E-luku sähköisti kesän
15 kommenttia
E-luvun laskennassa ei sinänsä tarvita enempää lähtötietoja kuin vanhassa laskennallisessa energiatodistuksessakaan. Emmeköhän me opi syöttämään samat lähtötiedot uusiinkin laskentatyökaluihin.
Uutta on se, että kun ennen meni pieleen, sai huonon todistusluokan, mutta nyt ei saa edes rakennuslupaa. Lisäksi talon tekniset perusratkaisut, kuten lämmitystapa, pitää päättää ennen E-luvun laskemista. Mikäli uudet vaatimukset nostavat rakennuskustannuksia, asiakkaat tinkivät keskustelujen perusteella mieluummin esimerkiksi pintamateriaaleista kuin asuinneliöistä.
Kuluttajasuoja-argumentti ei ole noussut E-luku -keskusteluun, mutta ehkä tässä asiassa ei olla oltukaan kuluttajan asialla. Totuus on, että käytännössä mikään muu kuin tiukka vaatimus ei suojaa kuluttajaa suurelta energialaskulta.
Tampereen asuntomessutalojen energiatehokkuustarkastelut todistivat, että pieni E-luku tarkoittaa yksikäsitteisesti pientä energialaskua. Kuluttajan kannalta kertoimet ovat siis kohdallaan. Myös tulevaisuudessa kuluttajille pitää sallia perusteltu odotus siitä, että lähes nollaenergiatalossa on lähes nollaenergialasku. Tämä toteutuu, mikäli verkkoon syötetystä sähköstä saa jatkossa kunnon korvauksen tai määrä voidaan vähentää suoraan ostetusta energiasta.
Keskustelussa on kuitenkin jäänyt hiertämään yksi asia. Useampi kuin yksi on todennut, että olisi pitänyt ottaa käyttöön CO2-kerroin. Muistutan, että E-luvulla toteutetaan 20-20-20 tavoitteista energiatehokkuustavoitetta, eikä päästövähennystavoitetta.
Energiatehokkuutta voidaan mitata primäärienergialla (E-luvulla) tai energiankulutuksena euroissa. Molemmat antavat hyvin samankaltaisen tuloksen. Hiilidioksiditonneja E-luvulla ei voi, eikä ole ollut tarkoituskaan mitata.
Energian hinta ei aina korreloi päästöjen kanssa. Sähkön kerroin on suuri, koska Eurostat käyttää ydinvoiman primäärienergiakertoimena 3,0, joka vastaa eurooppalaisten laitosten keskimääräistä lämpöteknistä hyötysuhdetta. Korkea kerroin vastaa hyvin sähkön korkeaa hintaa.
Energiatehokkuuden mittarina E-luku on toiseksi tärkein kestävän rakentamisen mittari heti sisäilmastoluokan jälkeen.
Kolmas tärkeä mittari on päästövaikutuksia kuvaava hiilijalanjälki. Sitä ei voi yhdistää E-lukuun.
Energiatehokkuuden kuntoon laittaminen on välttämätöntä pärjäämisen ja kilpailukyvyn kannalta niin kapeasti kuin laajastikin ajateltuna. Sen jälkeen ehdimme ehkä käydä nykyistä voimakkaammin ilmastonmuutoksen kimppuun, vaikka tehokkaampi energian käyttö edistää samaa asiaa.
Läpinäkyvän ja vertailukelpoisen hiilijalanjälkimittarin laskentamenetelmiä kehitetään, ja ne tulevat täydentämään E-lukua aluksi vapaaehtoispohjalta. E-luvun suhteen urakka jatkuu lähes nollan suuntaan.
Keskustelua aiheesta:
Vaikka nyt kvarttaalitaloudessa eletäänkin niin eikö voitaisi odottaa edes yhden lämmityskauden yli tai jopa 12kk täyteen ennenkuin esitellään varmoja tietoja uusista energiamääräilyistä ja asuntomessutalojen ratkaisuista?
Sisäilmaongelmiin liittyen uusilla määräyksillä rakennettuja taloja voisi tarkkailla jopa vuosikymmenen - mutta taitaa ministeriössä olla jo ylivoimainen hinku saada seuraava kiristyskierros voimaan. Kun tuli se ERA17-ohjelmakin kirjoitettua...
Oi Luoja, varjele meitä kokoomukselta ja kommunisteilta. Lisäksi, jos Sinulla on aikaa, varjele meitä myös Ympäristöministeriön virkamiehiltä.
JK se jaksaa puolustella ja selitellä tekosiaan.
"Tampereen asuntomessutalojen energiatehokkuustarkastelut todistivat, että pieni E-luku tarkoittaa yksikäsitteisesti pientä energialaskua." Voihan laskelmilla osoittaa toiset laskelmat vääriksi tai oikeiksi, mutta Tampereen talojen empiirinen energiankulutustarkastelu ei ole vielä oikein vankalla pohjalla, koska kulutustietoa on vain muutamalta kesäkuukaudelta.
JK vie myös vanhan ajatuksen hajautetusta energiantuotannosta myös uusiin sfääreihin: "Tämä toteutuu, mikäli verkkoon syötetystä sähköstä saa jatkossa kunnon korvauksen tai määrä voidaan vähentää suoraan ostetusta energiasta."
Sähkön tuottajan (ja yhteiskunnan) kannalta on haitallista, jos jotain käyttäjää tuetaan maksamalla yli markkinahinnan oleva takuuhinta sähköstä. Kun markkinahinta kesäyönä heinäkuussa voi olla lähellä nollaa, on tyhmää tarjota talvipäivän kWh:n vaihtoa 1:1-suhteella kesäyön kWh:iin. Puhumattakaan esillä olleista ylikompensoivista malleista, joissa jollain tietyllä menetelmällä tuotetulle sähkölle taataan markkinahintaa korkeampi hinta.
Poliittisten ratkaisujen on hyvä tähdätä yleviin päämääriin, mutta epäselviä tai kokonaan epäonnistuneita linjauksia ei kannata yrittää perustella analyyttisen esityksen muotoon puetuilla seminaariesityksillä tai lehtikirjoituksilla. Laskutaitoinen maallikkokin näkee niiden lävitse, mistä on kysymys.
Malttia energiatehokkuuden tavoitteluun perättiin voimaan tulleen normiston laadintavaiheessa ja perätään edelleen jatkon suhteen sekä kehotetaan keräämään kokemuksia.
Ministeri Vapaavuori kera hurmoshenkisten maailmanparantajien kanssa vei viime hallituskaudella rakentajia kuin pässiä narussa. Uusia vaatimuksia rakentamiselle suollettiin sillä vauhdilla, että heikkopäistä hirvittää. Tuskin painomuste ehti edellisistä normeista kuivua, kun uutta jo tarjottiin tilalle.
Josko nyt edes toviksi pysähdytään kokoamaan tuloksia parilta kolmelta lämmityskaudelta, eikä tyydytä muutaman norminikkarin väittämiin tulevasta. Pyritään pieneen energiakulutukseen ilman muotokertoimilla suhmurointia, eikä unohdeta rakennusten käyttäjien vaikutusta loppu tulemaan.
Uudet vaatimukset lisäävät riskialtista rakentamista ja erilaiset lyhyen elinkaaren omaavat hilavitkuttimet nostavat kunnossapitotarpeet uudelle tasolle. Juuri käynnistyneestä valtiovallan kosteus- ja hometalkooprojektista voidaan tehdä jatkuva prosessi, kun tolkuttomien eristepaksuuksien seurauksista rakentamisessa kertyy palautetta.
Anteeksi vaan, mutta miksi julkaisette lehdessänne kirjoituksen, joka sisältää selkeän virheen ja täysin harhaanjohtavaa tietoa? Näkökulma palstalla Jarek Kurnitski esittää seuraavan lauseen: "Kolmas tärkeä mittari on päästövaikutuksia kuvaava hiilijalanjälki. Sitä ei voida yhdistää E-lukuun."
Kuitenkin E-luvussa on mukana energiamuotokertoimen vaikutus, joka puolestaan pohjautuu suurelta osin juuri hiilidioksidipäästöjen suuruuteen. Tämän voi todeta vaikkapa Matias Kedon ympäristöministeriölle laatimassa e-luvun laskentaa käsittelevästä taustaraportista ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivissäkin asia on keskeisesti esillä. Jarek Kurnitskin toimesta (ainakin hänen omien sanojensa mukaan hän on E-luvun ideoija) on E-luvun laskentaan yhdistetty hiilidioksidin ilmastovaikutukset energiamuotokertoimen kautta ja nyt hän kirjoituksessaan esittää, että sitä ei edes voitaisi yhdistää E-lukuun.
Ja sitten toinen lause "Energiatehokkuutta voidaan mitata primäärienergialla (E-luvulla) tai energiankulutuksena euroissa." Primäärienergia ja E-luku on kaksi täysin eri asiaa niin kuin varmasti hyvin tiedätte.
Ja kolmas "Kritiikkiä ilman parannusehdotuksia on sanottu kiukutteluksi."
Absurdi lause, joka helposti yhdistetään sitä edellä olleeseen lauseeseen. Taholtamme on tehty todella monta parannusehdotusta, niitä vain arvon herra ei ole viitsinyt ottaa huomioon ja E-luvun laskennassa onkin siten vielä monta virhettä ja puutetta joita ei ole korjattu.
Tätä voisi jatkaa vielä monen lauseen osalta saman sisältöisenä, mutta ymmärrän että aika on teilläkin rajallista. Toivonkin, että toimituksenne tarkistaa tulevaisuudessa hieman huolellisemmin, ettei julkaisemissanne kirjoituksissa esiintyisi enää vastaavanlaista "potaskaa".
Arto Saastamoinen
asiamies
Sähkölämmitysfoorumi ry
E-luvulla ei ohjata hiilidioksidipäästöjä
Runsas julkinen keskustelu E-luvun energiamuotojen kertoimista antaa aihetta palauttaa mieleen tietyt perusasiat. E-luvulla ei ole tarkoitus ohjata energiatuotannon päästöjä. Sitä varten on olemassa eurooppalainen päästökauppajärjestelmä. Lähes kaikki Suomessa tuotettu sähkö ja kaukolämpö kuuluvat tuon päästökauppajärjestelmän piiriin. E-luvulla ohjataan rakennusten energiatehokkuutta, eli sillä varmistetaan energian tehokas käyttö energiamuodot ja käyttötarkoitukset huomioon ottaen.
Suomessa ei myöskään ole keksitty polkupyörää rakennusten energiatehokkuusdirektiivin implementoinnissa. Direktiivi vaatii jäsenmaita ottamaan käyttöön primäärienergiaindikaattorin, jolla on annettava rakennusten energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. E-luku on juuri se suomalainen primäärienergiaindikaattori.
Primäärienergialla tarkoitetaan erityisesti uusiutumattomien polttoaineiden ja luonnonvarojen kulutusta. Koska myöskään uusiutuvan energian käyttö ei anna oikeutusta energiaa tuhlaileville rakennuksille, vaati direktiivi kokonaisprimäärienergiakertoimien käyttämistä. Nämä sisältävät niin uusiutumattoman kuin uusiutuvan primäärienergian.
Siitä johtuen suomalaiset energiamuotojen kertoimet ovat primäärienergiakertoimia, joiden määrittely perustuu energiamuotojen kokonaisprimäärienergiakertoimien laskentaan. Lopullisissa kertoimissa annettiin tietty helpotus uusiutuvalle primäärienergialle sen käyttämisen edistämiseksi.
Kun esimerkiksi puun kokonaisprimäärienergiakerroin on yksi tai hieman suurempi, on se määräyksissä 0,5. Tämä on selvästi suurempi kuin puun uusiutumaton primäärienergiakerroin, joka on laskentatavasta riippuen 0-0,2. Samalla tavalla on annettu helpotusta sähkölle ja kaukolämmölle ottamalla huomioon niiden tuotannossa käytettävät uusiutuvat energiat ja polttoaineet.
Ovatko hiilidioksidipäästöt unohtuneet kokonaan? Eivät tietenkään ole, mutta niitä ei ole rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä eikä myös energiamuotojen kertoimissa. Sama kerroin ei pysty kuvamaan primäärienergiaa ja päästöjä. Päästöt eivät aina korreloi primäärienergian kanssa kuten eivät energian hinnankaan kanssa.
Välillistä vaikutusta ei pidä vähätellä - energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvien käytön lisääminen vähentävät yleensä myös hiilidioksidipäästöjä - mutta on kuitenkin muistettava, mitä 20-20-20 -tavoitteista ollaan milläkin asialla toteuttamassa. E-luvulla toteutetaan energiatehokkuuden parannustavoitetta ja sitä mitataan primäärienergialla, päästökaupalla leikataan kasvihuonekaasupäästöjä.
Uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistetään omalla direktiivillä, joka voi tuoda jatkossa vaatimuksia rakentamiseenkin. Ei ole tietenkään yhtä ainoata ja oikeata tapaa toteuttaa energia- ja ilmastotoimien tavoitteita, ja oikeista prosenttiluvuistakin voitaisiin keskustella loputtomasti, mutta EU:ssa olemme sopineet niiden toteuttamisen näin.
Energiatehokkuuden parantamisen hyödyt ovat todellakin ilmeisiä: säästämme luonnonvaroja ja euroja sekä lisäksi niillä on työllistävä vaikutus. Sen vuoksi ei ole myöskään perusteita moittia nykyistä ohjausjärjestelmää. Ja olisi se kyllä vähän kummallista sisällyttää energiatuotannon päästöjen ohjaus rakentamismääräyksiin.
Ihan kaikkia asioita ei ehkä tarvitse laittaa rakentamisella kuntoon - suora ohjaus päästökauppajärjestelmällä tuntuukin syvemmin ajateltuna melko loogiselta.
Jarek Kurnitski
Sitra
Lue koko keskustelu »
Tilaa RSS-syöte
© 2011 Suomen Rakennuslehti Oy - aineiston käyttö uuden palvelun osana kielletty. Lue