtä paljon kuin maito. Sitten ihmeteltiin, että kenellä on varaa ajaa autolla jos bensa maksaa 10 mk litra. Noista ajoista autojen energiatehokkuus on noussut merkittävästi ja päästöt ovat samalla laskeneet (olisivat laskeneet ilman katalysaattoreita ja hiukkasloukkujakin). Syntynyttä tehokkuuden nousun tuomaa säästöä on tosin tuhlattu autojen koon ja painon kasvattamiseen sekä mukavuusvarusteisiin.
Miten tämä sitten liittyy rakentamiseen? Tunnetusti euro on paras konsultti. Jos energian tuhlaaminen ei kannata, korjausrakentamisessa kiinteistön omistaja luonnostaan tekee rationaalisia ratkaisuja energian käytön vähentämiseksi.
Kun rakennusten käyttöikä on selvästi pidempi, kuin ajoneuvojen, liittyy niiden pitämiseen rakentamispäätöksen lisäksi useita ratkaisuja peruskorjausten laajuutta ja tavoitteita silmällä pitäen. Mutta eikö tässä juuri ole asian ydin: Taloudellinen syy tehdä energiatalouden suhteen järkeviä ratkaisuja on jo olemassa. Kun ratkaisun tekee kiinteistön ja sen käytön tunteva taho, on se myös yleensä ko. paikkaan soveltuva ja oikein mitoitettu.
Kurnitskin ajattelumalli vastaa autoihin soveltaen samaa, kuin että 6 vuotta vanha, mutta vähän ajettu auto huollettaisiin parhaiten pakollisen moottorinvaihdon avulla. Tuntuu, että byrokraatin päässä on monesti tärkeämpää päästä jättämään oma peukalonjälki pykäliin merkiksi omasta toiminnasta (vrt. faaraoiden pyramidit), kuin varsinaisen oman toimenkuvan hoitaminen (tässä aidon ekologisuuden tavoittelu).
Tilaa RSS-syöte
© 2011 Suomen Rakennuslehti Oy - aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty. Lue