Valtiovarainministeriö on ennenkin herättänyt keskustelua tavallista räväkämmillä asuntopoliittisilla kommenteillaan. Näin kävi tälläkin kertaa, kun valtiosihteeri Martti Hetemäki arvioi nykyisten tukilinjausten aiheuttavan työttömyysloukkuja.
Hetemäki perustelee näkemystään sillä, että 53 prosenttia asumistuen saajista asuu vapaarahoitteisissa asunnoissa. Heistä suuri osa saa asumismenoihinsa myös toimeentulotukea. Tällaisessa tilanteessa henkilön kannattaa pysyä työttömänä, jos töistä ei jää tukien pienentymisen myötä yhtään enempää käteen kuin työttömyydestä.
VM toi saman näkemyksen esiin runsas kuukausi sitten julkistetussa, asumisen tuki- ja verojärjestelmiä tarkastelleessa selvityksessä. Rahaministeriö vaati eriävässä mielipiteessään Ara-asuntoihin tulo- ja varallisuusrajoja, myös nykyisille asukkaille.
Sosiaalisten vuokra-asuntojen tulorajat on hyvin herkkä kysymys. Suomen vahvuus on, että meiltä puuttuvat asuntoslummit. Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara vastustaa jyrkästi sosiaalisten vuokra-asuntojen muuttamista määräaikaisiksi. Hänen mielestään pitäisi iloita, että tuetuissa asunnoissa on myös itse vuokransa maksavia asukkaita.
Myös Helsingin kaupungin asunnot Oy:n toimitusjohtaja Jaana Närö tietää varmasti mistä puhuu painottaessaan, että vuokra-asuntojen on oltava pysyviä koteja.
Juupas eipäs -väittelyn sijasta Ara-asuntojen tuloraja-asiaa kannattaisi selvittää tarkemmin. Turvallinen asuminen on itseisarvo, mutta olisiko siitä huolimatta mahdollista, että tulot ja asunnon tarve selvitettäisiin ainakin asunnon vaihdon yhteydessä. Asumisoikeuden periytyminenkään ei ehkä olisi kaikissa tapauksissa välttämätöntä.
Pysyvän asumisoikeuden kääntöpuoli on, että sellainen hakija saattaa jäädä ilman Ara-asuntoa, joka tarvitsisi sitä nykyistä asukasta enemmän. Uudistuotannolla on vain marginaalinen merkitys tuettujen vuokra-asuntojen määrään.
Uudet asunnot myös sijaitsevat monesti vanhoja asuntoja heikommilla paikoilla ja niiden vuokrat ovat korkeampia. Monet lapsiperheet kärsivät nykytilanteesta.
VM tarkastelee asuntotukia valtion talouden ja julkisen talouden kestävyysvajeen näkökulmasta. Olisi toivottavaa, että myös poliitikot ja asuntopuolen vaikuttajat esittäisivät omia vaihtoehtojaan asumisen kalleuden ja muidenkin asunto-ongelmien ratkaisemiseksi.
Ikävä sanoa, mutta asumisen ongelmat eivät ole yleisesti kovin korkealla sijalla poliitikkojen arvohierarkiassa. Puolueiden vaaliohjelmissa asuntokysymyksillä on vain marginaalinen painotus.
Onkin hyvä, että edes valtiovarainministeriö herättää kunnon keskustelua asumisesta.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Pitäisikö rikkaat häätää Ara-asunnoista?”
Itse ajattelen samoin kuin Vaattovaara, että ei ole hyvä, jos asuminen eriytyy täysin esim. rikkaiden ja köyhien kerrostaloihin. Olen kuitenkin miettinyt sitä, että voisiko samassa talossa olla tuetun hintaisia ja tukemattoman hintaisia vuokra-asuntoja? Jos tulotaso pitkäaikaisesti kohoaa paljon, voisi ARA-asunnon kuukausimaksu kohota viiveellä jonkin verran. Tällöin suurituloisilla ei olisi poismuuttopakkoa, mutta yhteiskunnan tukea ei valuisi niin paljoa varakkaampien asumiseen.
Noinhan sen ilman muuta pitäisi mennä, verovaroin annettu tuki vain sitä aidosti tarvitseville.
Tällä ei juurikaan valtiontalouteen säästöjä syntyisi kun asuntotuotantoon ei nykyisellä korkotasolla tukea valu, päin vastoin valtio ottaa aravalainoista moninkertaisen koron euriboriin verrattuna.
Kaikista parasta olisi lopettaa koko ARA. Turhaa nostaa rakentamisen kustannuksia ja vähentää kilpailua. ARA-lainat/tuet pois markkinoilta.