Suunnittelun pelisäännöt uusiksi
6 kommenttia
Ensimmäinen esimerkki viittaa julkisiin hankintamenettelyihin, joissa hinnan paino on suunnitteluhankinnoissa muodostunut määrääväksi ja suunnitteluaikataulut on usein puristettu epärealistisiksi. Se ohjaa tarjoamaan mahdollisimman vähän suunnittelua mahdollisimman halvoilla ja kokemattomilla tekijöillä ja valitsemaan ensimmäisen toteuttamiskelpoisen ratkaisun.
Eihän tämä ole kenenkään etu - suunnittelussa tehdään virheitä, suunnitteluratkaisut ovat keskinkertaisia, investoinnin toteutuskustannukset karkaavat käsistä ja ylläpito tulee kalliiksi. Vertailun vuoksi: yksityinen investoija ei toimi näin, vaan tavoittelee kokonaistaloudellisesti parasta ratkaisua ja etsii hankkeeseensa osaavimman tiimin.
Toisessa esimerkissä taas on unohdettu selvittää käyttäjien todelliset tarpeet. Ei riitä että tehdään asiat oikein - pitää tehdä vain oikeita asioita. Yksityinen yritys investoi tarpeen mukaan. Nopeasti muuttuvassa maailmassamme ja talouden haasteissa myös julkiset investoinnit tulee mitoittaa joustavasti käyttäjien todellisten, näköpiirissä olevien tarpeiden mukaisesti eikä kymmenien vuosien päästä ehkä toteutuvaan tarpeeseen. Vai ostaisitko sinä nyt toisen pesukoneen siltä varalta, että mahdolliset lapsenlapsesi tulevat ehkä teille pesemään pyykkinsä 25 vuoden päästä?
Mitä pitää muuttaa? Suunnittelijan pitää saada - ja tietysti myös ansaita - takaisin paikkansa tilaajan kumppanina ja arvostettuna asiantuntijana julkisissa hankkeissa. Tähän auttavat uudenlaiset toimintatavat, joita on tarkoitus ryhtyä kehittämään Skol-yritysten ja suuren julkisen tilaajan Liikenneviraston kesken. Neuvottelumenettelyn käyttäminen suunnittelijavalinnoissa, uudet johtamismallit hanketoteutukseen, laatupainotuksen korostaminen, laatu- ja hintapisteytyksen kehittäminen ja täysi läpinäkyvyys laatu- ja hinta-arvioinneissa, allianssimalli, ranskalainen urakka, ideakilpailut...
Keinoja on olemassa ja uusia keksitään, mutta ennen kaikkea ne pitää saada käytäntöön julkisissa hankintayksiköissä. Se on haaste.
Suunnitteluprosessia pitää painottaa alkuvaiheeseen ja ottaa käyttäjät nykyistä voimakkaammin mukaan. Tarvitaan paljon enemmän vuorovaikutusta kaikkien osapuolten kesken, näin varmistetaan todellisten tarpeiden ja ongelmien tunnistaminen ja hyödynnetään kaikki osaaminen. Kun ratkaisuvaihtoehtoja ideoidaan monipuolisesti, löydetään parhaiten soveltuvat toimenpiteet.
Suunnittelulle on myös varattava realistinen aika, hyvä suunnitelma ei synny hutaisemalla. Panostaminen kannattaa, koska hyvä suunnittelu maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti parempina ja todennäköisimmin halvempina toteutusratkaisuina sekä pienempinä elinkaarikustannuksina. Tässä pelissä kaikki voittavat.
Keskustelua aiheesta:
Mikä takaa, että kalliimpaan suunnittelutarjoukseen sisältyisi enemmän työtä ja laatua kuin halvempaan? Ei mikään. Mannonen itse tietää, että varsinkin ulkomaalaisomistuksessa oleville suunnittelufirmoille kate on ykkösasia. Jos katevaatimukset viritetään ylikorkeiksi, johtaa sekin siihen, että tingitään suunnittelusta.
Erinomaisen loistava kirjoitus ja täyttä asiaa.Nykysuunnittelu on ajettu todella järjettömään suuntaan.Halpa hinta ja täysin typerät aikataulut saavat aikaan surkeita suunnitelmia ja väsyttävät ihmiset henkisesti.Entisen rhk:n johto on saanut tämän typeryyden ajettua sisään Livissä.Nykyään töitä on kai tarkoitus tehdä perseellä,eikä päällä.
Ollaanpa viimeinkin pääsemässä rakentamisen laadun perusasioihin. Tilaajatoiminta ja vieressä oleva rakennuttaminen ovat ratkaisevan tärkeitä , kun käynnistetään rakennusprojekti. Suunnittelun nykyinen toimintakenttä tulee hallita . Järkevä tilaaja osaa valita kohteeseen oikean toimiston oikeaan hintaan . Hinta on työn ( oikea suunittelun sisältö ) määrästä kiinni. Osaamaton tilaaja tekee sopimuksen tietämättä tehtävien sisällöstä , viittaukset suunnittelun tehtäväluetteloihin ei takaa tulosta , ratkaisevaa on rakennuttamisen osaaminen eli suunnitteluttamisen hoito eri suunnittelun vaiheissa. Projektijohtajan tulee hallita projekti läpeensä , se on rakennuttamisen toiminnan perusta .Epäilen , että erityisesti kunnallisissa ja vastaavissa , isännöttömissä , projekteissa ei löydy tulosasennetta , Rakennuttamisen osaajia saattaa olla ,mutta heiltä viedään välineet tehtävän hoitoon
Julkisissa hankinnoissa on muillakin osa-alueilla merkittäviä puutteita. Hankintalain mukaan on tilattava aina halvin ja sitä noudatetaan. Jos esim. korjauskohteissa tilataan halvin kuntotutkimus ja suunnittelu, on seurauksena varmasti huonoa laatua. Tekijät pistetään kilpailemaan keskenään kuka ilkeää tarjota halvimmalla ei mitään. Kosteus- ja homeongelmakohteet ovat silmiinpistävästi usein miten julkisia kohteita (koulut, päiväkodit, virastot ...), mikä on seurausta kaikissa vaiheissan liian halvasta toteutuksesta. Kun vielä valvonnan laatu on ollut kelvotonta, on aiheutettu kansantaloudelle merkittäviä kuluja. On aivan selvää, että ale-hinnoilla ei saa laatua ja kunnollista ammattitaitoa.
Julkisten palvelujen tilaajan kannattaisi tehdä ajatuskoe. Hän voisi miettiä, järjestäisikö hän hintakilpailun siitä kuka leikkaa hänen tukkansa halvimmalla, entä nenänsä tai sydämensä. Siitä ei ole isoa vahinkoa, jos halvin virolaisparturi osoittautuu keritsijäksi, mutta jos plastiikkakirurgin ammattitaito on hankittu lähinnä konitohtorina, niin se voisi jo näkyä naamasta ja juuri kandipaperit saaneen lekurin sydänleikkauksen jälkeen ei ehkä olisi edes kykenevä vaatimaan rahojaan takaisin. Eli siitä vaan kilpailuttamaan ja vaatimaan halvinta mitä maasta löytyy.
Lue koko keskustelu »
Tilaa RSS-syöte
© 2011 Suomen Rakennuslehti Oy - aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty. Lue