Rakennusfoorumissa 10.2.2015 kysymyksenä oli voiko rakennushankkeiden johtamista kehittää tutkimuksen ja korkeakouluopetuksen avulla. Tilaisuuden alustajat ja kuulijat olivat yksimielisiä siitä, että rakennushankkeiden johtamista tulee nykyistä enemmän kehittää tutkimuksen ja korkeakouluopetuksen avulla. Tässä kirjoituksessa perustelen johtamisen kehittämisen tarvetta ja teen ehdotuksen jatkotoimista.
Rakentamisen laatu RALA ry julkaisi 5.2.2015 selvityksen rakennushankkeen laatutekijöistä. Projektinhallinta ja sen systemaattisuus ja suunnitelmallisuus eli rakennushankkeen johtaminen vaikuttaa vahvasti siihen, millaiseksi tilaajat, suunnittelijat, aliurakoitsijat kokevat rakentamisen laadun. Johtaminen nähtiin myös erittäin tärkeäksi kehityskohteeksi varsinkin tilaajien, suunnittelijoiden ja aliurakoitsijoiden mielestä.
Rakennushankkeiden johtamisella tarkoitan tässä kykyä johtaa rakennushankkeita. Voisin yhtä hyvin kirjoittaa myös rakennuttamisesta, mutta rakennuttaminen sana ehkä saatettaisiin liittää vanhoillisiin toteutusmuotoihin sekä rakennuttajakonsulttitoimialan puolustamiseen. Rakennushankkeiden johtamisen siis rakennuttamisen opin tarve ei alalla mihinkään katoa, vaikka hankkeita toteutettaisiin nykyaikaisilla integroiduilla projektitoimituksilla, allianssi- tai elinkaarimalleilla. Alalla on ikävän paljon käsitystä, että rakennushankkeita voi menestyksekkäästi johtaa joku toteutusmuoto valitsemalla. Toteutusmuodosta riippumatta hankkeissa on kuitenkin aina joidenkin ihmisten tehtävä johtamistehtäviä.
Opetus ja tutkimus
Meillä on erilaisia odotuksia korkeakouluille. Opetuksen osalta voidaan odottaa korkeakoulun tuottavan nopeasti alan käytännöt hallitsevia osaajia, nykyisiä käytäntöjä muuttavia uudistuksentekijöitä tai uutta luovaa tutkijajoukkoa. Esimerkiksi rakennusalalla saatetaan lisäksi odottaa korkeakoulujen osallistuvan alan kehittämiseen tuottamalla tutkimuksia, jotka muuttavat tai auttavat ymmärtämään nykyisiä käytäntöjä. Alan täydennys- ja jatkokoulutuksen osallistumista on myös pidetty erittäin tärkeänä asiana. Tänä päivänä korkeakouluissa ikävän paljon painotetaan ainoastaan diplomi-insinöörien ja varsinkin tohtoreiden tuottamista sekä sitaattijulkaisujen määrää.
Korkeakouluissa on kehitetty työkaluja johtaa rakennushankkeita. Tällaisia työkaluja ovat esimerkiksi kustannuslaskentamenetelmät (mm. Haahtela, Kiiras), aikataulumenetelmät (mm. Kankainen, Kiiras, Toikkaset), toteutusmuodot (mm. Kiiras, Pernu), konfliktien ratkaisumenetelmät (Keinänen), riskienhallintamenetelmät (mm. Palojärvi, Lehtiranta, Kiiras) ja suunnittelun ohjausmenettelyt (Kiiras ja allekirjoittanut). Näiden tutkimusten pohjalta on julkaistu mm. useita RT-kortteja ja menetelmiä on opetettu sekä perus- että täydennyskoulutuksessa. Lisäksi, mikä rakennusalan kannalta tärkeintä, menetelmiä on laajasti otettu käyttöön.
Teoria ja käytäntö
Useissa lehtikirjoituksissa olen havainnut usein vahvaa vastakkainasettelua teorian ja käytännön välillä. ”Teoreettisten” tutkimusraporttien rakenteet, joissa kuvataan systemaattisesti mitä tutkitaan, miten tutkitaan, mitä muut ovat asiasta kirjoittaneet, mikä on esitetty ratkaisu, perustellaan ratkaisu, arvioidaan yleistettävyys ja tehdään tiivistelmä ovat mielestäni mitä parhaiten käytäntöön sopiva esitystapoja. On hyvä muistaa, että soveltavalta tieteeltä, jotta se olisi tieteellistä vaaditaan, että tulokset ovat relevantteja, yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä. Eipä siis tiede niin kauhean kaukana ole käytännöllisyydestä.
Lähitulevaisuudessa on useita suuria hankkeita, joissa tarvitaan vaativien rakennushankkeiden johtamisen oppeja. Tällaisia suuria hankkeita ovat mm. ydinvoimalat, LNG-terminaalit, lentoaseman hankkeet, Pasila, useat sairaalat, suuret kauppakeskushankkeet, Otaniemi-Tapiola alue, metro ja muut suuret infrahankkeet sekä lähiöiden korjaamiset haasteineen. Näissä hankkeissa kuluu sen verran monia satoja miljoonaa euroa, että hyvillä johtamisen työkaluilla säästetään varmasti useamman professuurin paikka.
Rakennushankkeen johtamisen oppi ei ole pelkästään varsinaisesti johtamistehtäviä tekeviä varten. Nykypäivän rakennushankkeissa varsinkin projektinjohto-, IPT- ja allianssimalleissa korostuu yhteistoiminta. Tällöin suunnittelijoiden, urakoitsijoiden ja viranomaisten tulisi tietää rakennushankkeiden johtamisesta mm. prosesseista, osallistuvathan useat tahot usein johtamistehtävien tekemiseenkin.
Yliopistoilla erilaiset vahvuudet
Ehdotan, että rakennushankkeiden johtamisen kehittämiseen panostetaan seuraaviin korkeakoulujen ”kärkiyksikköihin” satsaamalla:
- Aalto, rakentamistalous (vahvuus ja painopiste tuotantotalouden yleiset johtamismenetelmät)
- Aalto, kiinteistötalous (vahvuus ja painopiste koko kiinteistöala ja elinkaarenhallinta)
- TTY, rakentamistalous (vahvuus ja painopiste rakentamisvaiheen hallinta).
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Rakennushankkeiden johtamista on kehitettävä”
Oppinut ystäväni Matti Kruus veti Näkökulmassa 13.3.2015 yhtäläisyysmerkit (”Rakennushankkeiden johtamisen eli rakennuttamisen….jne.”) rakennushankkeiden johtamisen ja rakennuttamisen välille. Samassa artikkelissa hän lisäksi toteaa – alan tiedeklassikko Mary Follettia myötäillen –, että ”rakennushanketta johtavat ihmiset eivätkä toteutusmuodot. ” Itse lisään tähän, että myös rakennushankkeista koostuvaa liiketoimintaa johtavat ihmiset eivätkä hankkeita varten perustetut prosessit. ( Johtajilta vaadittavan osaamisen sisältöön ja mittaamiseen ei tila salli tässä paneutua.)
Rakennuttaminen ei ole sama asia kuin rakentamisen johtaminen . Rakentamisen lopputuote on rakennus, kun taas rakennuttaminen on rakentamisen prosessin osa – ehkäpä tärkein. Suunnittelutoimistoissa, työmaalla ja tuoteteollisuudessa tehtävän työn lisäksi prosessin osiin kuuluvat myös esimerkiksi lupahallinto, laadunvalvonta, rahoitus jne. Rakentamisen koko pirstaista prosessia tulee johtaa hyvin – muuten lopputuotteen laatu ei ole riittävä (vrt. esim. tj. Kiviniemi/RL 12.2.2015).
Konstruktiivinen suunnittelukaan ei ole sama asia kuin rakentaminen , vaikka se onkin rakentamisen prosessin tärkeä osa. Konstruktiivista opetusta tarjoavaa opetusalan yksikköä ei esimerkiksi tulisi kutsua ”rakentamisen laitokseksi”, koska se johtaisi moniin väärinkäsityksiin –ei vähiten sellaisen laitoksen sisällä.
Rakentamisen johtamisen korkeamman opetuksen ja tutkimuksen pitää sisältää muutakin kuin rakennuttamisen perinteisiä välineitä – erityisesti johtamisen periaatteita, välineitä ja harjoittelua
Jo vuosia sitten Otaniemessä (TKK:ssa? Vai Aallossa?) päätettiin lopettaa Rakentamistalouden korkeampi opetus ja tutkimus. Kun tulkitsen tätä päätöstä – josta ei tietenkään julkisuudessa ole keskusteltu eikä tiedotettu – hyväntahtoisesti, oletan sen taustalla olevan sen , ettei rakennusalalle enää riitä sinänsä korkeatasoinen rakennuttamisen välineiden, esimerkiksi aikataulun, kustannusten, urakkamuotojen tai resurssienhallinnan opetus ja tutkimus, puhumattakaan sen kansainvälistymisen korkeammasta opetuksesta ja tutkimuksesta . Sensijaan merkittävä edistyminen edes kotimaisen rakennuttamisen taidoissa, puhumattakaan rakentamisen johtamisen osaamisesta, vaatisi enemmän – erityisesti ihmisten johtamisen korkeampaa osaamista ja tutkimusta.( Mikäli sitävastoin tulkitsisin em. päätöstä ilkeämielisesti, voisin harhautua luulemaan , ettei Otaniemen ” vanhan” R-laitoksen osaamispohjaan voitu istuttaa niin radikaalia uudistusta kuin ihmisten johtamisen opetuksen ja tutkimuksen käynnistys.)
Vanha sanonta ”Johtamaan oppii vain johtamalla” (vrt. esim. KH Pentti Ylen TV-ohjelmassa ”Itse asiasta kuultuna”) ei ole ristiriidassa sen totuuden kanssa, että johtamisenkin oppiminen käytännössä nopeutuu ja tehostuu, mikäli johtamisen perusteita, ja ehkäpä sovelluksiakin, on tulevalle johtajalle aikanaan opetettu. Uudet , suuret ja vaativat hankkeet, joista tiedetään jo vuosia ennen niiden käynnistymistä ja joihin usein sisältyy –johtamisen lisäksi – monia uusia oivalluksia, voidaan hyödyntää myöskin opinnäytteiden alustoina esimerkiksi uusien innovaatioiden hyväksi. Aivan erityisesti tällaisia mahdollisuuksia tarjoaisivat rakentamisen korkeammalle opetukselle ja tutkimukselle Tapiolan-Otaniemen suuret rakennushankkeet kävelyetäisyydellä Aalto Yliopistosta.
Erityisesti johtamisen uudet oivallukset – olkoonpa esimerkkeinä vaikkapa 1970-luvun alussa rakennusalalle tulleet kustannusten ja aikataulujen hallinta, 1980-luvun uudet urakkamuodot jne. – on luontevaa valottaa tuleville johtajille jo ennen varsinaista käytännön harjoittelua, jotta oppiminen nopeutuisi.
Onko rakennusalalla Suomessa teorian ja käytännön välillä vastakkainasettelua?
Tohtori Kruus viittaa havainneensa ”useissa lehtikirjoituksissa …vahvaa vastakkainasettelua teorian ja käytännön välillä”. Minä taas en ole pitkän aikaan havainnut mitään lehtikirjoittelua varsinaisista teorioista, eräiden alan väitöskirjojen ”pakkopullamaisia” esittelyjä lukuunottamatta, puhumattakaan siitä , että merkittäviä alan teorioita asetettaisiin tietoisesti käytännön kritiikin kohteeksi. Päinvastaisia kirjoituksiakaan –ts. ”kyllähän se käytännössä toimii, mutta miten mahtaa olla teorian laita ?” – en ole havainnut. Uusiin oivalluksiin perustuva kehittämisen prosessi ylipäätään on perinteisesti ollut rakennusalalla jo vuosikymmeniä niin huonossa huudossa, että kehitystehtäviä on alan yrityksissä jo pitkään pidetty ”sivuraiteena”.
Pelkään, että tietoinen arviointikeskustelu ”teoria vs. käytäntö” edelleen tyystin puuttuu lehdistöstä. Tiedeartikkelien vertaisarviointejakin lukevat vain arvioijat ja artikkelien laatijat! Julkisuuteen valmiita rakentamisen professoreja on maassamme liian vähän, erityisesti Otaniemessä, eikä alan paras ja ainoa lehtikään maassamme, muista puhumattakaan, ole nähnyt arviointikeskustelua tarpeelliseksi. Toivon kuitenkin asioiden kääntyvän parempaan suuntaan, koska ”mikään ei ole niin hyvää käytäntöä kuin kirkas teoria – ja päinvastoin!”
Rakentamisen johtaminen kansainvälisillä markkinoilla tulisi olla Aallon opetuksen ja tutkimuksen kohteena.
Suomen rakennusalan, erityisesti tuoteteollisuuden, yritysten kansainvälinen kokemus ja asema ovat vielä nykyäänkin niin vahvat, ettei vain viennistä elävä Suomi saa niitä hukata, vaikka johtamisesta selvä puute onkin. Rakennusalan kansainvälinen liiketoiminta on vielä monimutkaisempaa kuin kotimainen, ja sen johtamisen suhteellinen merkitys vähintään yhtä tärkeä kuin kotimaassa. Sitä tulisikin ehdottomasti opettaa ja tutkia ennen perustutkintonsa suorittaneiden diplomi-insinöörien siirtymistä käytäntöön ”johtamista oppimaan” (vrt. KH Pentti) .
Tohtori Kruusin yleinen ehdotus siitä, että eri yliopistojen tulisi valita painopistealueensa, saa kannatukseni. Aallon painopisteiden joukkoon ehdotankin erityisesti kansainvälisen rakentamisen johtamista – ei vähiten siksi , että Aallon läheisyydessä käytännön rakentamista on paljon, aivan kuten esimerkiksi samarakenteisen Tong-Ji –yliopiston äärellä Shanghaissa. Siellä Construction Management –yksikkö, jossa minullakin on ollut kunnia luennoida jo kahdesti, on alallaan yksi Aasian vahvimmista, ellei vahvin.
Lauri Palojärvi, tekniikan tohtori ja LIP Konsultit Ky:n hallituksen puheenjohtaja
Kun rakennusprosessissa vastuu ja valta ovat samoissa käsissä, niin silloin johtaminen on helpompaa.
Aion tehdä väitöskirjan koskien kv. hnkeeiden johtamista. Entä sitten? Olin ulkomailla 30 vuotta vetämässä hankkeita, enkä tiennyt johtamisen teorioista mitään, nyt puolen vuoden opiskelun jälkeen tiedän jo paljon.. kysehän on tosiaan ihmisten johtamisesta erilaisissa sisologisissa ympäristöissä, , kultuurit vain vaihtuvat , mutta periaatteessa kyse on samasta asiasta..