Pari vuotta sitten valmistunut ApRemodel-tutkimus tuli siihen tulokseen, että alle 1 500 euroa neliömetriltä maksaviin asuintaloihin ei kannata tehdä raskaita korjauksia, sillä asunnon omistaja ei koskaan saa korjauksiin laittamaansa rahaa takaisin myyntitilanteessa. Korjaukset eivät nosta asuntojen arvoa tällaisilla alueilla.
RIL:n kehitysjohtaja Teemu Vehmaskoski sanoi saman asian täydennysrakentamista koskevassa televisiouutisessa viime viikolla. Hänkin piti 1 500 euroa kannattavien korjausten rajana.
Tutkimuksen sanoma on, että kasvukeskuksissa huonokuntoinen asuinkerrostalo kannattaa purkaa, jos tontille saadaan 2,3–3-kertainen rakennusoikeus. Silloin täydennysrakentamisen taloudellinen yhtälö toimii, ja purkutalossa asuvat saavat uudet asunnot omalta tontilta.
Suomi on aluetieteilijöiden mukaan kovaa vauhtia tyhjenemässä 6–7 kasvukeskukseen. Mitä tapahtuu niiden ulkopuolella oleville asuinkerrostaloille? Millaisia korjauksia niissä kannattaa tehdä? Kuka niissä asuu 20 vuoden päästä?
On selvää, että nykytavoilla tehtävät putkikorjaukset ja julkisivukorjaukset eivät ole kasvukeskusten ulkopuolella asukkaiden näkökulmasta kannattavia. Putkikorjauksiin on kehitetty sukitus, mutta muut kevyemmät vaihtoehdot korjauksille ovat vielä hakusessa.
Jos rakennusliikkeitä ja lvi-urakoitsijoita ei kiinnosta maksajille kannattavien korjausmenetelmien kehittäminen on edessä vain purkaminen. Siihenkö päädymme?
auri.hakkinen@sanoma.com
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Kannattaako kasvukeskusten ulkopuolella olevia lähiötaloja lainkaan korjata?”
Hyviä kysymyksiä. Suomi on tyhjenemässä niihin kaupunkeihin, joissa koko maan verovaroin on pitkään ylläpidetty yliopistoja, tutkimuslaitoksia sekä keskussairaaloita, ja joissa on paljon opiskelupaikkoja. Käytännössä siis isoimpiin yliopistokaupunkeihin. Yliopistottomat kaupungit ja maaseudut pääosin kuihtuvat. Tällainen kehitys on ollut käynnissä sekä Suomessa että muissa Euroopan maissa jo vuosikymmeniä ja se jatkunee jatkossakin. Etenkin ne seudut tyhjenevät, joissa ei ole monipuolista tarjontaa toisen asteen jälkeisistä opiskelupaikoista lähialueillaan. Vastaavasti näiden alueiden kiinteistöjen arvot alenevat ja alenevat, ja samaan aikaan yliopistokeskusten kiinteistöjen arvot kohoavat kohoamistaan. Asuntojen hinnat ovat olleet aika vahvasti yhteydessä koulutuspoliittisiin ratkaisuhiin, ja näin lienee jatkossakin. Hiljenevät alueet ovat rakentamisen osalta pienempien yritysten aluetta, ja niillä ei usein ole kauheasti tuotekehitysresursseja.
Höh..Onpas taas vastakkainasettelua. Toisaalta kasvukeskuksissa asuvilla ei ole rahaa korjata asuntojaan.Eikä kaikki ihmiset jää asumaan opiskelupaikkakunnilleen. Kannattaako yipäänsä korjata vanhoja huonosti rakennettuja kerostaloja edes Pihlajamäessä ?