Entä jos rakennettaisiin joukkoliikennekaupunkia?

Itseään kunnioittavat kaupungit vannovat joukkoliikenteen varaan, on sitten kysymys liikennejärjestelmän kehittämisestä, ilmastotalkoista, energian säästöstä, asukasyhteistyöstä, alueiden kilpailutekijöistä tai muista tavoitteista. Puhutaan mielellään raideliikenteeseen tukeutuvasta joukkoliikennekaupungista, jossa asunnot, työpaikat ja palvelut sijoitetaan hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen.
Mutta miten kaupungit ja kaupunkilaiset saisivat joukkoliikenteestä elinvoimaa myös ilman suuria investointeja?

Julkinen kaupunkitila vaikuttaa asukkaiden viihtyvyyteen ja kiinteistöjen arvoihin. Joukkoliikenteen asemat ja pysäkit voisivat kohottaa joukkoliikenteen imagoa ja vaikuttaa julkisen tilan muodostumiseen. Voisiko Suomessa raideliikenteen ja jopa bussipysäkkien investointeihin sisällyttää kaupunkikuvaa parantavia elementtejä?

Onhan meillä Helsingin Kampissa muotoilijan suunnittelemat pysäkkikatokset, mutta ne palvelevat ratikan käyttäjiä. Bussimatkustajat on hajautettu katuympäristön vaatimattomiin tiloihin pysäkkitolppien juureen.

Arkkitehtien suunnitelmissa uusille alueille maalaillaan aurinkoisia kuvia maisemaan hyvin istuvista pysäkeistä, mutta vallitseva totuus joukkoliikenteen pysäkkien laadusta on toisenlainen. Parhaiten pysäkit näyttävät pysyvän siisteinä, kun niiden ylläpito ulkoistetaan mainostajille. Silloin joudutaan kuitenkin usein tinkimään muotoilusta, informaation sijoittelusta sekä yksilöllisyydestä.

Löytyisikö tulevaisuudessa toimija, jota aidosti kiinnostaa asiakkaan tarpeet osana houkuttelevaa joukkoliikennejärjestelmää ja viihtyisää kaupunkiympäristöä? Vai oletetaanko, että virtuaalinen todellisuus tekee pysäkit keskustoissakin tarpeettomiksi, jos henkilökohtainen navigaattori ohjaa matkustajan vaivatta oikeaan liikennevälineeseen ilman sään armoilla odottelua?

Kaupunkitilaan ja kaupungin identiteettiin suunniteltu, matkustajan informaation tarvetta tyydyttävä, säältä suojaava pysäkki, asema tai terminaali voi houkutella ympärilleen muita toimintoja ja toimia kohtaamispaikkana. Oppia joukkoliikenteen ja kaupunkisuunnittelun yhteistyöstä voisi ottaa kaupallisia palveluja tarjoavista kiinteistöistä, joille on valjennut, että ihmiset synnyttävät mielenkiintoista pöhinää ja kiinnostusta paikkaan ja sitä kautta kasvattavat myös liikevaihtoa.

Joukkoliikenteen ammattilaisilla itselläänkin on parantamisen varaa suunnittelussa. Asiakkaan tarpeita tunnistava, koko matkaketjuun pureutuva palveluasenne loppuu viimeistään silloin, kun oman toiminnan rajat tulevat vastaan.

Palvelumuotoilua ja yhteissuunnittelua voisi hyödyntää erityisesti joukkoliikenteen solmukohtien suunnittelussa, jotta matkaketjut eivät rapaudu eri toimijoiden toteuttamien, toisiinsa sopimattomien ratkaisujen takia. Meillä yhteen pysäkkiin tai asemaan voi liittyä useita kymmeniä eri toimijoita, jotka toteuttavat tehtäväänsä yleensä minimivaatimuksin, jolloin lopputulos ei käyttäjien kannalta ole aina paras mahdollinen.

Syntyisikö parempi lopputulos, jos päätettäisiin suunnitelmien ja tavoitteiden määrittelyn lisäksi rakentaa joukkoliikennekaupunkia ja asiakaskokemusta parantavaa palvelua ruohonjuuritasolta alkaen niin palvelujen tuotannossa kuin infran rakentamisessakin? Houkuttelevat, laadukkaat asemat ja pysäkit muodostavat tärkeän osan niin joukkoliikenteen palvelusta kuin kaupunkikulttuuristakin.