Uudet vaalit ovat käsillä muutaman kuukauden päästä, joten on hyvä aika arvioida hallituksen asuntopoliittisia saavutuksia. Heti kärkeen voi todeta, ettei ajanjaksosta jää juuri jälkipolville kerrottavaa. Toiminta on ollut rutiininomaista perusasioiden hoitamista.
Hallituksen asuntoministerinä aloittanut Krista Kiuru herätti tuoreudellaan positiivisia odotuksia. Hän yritti puuttua sellaisiin alan kesto-ongelmiin, joihin kokenut poliitikko ei olisi koskenut edes pitkällä kepillä. Yksi sellainen oon Ara-vuokrien kohtuullisuus. Selvitykset osoittavat, että vuokrat eivät läheskään aina määräydy todellisten kustannuksien mukaan. Esimerkiksi korjausvaraus mahdollistaa asukkaiden rahastamisen ilman, että kukaan valvoo, päätyvätkö rahat korjaamiseen.
Kiuru laittoi vuokrien kohtuullistamista koskevat lakihankkeen vireille, mutta mutta se ei päätynyt koskaan eduskunnan arvioitavaksi.
Hänen tavoitteenaan oli myös lisätä tavallisille palkansaajille tarkoitettujen Ara-vuokra-asuntojen rakentamista. Tuotanto nousikin, mutta vain väliaikaisesti. Viime vuonna asumisoikeustuotanto kasvatti jo osuuttaan vuokra-asuntojen kustannuksella.
Kiuru otti kantaa myös Ara-tukien hoivarakentamiselle aiheuttamiin kilpailuongelmiin. Käytännöt siistiytyivät hieman, mutta edelleen isot hoivatuottajat pystyvät valtaamaan markkinoita verovaroilla avustettujen tilojen turviin.
Aran toiminnan uudistaminen jäi myös tekemättä. Kiuru teki selväksi, että Aran Hannu Rossilahti pitää vaihtaa. Ylijohtaja on kuitenkin edelleen paikallaan hallituksen vaihtuessa.
Kehysriihessä keväällä 2013 tehdyt rakennusalan elvytystoimet saivat julkisuudessa kiitosta. 20 vuoden korkotukimalli ei kuitenkaan päätynyt koskaan edes eduskunnan käsiteltäväksi parin vuoden yrityksistä huolimatta.
A-Kruunut toiminta on käynnistynyt, mutta ei ole lainkaan varmaa, pystyykö tämä ympäristöministeriön rakennuttajayhtiö juurikaan helpottamaan kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen pulaa.
Asuntopoliittisten uudistusten hyytymiseen vaikuttaa se, että demarit vaihtoivat asuntoministeriä puolitoista vuotta sitten. Kiuru lähti opetus- ja viestintäministeriksi ja Pia Viitanen tuli tilalle. Viitasen kiinnostus on suuntautunut lähiöiden kunnostamiseen, joskin hänen myötävaikutuksellaan tullut korjausrakentamisen käynnistysavustus on tuonut työtä monelle rakentajalle.
Kokonaisuutena demarien ministerikierrätys koitui asukkaiden tappioksi. Uusilla kasvoilla voi kalastella kansan suosiota, mutta mitä järkeä on vaihtaa henkilöä heti, kun hän on oppinut hoitamaan tehtäväänsä.
Asuntopolitiikan jähmeyttä ei voi laittaa pelkästään Viitasen tiliin, sillä hallituskumppani kokoomus on jarruttanut monien asioiden etenemistä. Asuntoasiat näyttävät kiinnostavan edelleen kovasti entistä asuntoministeriä Jan Vapaavuorta.
Asuntoministereiden onni on, että asuntorakentaminen on päässyt taloustaantumasta kuin koira veräjästä. Gryndituotanto on vetänyt, uusien asuntojen kauppa on käynyt hyvin ja Ara-tuotantokin on ollut vakaata.
Kohtuuhintaisen asumisen keskeinen ongelma Suomessa on se, ettei kovinkaan moni taho edes halua asuntojen halpenemista. Hintojen noususta hyötyy liian moni. Silti tavoite säilyy poliitikkojen puheissa. On helppo ennustaa, että meillä on keväällä uusi asuntoministeri, joka haluaa puuttua pääkaupunkiseudun asuntorakentamisen kalleuteen. Keinoksi keksitään kaavoituksen lisääminen.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Asuntopolitiikka hyytyi demarien ministerirulettiin”
Hyvinhän tämä Kiurun aloittama kohtuuhintaisuus toimii.
2014 ARA:lta rahoituspäätös kaikkiaan 1182 asunnolle pks seudulla
Kokonaishinnat 3420 €/asm2 omalla tontilla ja 3361 €/asm2 vuokratontilla (Helsinki ?).
Rakennusliikkeiden myymiä kohteita on pidetty kalliina mutta tilastojen mukaan näin ei ole.
Harmi että ARA:n tilasto on liian karkea asian tarkempaan arviointiin.
Omistusasunnoistakin pidetään tarkempaa tilastoa, joten luulisi että julkisella rahoituksella toteutettavat hankkeet olisivat hieman nykyistä käytäntöä julkisempia.
Jokainen uusi asuntoministeri vannoo aloittaessaan, että hän käynnistää kohtuuhintaisen asuntotuotannon. Sama hokema on nyt kaikkien puolueiden vaaliohjelmissa ja poliitikkojen puheissa. Vilpittömyyttä on vaikea uskoa, kun toisella kädellä kasvatetaan poliittisin ja virkamiespäätöksin rakentamisen kustannuksia. Verot ja veroluontoiset maksut ovat jo yli puolet asunnon hinnasta. Asuntoministerien johdolla laaditut rakentamis- ja etenkin energiatehokkuusmääräykset ovat korkoa korolle lisänneet rakentamisen hintaa kymmenessä vuodessa jopa 20-30 prosenttia. Takaisinmaksuaika ja rakentamisen laadun paraneminen on näissä lisäyksissä pääosin uskon varassa. Olisiko nyt vihdoinkin puolueettoman tahon syytä tutkia päätösten vaikutus ja kustannusrakenne perin pohjin. Ympäristöministeriö on asianosainen – ei puolueeton.
Helsingissä kohtuuhintaista rakentamista pyritään voimallisesti edistämään uuden apulaiskaupunginjohtaja Sinnemäen vetämän.
Helsingin kaupungille on perustettu viherkattostrategiatyöryhmä. Ryhmä on vasta aloittanut työnsä ja lähtee excursiolle Ruotsiin ja Tanskaan tutustumaan toteutettuihin viherkattoihin ja niistä saatuihin kokemuksiin.
Ryhmä kerää näin alkajaisiksi tietoa pitkään toimineista viherkatoista ja selvittää sitten kattoihin liittyviä teknisiä kysymyksiä ja reunaehtoja kokemuksiin peilaten. Työn taustalla on valtuustoaloite, joka edellyttää viherkattojen toteuttamista kaupungin alueella hulevesistrategiaan sekä alueellisen pienilmaston hallitsemiseksi yhä kuumenevassa kesäilmastossa. Viherkattojen väitetään tasaavan tulvahuippuja ja ylläpitävän pienilmastojen ilmankosteutta, jonka väitetään parantavan kesäaikana pienilmastoa. Viherkattorakentamisella väitetään olevan myös rakennusten energiatehokkuutta parantavia ominaisuuksia. Strategiatyöryhmä selvittää, missä määrin väitteet pitävät paikkaansa.
Näin Helsingissä toimitaan.