Osana valtiontalouden säästöohjelmaa korkeakouluihin kohdistuu merkittäviä määrärahaleikkauksia meneillään olevan hallituskauden aikana. Säästöjen kokonaissumma on 75 miljoonaa euroa, joten säästöt merkitsevät reaalisesti noin 10 prosentin leikkausta ammattikorkeakoulujen rahoitukseen.
Ammattikorkeakoulujen kuluista pääosa muodostuu henkilöstökuluista ja niistä pääosa opetushenkilöstön palkoista. Ammattikorkeakoulujen saamasta rahoituksesta tällä hetkellä noin puolet saavuttaa koulutuksessa opetus-/oppimistapahtuman tason.
Hallitusohjelman mukaan säästötoimenpiteitä ovat muun muassa kustannustehokkuuden parantaminen ja hallinnon sekä korkeakouluverkon rationalisointi panostaen tutkimuksen ja koulutuksen laadun turvaamiseen. Näistä odotettavat kustannushyödyt huomioidaan valtion rahoituksen vähennyksenä, joten ammattikorkeakoulujen kannalta ne eivät helpota rahoitustilannetta.
Kustannuksen komponentit ovat määrä ja panoshinta. Kun panoshinnoissa ei ole odotettavissa merkittävää alenemista, säästöt kohdistuvat määrätekijöihin, joita ovat lähiopetustunnit tai yleisemmin opetusresurssit, tilat, opetusvälineet ja laitteet sekä opetuksen laboratoriopalvelut. Valtaosa säästöistä kohdistuu lähiopetukseen.
Ammattikorkeakoulun historian aikana jo tähän mennessä lähiopetusta on supistettu noin 30 prosenttia, ja siihen on nyt odotettavissa vähintään 10 prosentin lisäleikkaus. Opetusresurssien määrän vähentäminen johtaa väistämättä ammatillisen osaamisen tason laskuun ja vaarantaa siten yhteisenä tavoitteena olevan rakentamisen laadun parantamisen.
Voidaan olettaa oppimisen vaatiman työmäärän olevan ”vakio”, jolloin oppilaitoksessa tapahtuvan oppimisen määrän vähentyessä opiskelijoilta vaadittava itsenäisen oppimisen määrä kasvaa. Valitettavasti tämä ei toteudu nykyisillä oppimismenetelmillä, joten oppimisen tehostaminen vaatii sekä opiskelijoilta että opetushenkilöstöltä toimintatapojen muuttumista. Korkeakoulussa tapahtuvan oppimisen määrän väistämättä supistuessa tarvittavan ammattitaidon saavuttamisessa vastuuta siirtyy yhä enemmän työpaikoille ja työnantajille. Tämä osa kustannuksista siis siirretään suoraan työnantajille, mikä voi muodostua ongelmaksi varsinkin lukuisille pienille rakennusalan yrityksille.
Hallituksen mainitsemista keinoista yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön tiivistäminen tukipalveluissa, kirjastoissa ja kielikoulutuksessa on mahdollista vain harvoilla rakennusalan ammattikorkeakoulutusta antavilla paikkakunnilla. Tämä heikentää edelleen pienten koulutusyksiköiden toimintamahdollisuuksia ja vaikuttaa siten rakennusalan koulutuksen alueelliseen saatavuuteen ja aluevaikuttavuuteen. Tämä seikka ratkaistaneen korkeakouluverkoston rakenteellisella uudistuksella. Oppimisympäristön muutos luokkaopetuksesta digitaaliseen oppimisympäristöön vaatii myös resursseja, jotka ovat lyhyellä tähtäimellä pois muista opetusresursseista.
Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tiivistyvä yhteistyö tutkintorakenteissa nostaa väistämättä esille nykyisen rakennusmestarikoulutuksen aseman ja koulutusyksiköiden sijoittumisen, joka myöskin ratkaistaneen rakenteellisen uudistuksen yhteydessä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “AMK-säästöt vaarantavat rakentamisen laadun parantamisen”