Tampereen teknillisessä yliopistossa valmistuneessa väitöskirjassani selvitetään rakennustuotevalmistajien ja tutkimusorganisaatioiden välisen yhteistyön piirteitä ja saavutuksia. Väitöstyön tavoitteena oli kuvata sellaisia innovaatioprosesseja, joissa tutkimuslähtöistä tietoa tuotetaan ja käytetään, jotta rakentamisen markkinoille voidaan tuoda uudentyyppisiä ratkaisuja. Samalla selvitettiin yhteistyön käytännön järjestämistä.
Tutkimuksessa seurattiin kymmentä erilaista innovaatioprosessiesimerkkiä: BES-järjestelmä, teollinen valmisbetonirakentaminen, matala liittopalkki, teräsohutlevytuotteet, yksikerroksinen energia-tehokas rakennus, villaytiminen sandwich-elementti, lämpöpuu, kertopuutuotteet, teollisesti valmistettu moduulirakennus ja energiatehokas monikerroksinen asuintalo.
Prosessiesimerkkien ensimmäinen vaihe kattaa ideoinnin, teknisen kehityksen ja kotimaan markkinoille tuonnin. Myöhempiin vaiheisiin on liittynyt valmistusteknologian ja tuoteominaisuuksien muutoksia ja markkinoiden laajentumista.
Tehtyjen havaintojen perusteella tuotevalmistajien ja tutkimusorganisaatioiden välisessä hedelmällisessä yhteistyössä on useita osapuolia. On ilmeistä, että yhteistyö on sitä verkottuneempaa, mitä laaja-alaisempia rakennusalan muutoksia tavoitellaan. Osapuolia voi olla alihankintaketjuista, kilpailevista yrityksistä, asiakasyrityksistä, rakennusliikkeistä, ammatillisista yhdistyksistä ja rakennusalan liitoista.
Lisäksi rakennusala tuotevalmistajien asiakaskuntana määrittää sekä tuotekehityksen että yhteistyön tavoitteita: tarvitaan tietoa, joka auttaa varmentamaan uutuustuotteen luotettavan toiminnan käyttökohteessa. Tutkimusosaamisen merkitys korostuu silloin, kun uutuustuotteen markkinoille tuonti edellyttää tuotekohtaista tietoa. Tällaisissa tapauksissa uusi tuote voi avata ihan uuden kehityssuunnan suunnittelukäytännöissä. Voidaan myös tarvita tutkimusmenetelmien kehittämistä. Yhteistyön alkuun voi kuitenkin olla moninaisia syitä, kuten tutkimustulokset, materiaalien tai teknologioiden kehitys, eri materiaalien välinen kilpailu, asiakas- ja käyttäjätarpeet tai rahoittajien strateginen ohjaus.
Väitöskirjani osoittaa, että vuorovaikutteiset prosessit mahdollistavat erilaisten toimintojen samanaikaisen suorituksen niin valmistajapuolella kuin tutkimusorganisaatioissa. Tämä puolestaan on edellytys nopealle käyttöönotolle; osassa innovaatioesimerkeistä pilottivalmistus, pilottikohteet ja tuoteominaisuuksien tutkimus tapahtuivat samanaikaisesti. Tutkimuslähtöistä tietoa voidaan myös käyttää markkinointiin ja tuotehyväksyntöihin jo tuotteen teknisen kehityksen aikana. On merkillepantavaa, että tällainen concurrent engineering- malli on ollut Suomessa tuttu jo vuosikymmeniä.
Tehdyt havainnot tukevat aiemmin kirjallisuudessa esitettyjä johtopäätöksiä, joiden mukaan innovaatiotoiminta tarvitsee kannustavat puitteet. Niihin kuuluu rahoitus- ja henkilöresurssien ohella innostava johtaminen. Yksittäisten henkilöiden merkitys voi olla ratkaiseva.
Väitöstyöni osoittaa, että valmistajien verkottuminen ja yhteistyö rakennusliikkeiden kanssa on erittäin tärkeää, joten esimerkiksi RYM Shokin tarjoamia mahdollisuuksia tulisi käyttää täysimääräisesti hyväksi. Tulevaisuuden resurssitehokkuustavoitteet korostavat myös rakentamisen kaikkien osapuolien yhteistyön merkitystä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa
4 vastausta artikkeliin “Rakennustuotteet kehittyvät parhaiten yhteistyöverkostoissa”
Sanoisin, että useimmat kansainvälisen läpimurron saavuttaneet tuotteet on sittenkin kehitetty hyvin salaisesti ja sisäisesti.
Vaikuttivat ympäripyöreiltä itseestäänselvyyksiltä sekalaisessa järjestyksessä. On kai yhteistyössä useita osapuolia, eikä sittenkään yleensä saada aikaan kummoisia rakennusalan muutoksia.Tuotekohtainen tieto ei yleensä edellytä tutkimusorganosaatiota. Lienee selviö, että vuorovaikutusta tarvitaan, samoin yksittäisiä johtajia. Materiaalivalmistajalal on liiketaloudellinen tarve verkottua rakennusyritysten kanssa, ei kai siihen RYM:iä tarvita.
Sanoisin, jotta olen rakennusmateriaalien agentuuritoimintaa harrastavana erimieltä. Rakennustuotteet ja ratkaisut ei kehity Suomessa. Täällä ollaan kehityksessä jääty 30 vuotta jälkeen muuta Eurooppaa. Ja syy löytyy juurikin tuosta ”yhteistyöverkostosta”. Hyväveli järjestelmä pitää siitä huolen. Toki, olen itsekin saattanut hyötyä siitä joskus isoissa yrityksissä työskennellessäni.
Se vuorovaikutus jää pieneen piirin pyörimään. Jos sinulla on laadukkaampi ja pidemmälle kehitetty tuote, on aivan turha tulla Suomen markkinoille, jos et kuulu tuohon piiriin. Se uusi tuote saattaa heikentää verkostoon kuuluvan toimijan asemaa. Asettaa jopa huonoon valoon ja rahaa on palanut paljon harhaanjohtavaan markkinointiin. Jopa media on ostettu hiljaiseksi, pieni toimija ei saa ostettua edes mainostilaa.
Isot toimijat ohjailee pienillä markkinoilla viranomaisia haluttuun suuntaan.
Totta on se, että yhteistyö rakennustuoteteollisuuden ja rakennusliikkeiden välillä parantaa rakentamisen laatua huomattavasti. Laatu kuitenkin maksaa hankintahetkellä enemmän.
Otetaan kuitenkin tähän esimerkki:
Rakennusliike 1 Oy rakentaa kiinteistön nykyaikaisilla materiaaleilla ja maksaa siitä 120 000€, esimerkiksi Fenoli eristeisellä sandwich -elementillä. Rakenne on varma ratkaisu kestää ongelmitta 100 vuotta tai enemmän.
Rakennusliike 2 Oy rakentaa kiinteistön kuitueristeisellä sadwich -elementillä ja maksaa siitä 100 000€. Rakennuksen käyttöikä on alle 30 vuotta ja sisätilaongelmat alkavat jo 7 vuoden kuluttua.
Kiinteistön myyntihinta on sama kummassakin tapauksessa, eikä laadukkaammin rakennettu kiinteistö tuo mitään lisäarvoa rakentajalle. Ainoastaan Kiinteistö Oy ja tulevat asukkaat voittavat.
Kumpiako rakennetaan?
Tämä vain yksi (eristekauppiaan) esimerkki.
Kiitän palautteesta. Pahoittelen, että artikkelin ensimmäisessä kappaleessa esitetyt väitöstyön rajaukset olivat riittämättömästi toistetut muussa tekstissä: käsittelin vain sellaisia yhteistyöprosesseja, joissa tuotevalmistaja tarvitsi tutkimuslähtöistä tietoa tuotekehitykseensä ja tuotteiden käyttöönottoon. ’Uudentyyppisellä tuotteella’ tarkoitan tuotetta, jonka tuotehyväksyntää tai suunnittelua varten ei ole saatavilla valmiita ohjeita (ns radikaali innovaatio).