Allianssimuotoiset rakennushankkeet kasvattavat suosiotaan Suomessa. Allianssissa tilaaja, suunnittelija ja rakentaja suunnittelevat ja toteuttavat hankkeen yhteisillä tavoitteilla ja yhteisellä organisaatiolla. Malli kannustaa avoimeen yhteistyöhön ja innovointiin. Jaetuilla riskeillä ja hyödyillä varmistetaan osapuolten yhteiset intressit ja hankkeen kokonaistaloudellisuus.
Malli soveltuu parhaiten suuriin, vaativan ympäristön hankkeisiin, joissa on paljon sidosryhmiä ja riskejä. Kokemukset allianssiyhteistyöstä ovat olleet erinomaisia, kuten esimerkiksi käynnissä olevassa Tampereen rantatunnelihankkeessa.
Allianssityöskentelyn ansiosta Rantatunnelin kokonaiskustannuksia on saatu laskettua noin 10 prosenttia alkuperäisestä kustannusarviosta. Yksittäisiä innovaatioita on syntynyt lukuisia ja niistä noin 40 on otettu käyttöön. Innovaatioilla on nopeutettu hankkeen toteutusta, vähennetty erilaisia riskejä ja pienennetty kustannuksia.
Rantatunnelin suunnitteluvaiheessa huomattiin, että liikenteen sujuvuuden ja aikataulujen vuoksi työtunnelin louhinta kannatti aloittaa alkuperäisistä suunnitelmista poiketen tunnelin keskivaiheilla sijaitsevasta valmiista luolastosta. Oivalluksen ansiosta aikataulu nopeutui noin neljä kuukautta ja liikennehäiriöt jäivät vähäisiksi.
Toinen esimerkki Rantatunnelihankkeen innovaatioista on pohjaveden alentaminen Naistenlahden alueella. Oivalluksen seurauksena voitiin rakentaa alkuperäisiä suunnitelmia maltillisemmat rakenteet nostetta vastaan. Säästöjä syntyi puolitoista miljoonaa euroa.
Vaikka allianssimallia ei sellaisenaan kannata käyttää pienemmissä ja yksinkertaisemmissa urakoissa, on sen periaatteissa elementtejä, joista kaikki voisivat ottaa oppia. Esimerkiksi tilaajan sekä urakoitsijan riskien ja taloudellisten kannustimien jakaminen hyödyttäisi perinteistenkin urakoiden osapuolia. Myös joustavuuden lisääminen suunnittelutyöhön edesauttaisi toimivampien ja kokonaistaloudellisimpien ratkaisujen löytämistä ja sujuvoittaisi urakoiden läpiviemistä.
Nykyinen hankintalaki mahdollistaa periaatteessa kokonaistaloudellisuuden ja innovoinnin huomioivan kilpailutuksen, mutta käytännössä mahdollisuutta hyödynnetään harvoin. Liian usein innovointi on kilpailutuksissa rajoitettu ja sitä koskevat yhteiset pelisäännöt puuttuvat. Tilaaja ja urakoitsija asetetaan vastakkain, ei rinnakkain. Näin ei pitäisi olla.
Kannustan koko rakennusalaa rohkeaan uudistustyöhön, jonka tarkoituksena on kehittää toimivampia ja kokonaistaloudellisempia urakkamalleja. Suunnannäyttäjinä toimikoon jo toteutuneet ja käynnissä olevat pilottihankkeet, joissa tilaaja on itse sisällyttänyt urakkaansa yhteistoiminnallisia elementtejä ja edellyttää niiden noudattamista.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Katse yhteiseen suuntaan”