Kaunista ja käytännöllistä asuntomessuilta hakiessa yleisenä havaintona on, että siellä asutaan tekniikka edellä – asuminen jää tekniikan jalkoihin suunnittelussa. Näyttää siltä, että monimutkaisten teknisten ratkaisujen yhteensovittaminen asuntorakentamisessa kuluttaa suunnitteluun käytettävät voimavarat niin tyystin, että asunnon asuttavuus jää sivutekijäksi.
Tässä on muutamia havaintoja asuntomessujen ammattilaiskohteista.
Sähkötaulu on keskellä sitä seinää, johon sijoitetaan asunnossa peili, taulu tai kaappi. Ovipuhelin on keskellä eteisen ainoaa kalustettavaa seinää. Pistorasiat, katkaisijat ja antennipistorasiat ovat seinillä sikin sokin. Ne pitäisi sijoittaa keskitetysti, että kalustamiselle jäisi ehjää seinäpintaa.
Kylpyhuoneissa kalustamista ei ole mietitty loppuun saakka. Esimerkiksi valaisinpeilikaappi on liian suuri ja syvä pesualtaaseen verrattuna, minkä vuoksi naamaa pestessä lyö päänsä kaappiin. Tai valaisinpeilikaappi on niin korkealla, ettei lapsi ylety peilaamaan.
Pihatasossa olevasta saunaosastosta on tullut kellarimainen ratkaisu, kun ikkunat ovat kellarin ikkunoita.
Ilmanvaihtokanavien kotelot näyttävät teknisen järjestelmän karuuden. Koteloinnit ja alakatot voisivat olla osa tilaa. Katto on asunnon näkyvin pinta. Sitä ei kalustuksella korjailla.
Joissakin asunnoissa kylpyhuoneiden putkivedot ovat näkyvimmällä paikalla ja vaakavedot pitkin seiniä lattianrajassa pölyä keräämässä.
Lämpöpatterien putket edellyttävät ikkunaverhoja paikkoihin, joissa niitä ei välttämättä tarvita tai haluta. Vaakavedot keräävät pölyä ja haittaavat kalustamista.
Keittiökalusteissa on sekä alasokkeli että jalkalista. Miksi?
Vaatekaappien kalustesokkelit ovat ylikorkeita. Tehokasta säilytystilaa menee hukkaan.
Tätä artikkelia on kommentoitu 6 kertaa
6 vastausta artikkeliin “Reunahavaintoja asuntomessutalojen suunnittelusta”
Olet oikeassa, hätiköimällä ksasan kyhättyä:
Ei asuntomesuilla enää ole (onko koskaan ollutkaan?) mtään tekemstä hyvän rakentamisen tai toimivan sisustamisen kanssa. Markkinajippohan se on.
Miten arvoisa arkkitehti vetää esimerkiksi lämmityspatterin putket huoneesta toiseen muuten kuin vaakasuuntaisella vedolla?
Ja jos kylpyhuoneessa vesiputket ovat katonrajassa, niin keräävätkö ne siellä vähemmän pölyä kuin lattianrajassa? Vaikeampi ne ainakin on siivota sieltä.
Pistorasioita ja antennipistorasioita tulisi sijoittaa jokaiselle seinälle, jotta kalustusta voidaan vaihdella vapaasti. Katkaisijat toki kannattaa sijoittaa keskitetysti ovenpieleen.
Jos keittiökalusteen alasokkeliin ei tarvita jalkalistaa, niin miksi niitä tarvittaisiin muuallekaan?
Olipa ”älykäs” vastaus arkkitehdin täysin perusteltuun kritiikkiin.
Arkkitehdin kanssa olen samaa mieltä; suunnittelu on usein vain massojen ripottelua
piirustukseen. Urakoitsijana se harmittaa, kun joutuu näin väkisin ”suunnittelemaan.”
Putket saa varmasti vähemmän hölmösti asennettua, jos siihen käytetään
suunnittelijan aikaa ja tollosti varmasti, kun se jää putkimiehen päätettäväksi.
Putkimiehen ei ole tarkoitus suunnitella.
Kuka puhui putkien vaakavedoista katon rajaan?
Sähköurakoitsijana olen samaa mieltä, että ei ole järkeä laittaa pistorasiayhdistelmiä
joka seinälle 2m:n välein, silloin ne sattuvat aina väärään paikkaan.
Sijoitteluun tarvitaan älykästä suunnittelua eli kalustusta ja sisustusta on
mietittävä jo suunnitteluvaiheessa.
Keittiökalusteen alasokkeliin tarvitaan jalkalista vain, jos aiemmissa työvaiheissa
on jotain tehty väärin. Kaluste asennetaan valmiin lattian päälle ja siihen sokkelilauta
tai -muovi istuu nätisti.
Väliseinien väliin asennetaan lattiapinnoite, jota valitettavasti rakentajat eivät osaa asentaa niin tarkasti, (tai ei ole tuolleita) että ilman jalkalistaa pärjättäisi.
Hyvä ettei laatoitettuihinkin tiloihin välillä tarvita ”jalkalistoja.”
Urakoitsijat vaatikaa detaljisuunnittelua ja tehkää niiden mukaan, niin ei tarvitse
selitellä tolloja ratkaisuja.
Kyllä meillä ainakin putkien vedon suunnitteli LVI-suunnittelija. Ne on kuviin piirretty vaakavetoina huoneen nurkasta vastakkaiseen nurkkaan suihkulle. Putket ovat huoneen ylälaidassa koska ylittävät oviaukon matkalla. En kyllä keksi tuohon oikeastaan muita vaihtoehtoja kuin vetää nuo viereisen huoneen puolella oikealle kohdella ja siitä vasta läpi. Hölmömmässä paikkaa nämä silloin kyllä olisivat.
Voit suunnitella vaikka lopun elämääsi miten voisit kalustaa huoneen ja sijoittaa pistorasiat sen mukaan. Se ei kuitenkaan vastaa seuraavan käyttäjän tarpeita. Noita rasioita kuin pitäisi olla lattianrajassa ja katonrajassa ja mielellään katossakin. Samoin verkkopisteitä, jotta laitteet saa siististi.
Minä asuin aikanaan huoneessa, jonka rasiat sähkösuunnittelija oli huolellisesti suunnitellut kaikkiin tarpeisin. No halusin laittaa sängyn ikkunan alle ja kas minulla ei ollutkaan paikkaa televisiolle. Sain vielä suunnittelijalta kommentit, että ei sänkyä voi laittaa ikkunan alle.
En minä ole nähnyt muuta kuin muovimattolattioita, joissa lattiamateriaali olisi keittiökaappien alla. Kyllä minun kokemuksen mukaan ensin asennetaan keittiökaapit ja vasta sen jälkeen lattia. Toki sokkelilista viimeisenä. Minä olen luullut, että se jalkalista on ulkonäkökysymys. Vähän sama kuin jos on betonilattia ja seinät, niin seinälle maalataan jalkalista, esim. lattian värillä.
Muovimaton ainakin saa siististi seinään asti kiinni. Sen rajaa ei tarvitse jalkalistalla peittää. Itse asiassa olen useammassakin asunnossani nähnyt, että muovimatto loppuu jalkalistaan, eli jalkalista ei edes ole muovimaton päällä.
Laminaatti ja parketti toki vaativat elämisvaraa, mutta silloinkin voisi varmaan käyttää akryylisaumamassaa. Pitääkin kokeilla tehdä seuraava asunto ilman jalkalistoja.
Liian kauan alalla olleena, tosin väärän koulutuksen saaneena olen aina ihmetellyt kokonaisnäkemyksen puutetta ja oman erikoisalan näkökulman sokeutta sekä suunnittelijoissa että rakentajissa.
Fiksut tekijät ovat edelleen poikkeuksia ja kultakimpaleita. Vikaa on tietysti myös suunnittelun ja toteutuksen johdossa jos pölhöyksien sallitaan mennä lävitse.
Mieltymyksiä on tietenkin paljon ja asiakaskeskeisyys vaativaa mutta turhia virheitä näkee edelleen vaikka kuinka paljon. Ne eivät ole trendi tai tapakysymyksiä. Järjen käyttö olkoon sallittu, jos sitä on käytettävissä ja omien pinttymien toisto on huonoa osaamista.
Klassisesti rakennusprojektin eri tahot arvostelevat ja syyttelevät toisiaan sen sijaan, että keskittyisivät tavoittelemaan yhdessä toivottua lopputulosta. Tässä on suunnittelun ohjauksella vahva rooli. Usein arkkitehdit toimivat pääsuunnittelijoina, joten heillä pitäisi olla vastuu kokonaisuusta yhdessä tilaajan kanssa. Pääsuunnittelijana voisi monesti toimia myös rakennesuunnittelija, jolla on parempi käsitys tekniikan sovittamisesta yhteen rakennuksessa. Pelkona tässä järjestelyssä on tietysti rakennesuunnittelijan teknisen ja kustannustehokkaan suunnittelun painottaminen ulkonäön ja toimivuuden kustannuksella.
Kirjoituksessahan Vepsäläinen tekee hyviä havaintoja kohteista – käytettävyyden sekä ulkonäön kannalta. Toisaalta E-lukulainen tuo myös oikeita seikkoja esiin. Kokonaissuunnittelu on ylläolevan kommentoijan mukaan harvinaista osaamista tänä päivänä, johon olisi syytä panostaa. Se on aina enemmän tai vähemmän kompromissien luontia, mutta jokaisen tahon tavoitellessa yhteistä sekä laadukasta päämäärää on sen saavuttaminen huomattavasti todennäköisempää kuin syyttävällä sormella osoittelu.