Kuka hallitsee toimivan kokonaisuuden?

Kevätlukukausi on pyörähtänyt käyntiin, ja yksi varmimpia kevään merkkejä on yläkoululaisten edessä oleva yhteishaku. Arvosanat pitää saada kohdilleen, jotta menestys on taattu kevään ja alkukesän valinnoissa. Vastaavasti kiinteistö- ja rakennusalan pitää olla ihmeissään huonosta ”koulumenestyksestään” digitaalisten ratkaisujen osalta. Tuorein rakennetun omaisuuden tilaa luotaava

Roti-raportti antaa kokonaisarvosanaksi kohtalaisen 6½. Aikaa parantamiseen on onneksi enemmän kuin yläkoululaisella, mutta työt on aloitettava nyt, jos emme halua jäädä tulevina vuosina luokallemme.

Digitaalisuus on kaikkien huulilla. Yhä useampi rakennusalankin yritys pohtii nyt kuumeissaan, miten heidän tulisi digitalisoitua. Liian usein törmäämme niin sanottuihin nopeisiin ratkaisuihin, eli digitalisoidutaan erilaisten tietokoneohjelmien ja mobiilisovellusten myötä. Se on nopeaa, helppoa ja mahdollisimman halpaa. Otsikot, kuten Digitaalisuus tuo asiakkaan mukaan rakentamiseen (Talotekniikka 8/2015), kuulostavat hienoilta, mutta kun on lukenut otsikon toistamiseen, on pysähdyttävä miettimään. Missä piilossa asiakas tähän asti on ollut?

Sen sijaan, että pohdimme ratkaisuja erilaisten tietokoneohjelmien ja mobiilisovellusten kautta, meidän kannattaa suunnata katseemme koko kiinteistö- ja rakennusalan arvoketjuun. Ei toisteta samaa virhettä kuin 2000-luvun alussa, jolloin huoltokirjavelvoitteen myötä rajapinnattomia tietokoneohjelmia ropisi markkinoille. Hyvä asia tehtiin asiakkaalle vaikeaksi ja kahlitsevaksi.

Riippumatta siitä, missä roolissa toimimme arvoketjussa, asiakkaan tarpeiden tulisi aina olla keskiössä. Palvelukokonaisuuksia tulee rakentaa hänen tarpeisiinsa perustuen. Valikoimaan sisältyy varmasti tietokoneohjelmia, mobiilisovelluksia, tuotteita, palveluita ja erityisasiantuntijoita. Asiakkaan luottamuksen voittaa taho, jonka tarjous sisältää edellä mainittuja komponentteja toimivaksi kokonaisuudeksi paketoituna. Ei riitä, että pöydälle ladotaan kasa palikoita, joista asiakkaan itse pitää päätellä lopputulos. Palikkailmiötä voi verrata esimerkiksi erikoissairaanhoidon toimintaan. Potilaan hoitokokonaisuus jää lähes täysin potilaan omaan valvontaan, jos hoitoon osallistuu kaksi tai useampi erikoissairaanhoidon ala. Palikat, niin meillä kuin erikoissairaanhoidossakin, pitää olla kasattuna järkevästi, ja niiden pitää ylittää asiakkaan odotukset.

Meidän kokemuksemme on, että kaikkea ei kannata tehdä yksin. Usein on parempi työstää asiakkaan tarpeisiin sopivinta kokonaisuutta ennakkoluulottomasti ryhmässä, jossa jäsenet edustavat oman erikoisosaamisensa huippua. Eikä vain silloin kun tarjouspyynnössä mainitaan, että toimittajan on koottava ryhmittymä. Musiikkibisneksessä ”fiitataan” jatkuvasti hyvällä menestyksellä. Esimerkiksi JVG:n biisi Huominen on huomenna olisi aika torso ilman Anna Abreun ”fiittausta”. Kyllä konsulttikin voi ”fiitata” toista!

Yhteistyön kautta voimme kasvattaa liiketoimintaamme, parantaa tuottavuuttamme, muuttaa työskentelytapojamme ja luoda uusia mielenkiintoisia työpaikkoja muun muassa diginatiiveille niin toimialan sisällä kuin muillakin toimialoilla. Digitaalisuudella mahdollistamme toimivan kokonaisuuden rakentamisen. Lainataan osaamistamme toimialan sisällä ja tarpeen mukaan muilta toimialoilta. Jätetään tiedon ja osaamisen panttaajat omilleen. Höystetään ihmisten ja sovellusten rajapintaa tekoälyllä ja vältetään turhat toistot. Näin saamme vauhtiin matkan kohti kiitettävää kokonaisarvosanaa.