Betoniongelma on haaste toimituksellekin

(päivitetty 2.12.2016)

Betonirakentamisen laatuongelmia koskenut juttusarja on johtanut kärjekkäisiin kommentteihin myös toimitusta eli lähinnä allekirjoittanutta kohtaan. Siihen olen toki tottunut, sillä 2000-luvun kattoromahduksia käsitelleet jutut aiheuttivat ihan samanlaista palautetta ja arvostelua. Kipakin arvostelu suomalaisen rakentamisen laadun mollaamisesta tuli likimain samalla viikolla, kun arvostelijan itsensä tekemä katto petti.

Nimettömiäkin lähteitä on käytetty

Tällä kertaa erityisesti on ihmetelty, miksi toimitus ei ole aina kertonut kaikkien lähteidensä nimiä. Keskustelupalstallamme nimettömät kommentoijat ovat vaatineet nimiä esiin!

Lähteiden luottamuksellisuus on yksi toimitustyön kulmakivistä. Toinen on tietenkin lähteen luotettavuuden varmistaminen.

Olen luonnehtinut itseäni ratkaisukeskeiseksi toimittajaksi. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että ei tyydytä uutisoimaan ongelmista vaan pyritään hakemaan, toimituksellisen keinoin, niihin myös ratkaisuja. Se edellyttää yleensä paljon laajempia keskusteluja ja asioiden penkomista kuin normaali uutistyö.

Toimittajat käyvät paljon taustakeskusteluja, joita ei sellaisenaan ole tarkoitettukaan julkisuuteen. Lukijan ja toimittajankin kannalta ikävää on, että osa tällä kertaa kerrotuista asioista on niin luottamuksellisia, että toimittaja joutuu jutussaan käyttämään yksilöimättämiä, epätarkkoja ilmaisua (”muitakin tapauksia”, ”vettä myyty betonina” yms.)

Betoniala on  pieni ja  toimijat tuntevat toisensa, joten tietoa kyllä löytyy eivätkä asiat pysy pitkään pimennossa. Mutta jos esimerkiksi tutkijan rahoitus riippuu hyvistä suhteista betoniteollisuuteen, ei kriittisiä arvioita haluta esittää omalla nimellä,  ei niitä toisaalta haluta salatakaan. Siis jos minä esimerkiksi kirjoitan laadunvalvonnan puutteista, ei se suinkaan ole varsinaisesti oma mielipiteeni vaan perustuu noihin taustakeskusteluihin.

Minkään jutun teossa en ole saanut niin paljon yhteenottoja kuin tämän. Toisaalta itse olen samalla voinut välittää tätä tietoa eteenpäin niin lukijoille kuin myös tutkijoille.

Tiedon hankkiminen on usein hankalaa ja siinä törmää salailun muuriin. Tuskin kukaan kuvittelee, että jos työmaan betonitöissä on jotain ongelmaa, että paikalle kutsuttaisiin viranomainen tai toimittaja. Nuo tapaukset hoidetaan useimmiten hiljaisuudessa.

Tämä salailun ilmapiiri koskee jopa viranomaisia. Betonijutun käsittelyn yhteydessä sain esimerkiksi  tiedon kilpailuviraston käsittelyssä olevasta asiasta, jonka otsikko on: ”Epäilty CRH-konserniin kuuluvien yritysten määräävän markkina-aseman väärinkäyttö sementin ja valmisbetonin markkinoilla.”

Selvitys on ollut käynnissä kaksi vuotta, mutta valitettavasti vieläkään kilpailuvirasto tai Finnsementti ei olllut valmis kertomaan siitä tuota otsikkoa enempää. Pieniltä betoniyrittäjiltä sen sijaan on tullut sitäkin enemmän kommentointia, mutta siihen palaan joskus myöhemmin.

Nykyisessä betoni-casessa oli  aluksi kyse pelkästään yhdestä työmaasta Turussa ja sen betonivalun ongelmista, mistä Turun Sanomat uutisoi jo viikkoja sitten.

Kun Turussa järjestettiin lokakuussa tiedotustilaisuus aiheesta, ei Rudus tullut paikalle vaan lähettin vain lyhyen tekstin omasta näkemyksestään. Tällä kuulemma haluttiin torjua se, että osapuolet olisivat tilaisuudessa alkaneet syytellä toisiaan.
Jälkikäteen tosin Rudus on ihmetellyt betonivalujen huonoa jälkihoitoa. Se koskee myös NCC:n työmaata. Miksi jälkihoito on lopetettu kokonaan, sillä sitä jatkamalla olisi lujuutta voitu vielä kasvattaa? Riippuen massan koostumuksesta (mitä ei ole vieläkään kerrottu) lujuuden kehitys olisi voinut jatkuva vielä viikkoja.

Nyt tutkitaan koko kohteen betonirakenteita ja mahdollisesti myös betonielementtejä ja tapauksia on tullut esiin muuallakin. Näistä asioista kerroimme ensimmäisenä, ja myöhemmin Turun Sanomat varmisti, että Tukesin tietoon tulleita tapauksia on myös Pirkanmaalla ja pääkaupunkiseudulla. Kohteet tulevat julki aikanaan, jos siihen on tarve.

Tässä tapauksessa on kyse myös niin suurista taloudellisista intresseistä, että kaikki haastatellut tai toimitusta lähestyneet eivät halua kertoa asioista omilla nimillään, jotta viestinviejää ei ensimmäisenä ammuttaisi, kuten yksi heistä sanoi.

Turhaa hysteriaa on syytä välttää. Tärkeää on kuitenkin ollut osoittaa, että ongelma voi olla paljon laajempi kuin Turkua (tai Kemijärveä), sen muutamaa työmaata tai yhtä valmisbetoninvalmistajaa koskeva.

Se kuinka syvälle menevästä ja laajasta ongelmasta on kyse, ei ole vielä  varmuutta, mutta jo se, että Liikennevirasto asetti kaikki siltatyöt laadun osalta tehovalvontaan kertoo ongelman vakavuudesta ja siitä, että nykyiseen laadunvalvontaan ei luoteta. Huolen syynä oli sekä Kemijärvellä että Turussa huomatut betonin lujuuden vakavat alittumiset. Turussa sairaalaa rakennetaan rautatien päälle, joten sen siltarakenne on Liikenneviraston valvonnassa. Siksi virasto seuraa tarkasti myös tuon tapauksen syiden selvittelyä. Päävastuu selvittelyssä on Tukesilla, joka keskittyy erityisesti tuotteen, eli valmisbetonin, valmistusprosessin laatuun.

Kuva johti kokeneet mestaritkin harhaan

Täysin ymmärrettävää, mutta myös varsin harhaanjohtavaa oli se, että Turun tapauksessa yhden valukuvan perusteella lehden keskustelupalstalla tehtiin hyvin syvälle meneviä johtopäätöksiä valutöistä. Niitä on minun sähköpostissani lisää iso pino. Kaukaisimmat niistä ovat tulleet Espanjasta asti.

Arvostan kokeneiden betonimestareiden panosta, mutta tässä tapauksessa yksi kuva valehteli enemmän kuin tuhat sanaa joten intuitiiviset, kokemukseen perustuvat päätelmät menivät harhaan.

Nuo johtopäätösten vinoumat oli syytä heti korjata, kun lisää tietoa tapahtumasta tuli. En väitä, että kuva tapahtumien kulusta on vieläkään oikea, koska sitä en voi tietää, mutta ei se ole ainakaan enää yhtä yksipuolinen. Kuten kirjoitin, niin ilman noita rotankoloja ei betonin lujuusongelma olisi edes paljastunut.

Nimettömyys on joskus perusteltua

Olisiko tätäkin tietoa pitänyt pantata siihen saakka, kunnes tapauksesta tulee virallinen raportti joskus puolen vuoden tai vuoden kuluttua? Siitäkin nimet saatetaan jättää pois, kuten Tukes jätti nyt kahdesta raportoimastaan kohteesta Pirkanmaalla ja pääkaupunkiseudulla.

Toisaalta kun betoniteollisuuden johtotehtävissä vielä äskettäin työskennellyt henkilö kritisoi hyvin perustellusti nykyistä testausmenetelmää, niin oliko tämä näkökulma pitänyt jättää pois siksi, ettei hän halunnut nimeään julkisuuteen?

Tiedottamisen avoimuus on tässä tapauksessa ollut ensimmäinen uhri. Jokainen varoo nyt sanomisiaan, koska niitä voidaan kohta käsitellä oikeudessa.

”Emme kommentoi”

”Tutkimusten ollessa kesken emme kommentoi yksityiskohtia”, tuli minulle vastaus Rudukselle esittämiini kysymyksiin 15.11. Tyly vastaus ei ole lopettanut kysymistä eikä vastausten tarvetta.

Ruduksen raporttia Kemijärven tapahtumien syistä saatiin odottaa pitkään, ja julkaistiin vasta, kun Rakennuslehti oli jo julkaissut muuta kautta tietoonsa saamat syyt. Kaikkia asioita ei ilmeisesti ole vieläkään kerrotttu, sillä P-lukumenettelyn kehittänyt tekniikan tohtori Seppo Matala kritisoi keskustelupalstallamme Ruduksen raporttia puutteelliseksi.

”Tunnen läpikotaisin jutussa mainitun Kemijärven tapauksen ja tiedän todelliset syyt alilujuuteen. Korkea ilmamäärä on primäärisyy, mutta juttu ei tuo esille kaikkia tuohon korkeaan ilmamäärään liittyviä merkillisyyksiä. En voi niitä Liikenneviraston Taitorakenneyksikön konsulttina julkaista. Toivon, että Liikennevirasto julkistaa raporttini asiasta, jotta asia selviäisi.”

Onneksi Ruduksen aluejohto Turussa on ollut ylintä johtoa avoimempi. Tosin kommentti seossementtien vaatimasta normaalia vaativammasta jälkihoidosta, sai puolestaan sementin toimittaneen Finnsementin hermostumaan. Samassa konsernissakin on asiasta siis ristivetoa.

Finnsementtikin tyytyi kysymyksiin vastaamisen sijaan lähettämään päivän parin viiveellä vastineen, jossa se selitti sementeissä tapahtuneita muutoksia. Siinä samalla kiistettiin tuo näkemys, että seossementit olisivat jälkihoidon osalta sen vaativampia kuin perinteiset sementitkään.

Hämmentävintä on, että pian sen jälkeen Finnsementin asiantuntija kiisti jopa Ruduksen aluejohdon tietämyksen sementeistä. Jos Suomen suurimmassa sementin käyttäjässä Ruduksessa ei tunneta sementtejä, niin silloin ollaan todella pehmeällä pohjalla.

Turun kohteessa työmaaporukalle on asetettu ehdoton kommentointikielto ja pääkaupunkiseudun tapauksessa toimittajalle lähetettiin haastattelun jälkeen seuraavana aamuna ylemmän johdon terveiset, että haastatellun nimeä ei missään tapauksessa saa käyttää.

Eli nämä ovat ne reunaehdot, joiden välissä toimitus on joutunut työskentelemään. Olemme pyrkineet palvelemaan lukijoita ja rakennusalaa heti, kaiken saatavilla olevan tiedon pohjalta. Virallisia raportteja voidaan sitten odottaa aikanaan.

Jos rakennusliikkeet tekevät nyt ehkä turhiksikin osoittautuvia laadunvarmistuksia kohteissaan, on se pieni hinta turvallisuuden varmistamisesta ja luottamuksen palauttamisesta. Voi olla, että ainakin lyhyellä tähtäimellä se vaatii myös työmaiden laadunvarmistukseen uutta otetta eli esimerkiksi palaamista työmaakohtaiseen betonin lujuuden varmistukseen.

Toimenpiteiden ja keskustelun aika on nyt riippumatta siitä kuinka ikävää se on ja osoittautuuko koko kohu ylimitoitetuksi, kuten laadunvalvonnasta yleisellä tasolla vastaava Inspecta on arvellut Turun Sanomissa. Jos näin ei käy, se asettaa kyllä tuon laadunvalvonnan outoon valoon.

Kemijärven sillan valuvirheet kertovat, että koko alan laadunvalvonnassa on tarkistamisen varaa. Liikennevirasto asetti betoniteollisuuden ja betonirakentamisen laadunvalvonnan syystäkin tehokuurille, kunnes ongelmat on ratkaistu.

Teollisuus pitää ylilyöntinä sitä, että betonin laadulle tehdään tuplatarkastus, sillä lyhyillä, viiden kilometrin kuljetusmatkoilla betoni ei juuri ehdi muuttua. Laadun kannalta vakavampi ylilyönti taitaa kuitenkin olla, jos kilpailusyistä betonia halutaan kuskata jopa 100 kilometrin päästä.

Tapaukset voivat johtaa laadunvalvonnan kiristymiseen myös betonielementtitehtaissa. Tyypillisin ja valitettavan usein tapahtuva tuoreen betonielementin laatua uhkaava tekijä on, että tehtaan ovet pidetään auki,  jolloin hallin läpi puhaltava tuuli kuivattaa elementit liian vauhdikkaasti.

Toisin kuin Rakennusteollisuus joulukuun alussa tiedotteessaan kertoi, ei uusien tapausten esiintulo ole loppunut. Osa varmaan pyritään hoitamaan poissa julkisuudesta.

Oikaisu:

Yhden selvän virheenkin olen tapauksen yhteydessä tehnyt. Se ei liity nimettömiin kommentteihin vaan ihan nimellä annettuun tietoon Rovaniemen ja Tornion kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Siinä tiedonantajalta oli mennyt paikkakunnat sekaisin, joten hän puhui Rovaniemestä, kun tarkoitti Tornion tapausta. Siksi taustatietoa hakiessani kirjoitin väärästä tapauksesta ja väärästä syystä. Eli liikaa kiirettä on ollut välillä toimituksessakin näiden tapausten johdosta.

Rovaniemellä kaatui tietöiden yhteydessä betonielementti.  Se johtui tukemisesta ja maaperästä. Torniossa puolestaan kaatui iso muotti, jossa yhtenä, joskaan ei ratkaisevana syynä oli liian tuore betonivalu, jonka päälle tuo muotti oli asetettu.

Näistä tapauksista on jo netissä tarkemmat jutut.