Suomi on yhdessä muun EU:n kanssa siirtymässä kovalla vauhdilla kohti supertiiviitä nollaenergiataloja. Sisäilmaongelmia tai ainakin rakennusfysiikan ja talotekniikan osaamishaasteita on tulossa rutkasti lisää, vaikka vanhojen home- ja sisäilmaongelmien korjaaminen on vielä kesken, kuten olen kirjoittanut laajassa homerakentamisen historiikissani.
TTY:n rakennusfysiikan professori Juha Vinha on aiheestakin varoittanut siitä, että Euroopan kylmimmässä maassa siirtyminen nollaenergiataloihin on paljon vaikeampi asia kuin eteläisessä Euroopassa. Silti Suomi on ministeri Satu Hassin ajoista eli vuodesta 2000 alkaen halunnut olla tässä asiassa EU:n mallioppilas. Suomen itsenäisyyden juhlavuotta 2017 halutaan käyttää jopa keppihevosena kiirehtiä tässä asiassa muiden maiden edelle. Samaan aikaan homeesta on puhuttu Suomessa missään muussa maassa.
Kansalaisaloitteessa sekä tolkkua että haihattelua
Asiasta huolestuneet perinnerakentamistietoiset arkkitehdit ovat keräämässä nimiä kansalaisaloitteeseen, jossa haetaan niin sanotusti tolkkua energiansäästöön. ”Lähes nollaenergiarakentaminen ei sovi Suomen ilmastoon”, siinä todetaan.
Aloite on hyvä keskustelunavaus, sillä kansalaisia kiinnostaa enemmän oma terveytensä eli asuntojen hyvä sisäilma kuin se, saisivatko he mahdollisesti energiansäästämiseen ”investoidut” rahat takaisin nopeammin kuin vaikkapa Kreikalle lahjoitetut rahat. Rakentamisessa pitää olla tilaa erilaisille vaihtoehdoille eikä Suomi voi olla yhden ainoan totuuden maa, johon määräysteitse kaikkia pakotetaan.
Aloitteessa ratkaisuja haetaan nostalgisesti vanhoista ”hyviksi koetuista” taloista ja rakenneratkaisuista, mikä ei kaikilta osin kestä kriittistä tarkastelua. Se on totta, että tiedon puutteessa Suomessa on tehty paljon vääränlaisia rakennuksia ja rakenteita, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö noita tiedon aukkoja voisi paikata ihan moderneinkin keinoin – vanhasta oppia tietenkin ammentaen.
Ihan paikallaan on kansalaisaloitteen vaatimus: ”Rakennusten energiatehokkuuden laskentamenetelmiä on kehitettävä siten, että ne vastaavat paremmin rakenteiden ja järjestelmien todellista energiankulutusta. Lisäksi on huomioitava rakennusten ja rakennusmateriaalien elinkaari sekä ympäristö- ja terveysvaikutukset rakentamisen ja käytön kaikissa vaiheissa, mukaan lukien rakennusten rakentaminen, ylläpito, korjaus, purkaminen ja rakennusjätteen käsittely. Näin päästään paremmin tavoitteeseen, joka on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen.”
Itsekin kirjoitin viime syksynä Rakennusfysiikkaseminaarin pohjalta siitä kuinka vanhoissa massiiviseinäisissä rakennuksissa (ns. töölöläiset 1900-luvun alun tiilitalot) mitattu lämmitysenergiankulutus on laskennallista huomattavasti pienempi, parhaimmillaan jopa vain puolet siitä. Tällaisten rakennusten vaipan lisäeristäminen vastaamaan nykyisiä vaatimuksia olisi järjetöntä ja toisi vain ongelmia. Materiaalitehokkuuden ja ilmastopäästöjen osalta nuo talot ovat taatusti olleet paljon parempia kuin 1960-70-lukujen talot, joiden julkisivuja on jouduttu moneen otteeseen korjaamaan ja lisäeristämään.
Turhan nostalgiselta kuulostaa kuitenkin vaatimus, että alkaisimme tehdä noita jugendtaloja lisää eli että yksiaineisten massiivisten seinärakenteiden, kuten hirsi- ja massiivitiiliseinien, lämmöneristävyysvaatimuksia olisi höllennettävä.
Hirsirakennusten U-arvovaatimukset ovat jo nyt muita höllemmät, mutta silti niissäkin käytetään yhä yleisesemmin lämmöneristeitä, koska määräysten edellyttämät kompensaatiokeinot tulevat liian kalliiksi. (Lisäys tekstiin: Hirsitaloteollisuuden asiamiehen Seppo Romppaisen mukaan suurin osa tehdään edellleen ilman lisäeristeitä. Eli nykymääräykset mahdollistavat hänen mukaansa yksiaineisen massiivihirren käytön.)
U-arvolla ei ole juurikaan merkitystä, jos ehdotetuista E-lukujen kiristyksistä pidetään kiinni. Yksiaineiset massiivirakenteet saadaan takaisin vain, jos E-lukuvaatimuksista tingittäisiin ja laskelmissa saataisiin ottaa huomioon auringon lämmittävä vaikutus, mikä korostuu massiivirakenteiden lämmöntalteenottokyvyssä.
Kannattaa muistaa, että massiivisuuden hyväksikäyttömahdollisuus poistettiin aikoinaan määräyksistä nimenomaan puurakentajien vaatimuksesta, kun he onnistuneesti lobbasivat keskustapuolueen kautta puuelementtiseiniä vaihtoehdoksi massiivisille tiilirakenteille.
Hirsitalokaan ei ole niin ongelmaton kuin usein väitetään, vaan Suomessa on purettu homehtuneita hirsikoulujakin ja moni hirsitalo on tuhoutunut lattiasienen vuoksi.
Yleensä toki rakenteen hataruudella on se seuraus, että ilma kiertää, mutta niin kiertävät kaikki äänetkin. Eikä meillä sitä paitsi ole enää niin paksuja hirsiäkään, että vanhojen hirsitalojen teko onnistuisi. Siksi hirsitalojen tekemiseenkin tarvitaan avuksi moderneja ratkaisuja.
Vielä nostalgisempi ja ongelmallisempi on vaatimus: ”Painovoimainen ilmanvaihto on tehtävä vaihtoehdoksi koneelliselle ilmanvaihdolle ja ikkunatuuletus pitää hyväksyä laskelmissa painovoimaisen ilmanvaihdon tehostuskeinoksi, jotta ilmanvaihtomääriä ei tarvitse ylimitoittaa. Tuloilman ehdottomasta suodatusvaatimuksesta tulisi luopua.”
Jälleeen ongelmaksi tulee uusi E-lukuvaatimus. Jo nykyvaatimuksilla painovoimaisen ilmanvaihdon vaatimien rakenteiden suunnittelu on hankalaa. Ilman lämmöntalteenottovaatimusten jälkeen tilanne tulisi aivan mahdottomaksi, joten sitä on ihan perusteltuakin vastustaa. Kannattaa muistaa, että esimerkiksi Englannissa passiivitalokriteereissä on mukana painovoimainen ilmanvaihto, joten ei tuo ihan mahdoton vaatimus ole.
Omakotitaloihin painovoimainen ilmanvaihto sopii hyvin vaihtoehdoksi koneelliselle ilmanvaihdolle. Tätä ympäristöministeriöllä ei pitäisi olla mitään syytä kieltää tai muuten asiasta nousee samanlainen meteli kuin jätevesiasetuksesta.
Kouluissa ja muissa julkisissa rakennuksissa painovoimaisen ilmanvaihdon käyttö sen sijaan ei taida enää onnistua. Siltä osin juna meni jo. Parasta on keskittyä koneellisen ilmanvaihdon toimivuuden parantamiseen.
Kannattaa muistaa, että vanhoissa, terveellisiksi väitetyissä kouluissakaan painovoimainen ilmanvaihto ei toiminut hyvin vaan luokkia tuuletettiin ikkunoita avaamalla välituntien aikana. Se että koneellinen ilmanvaihto sitten osaltaan lisäsi homeongelmia johtuu erityisesti talotekniikan ja sen ylläpidon ammattitaidon puutteista, ei tekniikasta sinänsä. Koneellinen ilmanvaihto sinänsä ei ole mörkö, jota olisi syytä vastustaa.
Energiatehokkuuden ja tiiviyden parantaminen aiheuttaa haasteita talotekniikalle paine-erojen säädön muuttuessa entistä vaikeammaksi ja kriittisemmäksi. Korjauskohteissa ongelmaa pahentaa se, että rakenteissa mahdollisesti olevia mikrobejakin vedetään valtavalla paineella sisäilmaan. Siksi korjauskohteissa ilmanvaihdon mahdollinen muuttaminen toiseksi pitää harkita samassa kokonaisuudessa muiden korjaustoimenpiteiden kanssa. Monissa vanhoissa taloissa koneelliseen ilmanvaihtoon siirtymistä on perusteltu enegian säästöllä, mutta kokemukset ovat näyttäneet että hyvin usein energian hinta on noussut. Paljon tärkeämpää onkin se, paraneeko sisäilman laatu. Hyvin toimivalla koneellisella ilmanvaihdolla näin tapahtuu, mutta huonosti toimiva voi lisätä ongelmia.
Hieman irralliseksi jää vaatimus: ”Monikerrosrakenteiden energiatehokkuusvaatimuksia on alennettava, sillä Suomen ilmastossa ne synnyttävät jo nykyisellä vaatimustasolla homeriskejä.”
Valtaosa taloista on tehty monikerrosrakenteilla, kuten betonisandwichjulkisivuilla. Ne eivät itsessään ole syy homeeseen. Toki riskit lisääntyvät kun eristemäärät ja tiiviysvaatimukset kasvavat, mutta niin ne lisääntyvät kaikissa rakennuksissa.
Erityisen ongelmallista on, jos ja kun määräyksiä aletaan soveltaa jollakin viiveellä korjausrakentamiseen. VTT:ssä on jo pitkään ollut tätä varten käynnissä projekti nollaenergiakorjauksista. Silloin voidaan joutua niin hankaliin ratkaisuihin, että esimerkiksi pientalojen ryömintä- ja ullakkotiloihin joudutaan tuomaan kuivaimia ja lämmittimiä, mikä on kaikkea muuta kuin ekologista. Ainakin toistaiseksi rakennustarkastajilta on löytynyt tolkkua ja esimerkiksi koulujen homekorjauksia on yleensä voitu tehdä ilman, että koulua olisi samalla pakotettu kalliiseen energiaremonttiin.
Energiavaatimusten kiristykset vaikuttavat rakenteiden toimintaan. Rakenteiden ulko-osat viilenevät kun eristetään enemmän. Rakenteet tulevat vähemmän vikasietoisiksi, kun sisältä ei tule enää lämpöä. Siksi on käytettävä riittävän kestäviä rakenteita ja estettävä homeen kasvu oikeilla ratkaisuilla. Puuseinille esimerkiksi tarvitaan lämpöä eristäviä tuulensuojalevyjä ja alapuolelle perusmuuria vasten joustava, ainakin kymmenen milliä paksu solumuovimatto.
Isoimmat ongelmat puurakentamisessa
Puurakentamisen edistäjien kannattaisi muistaa, että puurakennukset ovat kaikkein herkimpiä kosteudelle ja homevauriolle. Esimerkiksi kansalaisaloitteen vaatimus, että pinnoitteissa ja rakenteissa pitäisi suosia hengittäviä luonnonmateriaaleja, koskee lähinnä puurakentamista.
Rakenteiden hengittävyys on ollut ikuisuusaihe Rakennuslehdessä. Esimerkiksi 2000-luvun alussa Aallon puurakentamisen professori vannoi hengittävien rakenteiden nimiin ja TTY:n betonitekniikan professorit puhuivat yhtä tiukasti tiiviiden rakenteiden puolesta. Tuo materiaalilähtöisyys oli keskeinen, mutta ei ainoa syy näkökulmaeroon.
Kansalaisaloitteessa on epäsuorasti mukana myös varsinkin kiistellyn mikrobiologin Mirja Salkinoja-Salosen ajatuksia hyvis-pahis-mikrobeista. Niihin ei ilman tiedemaailman hyväksymää yksiselitteistä näyttöä, kannattaisi edes ottaa kantaa. Ainakaan määräyksiä ei voi tuolta pohjalta tehdä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa
10 vastausta artikkeliin “Kansalaisaloite nollaenergiataloja vastaan vetoaa nostalgiaan”
Kirjoittajan kritiikki osuu osin oikeaan, aloitteesta huokuu turhan paljon perusteetonta nostalgiaa. Omassakin historiassani pahimmat sisäilmastot ovat olleet painovoimaisesti ilmastoidussa kerrostalossa ja hirsitalossa. Aloitteessa toivotuilla rakennustekniikoilla, kuten massiivisilla rakenteilla ja painovoimaisella ilmanvaihdolla on myös uusien teknologioiden suomaa kehitysvaraa. Haluaisin mielelläni nähdä, mitä kaikkea automatiikalla ja liimapuilla voitaisiin tehdä, jos siihen annettaisiin paremmat mahdollisuudet. Ylipäänsä olisi toivottavaa, että sääntelyä laadittaisiin ennemmin kehitys- kuin lobbauslähtöisesti.
Professori Ville Valtonen YLEn aamuTVssa. Energiapihi rakentaminen on lääkärikunnan mielestä sama kuin myrkkytiivis rakentaminen. Vaikka ei kaikissa asioissa olisikaan samaa mieltä, niin aloitteessa on niin paljon hyvää, että se kannattaa alllekirjoittaa.
Ehkä olisi hyvä, että lääkärit eivät neuvoisi rakentamisessa, kun me rakentajatkaan emme juuri neuvo lääkäreitä heidän tekemisisään, ainakaan noin ammattikuntana.
Tämä asia on kokonaisuudessaan kovin kummallinen sekoitus erilaisia argumentteja. Esimerkiksi epätiiviitä taloja halajavat hyväksyvät, että hatariin rakenteisiin vääjäämättä vuosikymmenten aikana kertyvää töhkää otetaan sisäilmaan hoitamalla talon ilmanvaihtoa epätiiviskohtien läpi. Näin tapahtuu välttämättä, koska ikkunoita ei kai voida pitää koko ajan auki.
Jos halutaan tiivistä vaippaa niin, että hengitysilmaa ei imetä rakenteiden läpi, muovikalvot pitäisi unohtaa saman tien ja toteuttaa vaipan ilmanpitävyys joko levymäisin ratkaisuin tai sitten solumuovieristeellä. Ilmanpitävyyden pitää pysyä kunnossa vuosikymmeniä, ja silloin minkäänlaiset teippaukset liitosratkaisuina eivät tule kysymykseen. Jos muovikalvon saumat onnistutaan tekemään puristusliitoksina, vähintään kaikki läpiviennit tiivistetään teippauksin.
Itse en olisi valmis enää muuttamaan taloon, jossa ei ole tiivis vaippa ja koneellinen tulo-poisto-ilmanvaihto. Ei vedä mistään, ei ole tarvis aukoa ikkunoita ja sisäilma on aina hyvä.
Työmaalla silloin tällöin käyneenä ihmettelen, että miten supertiivis vaippa siellä saadaan aikaan ja mikä takaa ettei muovi/liitokset hapristu/repeile vuosien saatossa. Talo liikkuu/betoni hiipuu/puutavara elää/asukkaat jopa hiiret tekevät reikiä. Laajennuksia/korjauksia/uusia asennuksia tehdään, miten silloin liittämiset hoidetaan jne. Vaikka uutena jotenkin päästäisiin supertiiviyteen ja jopa onnistuttaisiin se mittaamaan, niin jatko onkin uskon varassa.
Seniorilääkäri, professori Ville Valtonen on ottanut aiemminkin kantaa rakentamiseemme ja Rakennuslehtikin on noita mielipiteitä tuonut esiin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ne ovat samalla tavalla maallikoiden mielipiteitä kuin esimerkiksi rakentajien mielipiteet mikrobiologien löydöksistä, joista niistäkin käydään kiivasta väittelyä jopa tutkijoiden kesken. Esimerkiksi kun Valtonen puhuu 70-luvun energiatiiviistä taloista, niin rakentajien mukaan nuo talot olivat varsin hataria verrattuna tuleviin supertiiviisiin nollaenergiataloihin. Hänen TV:ssä esittämänsä vaihtoehtonsa, hengittävät hirsitalot, puolestaan ei ole tätä päivää. Sen sijaan silloin, kun Valtonen puhuu infektiolääkärinä, häntä kannattaa kuunnella kokeneena asiantuntijana.
Jukka Ruukin juttu tämän päivän Hesarissa kertoo hyvin sen, kuinka vähän lääkäritkään vielä tietävät homeen altistumismekanismeista. Insinöörien on vaikea osallistua keskusteluun, josta lääkäritkin ovat eri mieltä.
Valtonenkin toi TV:ssä hyvin esiin sen, kuinka vähän lääkärit tietävät homesairauksista. Vaikka homesairauksia on tutkittu jo 1990-luvun alusta saaakka, meillä ei edelleenkään ole minkäänlaista mittaria, joka kertoisi milloin ihminen on sairastunut homeelle tai huonolle sisäilmalle. Lääkärit ovat potilaan kertomuksen eli uskon varassa. Valtosen mukaan jotkut lääkärit uskovat potilaan kertomusta, mutta varsinkin nuoremmat lääkärit tarvitsisivat myös mitattavaa näyttöä diagnoosiinsa.
Kuopion yliopistossa Anne Hyvärinen on vetänyt koulututkimusta, jossa on vertailtu homekoulussa ja normaalikoulussa työskentelevien oireita. Näissä kouluissa on ihan samoja sairauksia. Lähes ainoa ero on tilastollinen, mutta sitä rajaa, mikä on tilastollisesti merkittävä ero, että koulu voitaisiin julistaa homekouluksi ei ole. Osassa usein homeeksi tulkituissa oireissa koulujen välillä ei edes löydetty eroja, ja joissakin oireissa tuo ero on merkittävä.
Jotkut lääkärit (ei välttämättä Valtonen) ovat sitä mieltä, että ihmiset ovat aiempaa herkempiä homeelle ja muille sisäilmaongelmille johtuen muun muassa erilaisten kemikaalien määrän kasvusta. Kun esimerkiksi tasoitteisiin on löydetty uusi säilyvyyttä lisäävä kemikaali, on se hyvien kokemusten johdosta otettu pian käyttöön muissakin tuotteissa ja jopa kosmetiikassa. Siten tuo pieni, harmiton, paikallinen alitus, muuttuukin isoksi kaikkialta tulevaksi kokonaisaltistukseksi, ja pian tuo aine kielletään ja sen korvaajaksi kehitetään uusi.
Joidenkin mielestä Suomen kylmä ilmasto on yksi tekijä joka lisää homeelle altistumista verrattuna Etelä-Euroopan maihin. Meillä talvi katkaisee homeelle siedättymisen??? (ja toisaalta rakennukset ovat tiiviimpiä ja paremmin eristettyjä). Rakennusten homevaurioissa nimittäin ei tällaisia eroja löydetty laajassa kansainvälisessä koulututkimuksessa. Espanjassa koulut voivat olla vihreitä homeesta, mutta koululaisille ei ole oireita. Suomessa puolestaan näkymätönkin home aiheuttaa ongelmia.
Mikrobiologi Mirja Salkinoja-Salonen edustaa sitä kantaa, että erityisesti desinfiointiaineet pahentavat Suomessa homeiden myrkyllisyyttä. Kaikki alan tutkijat eivät yhdy tähän käsitykseen (näytön puutteen vuoksi), koska esimerkiksi Espanjassa käytetään desinfiointiaineita paljon enemmän kuin Suomessa, mutta oireet ovat silti vähäisemmät. Siitä kuitenkin ollaan yhä mieltä, että homeiden toksisuudessa on eroja ja esimerkiksi (kierrätys)kipsilevyissä ne ovat poikkeuksellisen ärhäköitä ja puupinnoissa puolestaan määrät voivat olla isot mutta toksisuus ei. Miten lienee sitten laita puukerrostaloissa, jotka käytännössä ovat kipsilevyillä vuorattuja taloja?
Valtosen ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi tästä:
https://www.rakennuslehti.fi/2015/10/kokenut-laakari-vantaan-sanomissa-energiatiivit-talot-ovat-sama-asia-kuin-myrkkytalot/
Tuossa Vantaan Sanomien jutussa Ville Valtonen kertoo, että ei usko ihmisten olevan herkempiä homeelle kuin aiemminkaan. Valtosen mielestä kiinteistöissä on todellinen ongelma. Energiatiivis ja huonolaatuinen rakentaminen sekä erilaiset kosteusvauriot ovat Valtosen mukaan merkittävimmät syyt sisäilmaoireille. Hän nostaa esille myös arveluttavat ja huonosti tutkitut rakennusmateriaalit.
Valtosella on kokemusta infektiotaudeista runsaasti. Hän työskenteli 40 vuoden ajan Hyksissä eri viroissa ja lopuksi infektiosairauksien klinikan ylilääkärinä. 71-vuotias Valtonen pitää edelleen vastaanottoa Helsingissä kaksi kertaa viikossa.
”1970-luvulla alettiin rakentaa energiatiiviitä taloja, jotka ovat lääkärille sama asia kuin myrkkytalot”, Valtonen sanoo lehden haastattelussa.
Kun talon terveellisyys on kiinni supertiiviydestä (miten toteutetaan työmaaoloissa?) ja tiiviyden pysyvyydestä/muovin kestävyydestä vuosikymmeniä sekä supertehokkaasta ja -toimivasta ilmanvaihdosta, niin yritetään taistella luonnonlakeja vastaan meidän ilmastossamme. Eletään siis uskomusten varassa ja pahaa jälkeä syntyy.
Onko tässä metsä hukattu puiden joukkoon?
Tässä aloitteessa on samalla tavalla ongelmallinen lähestymistapa, kuin oli rattijuopumukseen liittyvän lainsäädännön kiristämisaloitteessa: Liikaa yksittäisiä pointteja, joista jotakin joku aina vierastaa. Kun saadaan riittävän monta asiaa, jotka eivät sovi kaikille, syntyy riittävä vastustus.
Sinällään harmillista, että meillä ja EU:ssa määräykset usein laaditaan painottamalla keinoihin (mitä ja miten pitää / ei pidä tehdä) eikä tavoitteisiin (esim. todelliset päästöt tai energiankulutus).
””Kannattaa muistaa, että vanhoissa, terveellisiksi väitetyissä kouluissakaan painovoimainen ilmanvaihto ei toiminut hyvin vaan luokkia tuuletettiin ikkunoita avaamalla välituntien aikana.”” Mutta juuri näin kun luokat tuuletettiin välitunneilla, ilmanvaihto toimi hyvin, eikä homeongelmia juuri ollut. Jos ilman laatuu heikkeni tunnin aikana, ikkunoita auki ja porukka virkistyi. Miten tätä säädät?? Et mitenkään. Samoin kasarmit, aamulla ensimmäisenä ikkunat auki ja pitkin päivää useamman kerran, samoin ennen nukkumaanmenoa. Raikas puhdas ilma. Painovoimainen toimi miten toimi, mutta ikkunat toimii aina tarvittaessa. On se insinöörille vaikeaa, kun suunnittelevat ja säätävät, mutta ilma on huonoa ja rakenteet homehtuu. Jos taas käyttäjä säätää avaamalla ikkunaa, insinöörit näkevät punaista, syyttä.
Kirjoituksen aihealue ja osin sisältökin on hyvin osuvaa. Kyseenalaistan kuitenkin sanan nostalgia käytön. Se viittaa viittaa menneen kaipuuseen tai ihannointiin, mutta kyseisessä kansalaisaloitteessa ei ole kysmys menneen haihattelusta, vaan siitä että perinteiset rakentamistavat hyväksyttäisiin vielä tänäpäivänäkin vaihtoehtona modernimmille rakennustekniikoille. Lisäksi keskustelussa tästä aihealuuesta ja myös kyseisessä aloitteessa olisi mielestäni tärkeä erottaa pientalojen ja julkisten rakennusten rakentaminen toisistaan. On koko lailla eri asia energiankulutksen tai (painovoimaisen) ilmanvaihdon kannalta rakentaa neljän hengen omakotitalo kuin 500 oppilaan koulu.
Nimenomaan pienrakentamisen kannalta on hyvin valitettavaa, että vuosien ja jopa vuosisatojen niin hyvät kuin huonotkin (virheistähän nimenomaan opitaan) kokemukset heitetään hukkaan sillä, että kiristyvät määräykset käytännössä pakottavat pientalot koneellisiin ilmanvaihtoratkaisuihin, vaikka niistä on kokemusta vain muutamien vuosikymmenten ajalta. Lisäksi energian kiristykset ovat monella tapaa absurdeja laskentatavoiltaan, ja taaskin puhun nimenomaan pientaloista.
On esimerkiksi erikoista, että painovoimainen ilmanvaihto pientalossa kestää sen eliniän, eli sata vuotta tai parhaimmassa tapauksessa huomattavasti enemmän. Jos saman talon ilmanvaihto hoidetaan sen eliniän ajan koneellisesti, niin kuinka monta monta ilmanvaihtokonetta täytyy rakennukseen vaihtaa sen elinaikana, puolentusinaa vähintään. Entä kuinka monta varaosaa siihen täytyy hankkia, kuinka monta elektronista ohjainlaitetta? Kuinka paljon energiaa kuluu kaikkien näiden laitteiden valmistukseen, kuljetukseen, puhumattakaan niiden tarvitsemien raaka-aineiden louhintaan ja muokkaamiseen? Tätä ei – ainakaan oman käsitykseni mukaan – huomoida millään tavalla. Myös erikoista on, että pientalojen energiankulutusta suitsitaan määräksillä, mutta asukkaiden energiankulutusta ei. Kukaan ei kysele perään jos asennat pihalle 3000 kWh vuodessa syövän ympärivuoden lämpimän porealtaan.