Kokeile kuukausi maksutta

Rakennuttajalla iso rooli työmaiden turvallisuudessa

Tietoa kirjoittajasta Jukka Hietavirta
Työsuojeluinsinööri, etelä-Suomen aluehallintovirasto
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Vuonna 2009 astui voimaan uusittu asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/2009). Säädöksen keskeisiä tavoitteita oli työtapaturmien vähentäminen ja työterveyden edistäminen. Yhtenä keinona turvallisuuden parantamiseksi rakennuttajan velvoitteita kiristettiin.

Asetus edellyttää rakennuttajan tekevän yhteistyötä päätoteuttajan ja muiden osapuolien kanssa turvallisuuden varmistamiseksi sekä hankkeen suunnittelussa että toteutuksessa. Yhteistyötä ja rakennuttajan turvallisuustehtäviä hoitaa rakennuttajan nimeämä turvallisuuskoordinaattori. Koordinaattorin keskeisiin tehtäviin kuuluu muun muassa laatia turvallisuusasiakirja ja kirjalliset turvallisuussäännöt. Lisäksi koordinaattorin on varmistettava, että päätoteuttaja on tehnyt turvallisuus- ja aluesuunnitelman.

Rakennusalaa kokonaisuutena tarkastellen asetuksen tavoitteet ovat toteutuneet välttävästi. Toimialan tapaturmataajuus on pysynyt korkeana. Talonrakentamisen tapaturmataajuus on viidessä vuodessa laskenut noin kahdeksasosan, infrarakentamisessa se on hienoisesti noussut.
Joissakin yksittäisissä hankkeissa on kuitenkin saavutettu erinomaisia tuloksia. Hyvä turvallisuuden taso on yleensä saavutettu kohteissa, joissa rakennuttaja on aktiivisesti vaikuttanut rakennusvaiheen turvallisuuteen.

Esimerkiksi Länsimetro-projektin alkuvaiheessa tapaturmataajuus oli rakennusalan keskimääräisellä tasolla, minkä jälkeen se alkoi nopeasti laskea. Turvallisuuden parantuminen ei johtunut pelkästään rakennuttajaorganisaatiosta, mutta sillä oli suuri merkitys. Rakennuttaja asetti työmaille TR- ja MVR-mittauksien avulla korkean turvallisuustason, joka urakoitsijoiden oli saavutettava. Vakavia tapaturmia aiheuttaville putoamissuojauspuutteille asetettiin nollatoleranssi. MVR-mittarin osiolta ”suojaukset ja varoalueet” alettiin vaatia 100 prosentin tavoitetasoa. Mikrotapaturmien torjunnassa tärkeälle työmaan siisteyden, järjestyksen ja varastoinnin osaindeksille asetettiin niin ikään 100 prosentin tavoite.

Alhaiseen tapaturmataajuuteen ovat vaikuttaneet myös huolellisesti laaditut turvallisuusasiakirjat, joissa on esitetty kohdekohtaisesti keskeiset vaarat ja mahdollisuudet niiden poistamiseksi.
Rakennuttajan turvallisuussäännöt ja -asiakirjat eivät tietenkään selitä yhdenkään hankkeen alhaista tapaturmataajuutta. Työn turvallisesta toteuttamisesta vastaa päätoteuttaja, mutta myös rakennuttajalla on halutessaan merkittävä rooli tuotantovaiheen turvallisuuden takaamisessa. Huolehtimalla systemaattisesti turvallisuusasiakirjan ja -sääntöjen täytäntöönpanon seurannasta urakoitsija- ja työmaakokouksissa rakennuttaja voi estää työturvallisuuden laiminlyönnit.
Samankaltainen tapaturmataajuuden aleneva kehitys saavutettiin jo päättyneessä Kehärata-projektissa, jossa tapaturmataajuus oli alimmillaan 8,6/miljoona työtuntia. Lukema on vain hieman korkeampi kuin toimistotyössä.

Kohteita, joissa rakennuttajan turvallisuusohjaus usein puuttuu, ovat tyypillisesti hartiapankkirakentaminen ja asunto-osakeyhtiön peruskorjaukset. Niissä tapaturmataajuus on karmea, jopa yli 200/miljoona työtuntia. Lukema kertoo rakennuttajaohjauksen puuttumisen vaikutuksesta työturvallisuuteen.

Rakennusteollisuus RT aloitti vuonna 2010 kampanjan nimeltä ”Nolla tapaturmaa”. Vuoteen 2020 mennessä tapaturmien määrää pyritään vähentämään 30 prosenttia vuosittain. Varmaa on, että ilman rakennuttajan myötävaikutusta kova tavoite ei toteudu.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Rakennuttajalla iso rooli työmaiden turvallisuudessa”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Jukka Hietavirtahttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/jukka-hietavirta/