Kokeile kuukausi maksutta

Nettivieras: Lisää kaupunkia Helsinkiin

Tietoa kirjoittajasta Seppo Mölsä
Erikoistoimittaja, seppo.molsa@rakennuslehti.fi, Twitter: @SeppoMls
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Kaupunkitoimittajat valitsivat viime vuonna Mikko Särelän vuoden kaupunkilaiseksi Helsingissä hänen ansioistaan kaupunkisuunnittelusta käytävän keskustelun nostattajana. Tekniikan tohtori  Särelä perusti viisi vuotta sitten Facebookiin Lisää kaupunkia Helsinkiin –ryhmän, jossa käydään vilkasta keskustelua Helsingin kaupunkisuunnittelusta. Tampereella on perustettu sivusto Lisää kaupunkia Tampereelle.

Sivusto on synnyttänyt samalla ryhmän Urban Helsinki, joka on laatinut Helsingille vaihtoehtoisen yleiskaavan. Pelkona oli, että virkatyönä kaavaa tekevien ihanteena on edelleen maalaismainen, Tapiolan tyyppinen puutarhakaupunki eli autoilun varaan tukeutuva lähiö.

Vaihtoehdolla haluttiin korostaa kaupungin tiivistämistä. Näitä tiiviitä kaupunkikeskittymiä ehdotetaan muun muassa Pitäjänmäkeen, Pohjois-Pasilaan, Hanasaaren ja Sörnäisten alueelle, Herttoniemeen, Laajasaloon ja Lahdentien varteen. Nykyistä keskustaa haluttaisiin  kehittää turismin ehdoilla niin, että se soveltuisi paremmin kävelemiseen.

Sitä pidetään selvyytenä, että nuoret eivät halua asua lähiöissä eikä reunamien omakotitaloissa vaan tiiviissä, elämää sykkivässä keskustassa, ja mieluiten vuokralla. Sörnaisen ja Kallion alue alkaa olla jo tällainen hipstereiden unelma.

Sopivasti monikulttuurinen kaupunki

Helsingin kansainvälistymisestä sivuston yli 6000 käyttäjällä on varsin kirja näkemys. Monen visiona on, että Helsinki on vuosikymmenen puoliväliin mennessä monikulttuurinen miljoonakaupunki. Osalle se tarkoittaa sitä, että Helsingin keskusta täyttyy englanninkielisistä kahviloista. Vaihtoehtoa, että kansainvälisyys tarkoittaakin lähiöiden ulkomaalaistumista, sen sijaan kaihdetaan ja professori Mari Vaattovaaran aihetta koskeneet tutkimukset osa keskustelijoista haluaisi jopa kiistää.

Fakta kuitenkin on, että jo nyt viidessä Itä-Helsingin lähiössä vieraskielisten osus on yli neljännes. Englanninkielisten kahviloiden rinnalle me ehkä tarvitsimme pikemminkin venäjänkielisiä piirakkapaikkoja. Helsingin vajaasta 80 000 vieraskielisestä 21 prosenttia puhuu venäjää, 20 prosenttia viroa, 10 prosenttia somaliaa, mutta ainoastaan 6 prosenttia äidinkielenään englantia. Vuonna 2020 vieraskielisten määrä on 150 000, joten etnisille ravintoloille on varmaan kysyntää muuallakin kuin ydinkeskustassa.

Pikkuista ja melutonta tuulivoimaa kaupunkiin

Nuoruuden piikkiin voi panna sen innon millä facebook-sivustolla suhtauduttiin viime viikolla uutiseen, että  New Yorkiin on rakennettu ensimmäinen tuulivoimala. Miksi ei Helsinkiinkin? huudahdettiin sivustolla. Hanasaaren hiilikasat voisi hyvin korvata tuulimyllyillä.

Aika pian keskustelijat huomasivat, että tuulivoimaloista voi tulla melua. Siksi seuraava ehdotus olikin, että tuulivoimalat olisivatkin pieniä ja meluttomia. Siis tehottomia, jolloin niiden hyöty jäisi lähinnä esteettiseksi.

Tässä muutama sitaatti tuulivoimakeskustelusta:

”Kalasataman tornit, Pasilan tornit ja Burckhardtin hotellitornit! Niiden tilalle tuulimyllyjä…”

”Hanasaaren voimalan korvaaminen uusiutuvalla energialla on päätös, joka tulee kaupunginvaltuutettujen pöydälle näillä näkymin tänä syksynä. Vaihtoehtona on tosin biomassa (= uusi voimala Vuosaareen), ei tuulivoima. Jotta kaukolämpö pelaa, jonkun pitää palaa. Hanasaareen vapautuvaan tilaan voidaan toki rakentaa vaikka mitä kivaa tämän jälkeen.”

”Kannattaa huomioida tuulivoimalan meluongelma, kun näin urbaaniin ympäristöön näitä rakennetaan. Tämä bassomelu erottuu varsinkin iltaisin jopa tv:n äänen yli 1 500 metrin päässä voimalasta. Melua ei voi vähentää esim.  vaihtamalla ikkunat uusiin.”

”Kantakaupungin lähellä olevan tilan käyttäminen sähköntuotantoon on aika huono idea, ellei tila oikeasti ole sellainen, että se ei sovellu yhtään mihinkään muuhun (esim. asumiseen, palveluihin, liikenneyhteyksiin, virkistysalueeksi tai vaikka viherkatoksi). Sähkö kulkee ihan tyytyväisenä kohtuullisia matkoja johtoja pitkin.”

”Helsingissä on itse asiassa joskus ollutkin tuulivoimaloita. 1700-luvulla niitä oli ainakin viisi. Tuulivoimaloiden rakentaminen kiellettiin 1825, mutta siitä huolimatta peilitehtailija Strömberg rakennutti 1832 Kaivopuistoon tuulimyllyn luvatta. Myllyn alaosassa oli myllärin asunto. Mylly purettiin 1900-luvulle tultaessa.”

”Muistan kuulleeni että Turussa (!) olisi ollut 1800-luvulla kymmeniä (80?) tuulimyllyjä, jotka kiellettiin meluhaittojen vuoksi. Yksi jätettiin reliikiksi Samppalinnanmäelle.”

”Melua voi vähentää tekemällä parempaa kaupunkia. Ihmiset asuvat tiiviimmin, metsät tyhjenevät haja-asutuksesta, paljon tilaa tuulimyllyille.”

”Sitten tietysti on se halpa ja helppo insinööriratkaisu. Tehdään vain ydinvoimaloilla ja tuulimyllyillä ja vesivoimalla ja ihan millä sattuu paljon puhdasta sähköä ympäri Suomea ja tuodaan se sähkö Helsinkiin ja lämmitetään sillä sähköllä sitten kaukolämpöverkon vettä. Näin saisi kivasti myös tasattua esim. tuulisähkön tuotannon lyhytaikaista vaihtelua.”

Tiiviin, elävän kaupungin estämislista

Lisää kaupunkia Helsinkiin (tai Tampereelle) sivustoja voi suositella kaikille kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneille. Ne tarjoavat myös hyvän kurkistusikkunan paitsi kaupungin kaavoittamiseen ja kaavoituskiistoihin myös nuorten suunnittelijoiden ja idealistien ajatusmaailmaan.

Urban Helsinki -kollektiivi on listannut kasan normeja/byrokraattisia menettelyjä, jotka hankaloittavat erityisesti tiiviin kaupungin tekemistä. Valitusoikeus ja siihen liittyvä ns. nimby-ilmiö on yksi näistä. Esteettömyysvaatimus on ehkä kaikkein eniten vastaväitteitä herättävä. ”Pyörätuolia käyttää noin 0,3 % väestöstä. Riittäisikö, että osa talon huoneistoista olisi esteettömiä? Näin tehdään esimerkiksi Englannissa.”

Muita rakentamisen jarruja ovat mm. pysäköintinormi, melu- ja pienhiukkaset (joiden uudet ohjeet ovat johtamassa aivan kohtuuttomuuksiin), asuinkerros- ja rivitalojen yhteistilojen mitoitus, valokulmanormi ja ikkunoiden suuntausohje, ilmanvaihto- ja energiatehokkuusnormit, rakennussuojelu, asuntojen keskikokonormi, väestönsuojanormi, rakennuslupanormi, asumisen tukinormi, vähittäiskaupan mitoitusnormi jne.

Kannattaa katsoa ja ihmetellä kuinka meitä ohjataan ja miten asuntojen hintaa nostetaan tai asumista vaikeutetaan ”hyvää tarkoittavin” ohjein.

Kuten yksi ryhmäläinen ihmetteli, niin yhteistä hyvää on varmaan tarkoitettu silläkin määräyksellä, että Pihlajamäen 3-4-kerroksisiin taloihin ei saa rakentaa hissejä, jotka mahtuisivat vain suojelluille julkisivuille. Suojelija on ajatellut ”yhteisellä hyvällä” jotain muuta kuin talojen 400 asunnon asukkaita ja heidän asumisen elinkaartansa.

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa

2 vastausta artikkeliin “Nettivieras: Lisää kaupunkia Helsinkiin”

  1. Liikenne- ja kaupunkisuunnittelun grand old man Pentti Murole on kirjoittanut omassa kolumnissaan useasti Tukholman asuntorakentamisesta. Kaupunki on paljon tiiviimmin rakennettu kuin Helsinki, mutta tiivistämisvaraa tuntuu edelleen olevan.

    Viimeksi hän kirjoitti näin:

    ”Tukholman kauppakamarin laatima raportti herätti kysymyksen asumisen hinnasta. Kaupunkiseutu kasvaa ja puolet muuttajista tulee ulkomailta. Ovatko he liian köyhiä asumaan kaupungin kalliissa asuntojen uustuotannossa? Kunhan sellaista tuotantoa saataisiin aikaiseksi.

    Joulukuun alussa julkaistu asumista koskeva raportti johti erinäisiin johtopäätöksiin. Yksi oli, että uuden tiivistyvän kaupungin rakentaminen on liian kallista kaupunkiin muuttaville uusille asukkaille. Tukholmalaiset puhuvat kahdesta kaupunkibussillisesta muuttajia päivässä. Tässä 100 matkustajan joukossa on 46 ulkomailta tulevia maahanmuuttajaa, 14 maassamuuttajaa, joista merkittävä osa on ulkomailla syntyneitä, sekä 40 luonnollisen väestönlisäyksen kautta.

    Vuonna 2014 Ruotsissa oli arvion mukaan 82000 turvapaikan hakijaa. Migrationsverket ennustaa että vuoden 2015 aikana turvapaikan anojien määrä voi nousta yli sataantuhanteen henkeen. Tällä olisi suuri vaikutus Tukholman läänin ennusteisiin, sillä 2003 – 2013 jaksolla turvapaikan anojia oli vain 31000 henkeä.

    Tukholman läänissä suurin osa tulevasta kasvusta aiheutuu maahanmuutosta. Maahanmuuton ennustaminen on vaikeata ja siksi koko ennuste on epävarmalla pohjalla. Vuoteen 2050 mennessä Tukholman läänin asukasluku kasvaisi korkeammassa vaihtoehdossa 1 miljoonalla asukkaalla eli 43 %.

    Tulevaisuuden asuntotarpeen tyydyttäminen edellyttää 8000 – 14000 asunnon rakentamista vuodessa. Asuntojen rakentamistarve tulevaisuudessa ylittää siten selvästi sen keskimääräisen 7000 mitä viime vuosikymmeninä on rakennettu.

    Tukholman seudun sanotaan olevan yksi Euroopan nopeimmin kasvavia suurkaupunkialueita. Seutu tarvitsee lisättyä asuntotuotantoa ja vahvistettua infrastruktuuria. Mutta kysytään: Mikä on oikeastaan probleeman koko kuva? Miten seudullisia päätöksiä tehdään? Keitä ovat uudet tukholmalaiset? Onko asuntotuotanto sovitettu heidän tarpeisiinsa? Onko ehkä niin, että elämme ajatuksissamme ja suunnitelmissamme ja päätöksenteossamme vielä 1960-luvun maailmassa?

    Asuntojen tuottaminen markkinaehtoisesti väestötrendin mukaan edellyttää, että seudun asuntomarkkinoilla on riittävästi ostovoimaa. Uustuotannon kysynnän ei voi ilman muuta olettaa kasvavan väestön kasvun mukaan. Kuinka kotitalouksien tulot kehittyvät ja kuinka hyvinvoinnin lisäys jakautuu eri tuloryhmien välillä, ovat tärkeitä tekijöitä ja vastaamattomia kysymyksiä. Raportin tekijät huomauttavat tulevan väestönkasvun muodostuvan taloudellisesti heikoista ryhmistä, joilla on rajoitetut mahdollisuudet ostaa uustuotettuja asuntoja.”

  2. Pysäyttäkää tämä lahko ja nopeasti ennen kuin meidän luonto on täysin tuhottu betonilla!

    terv. Stadin kasvatti

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Seppo Mölsähttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/seppo-molsa/