Marraskuu läheni loppuaan, sää huononi ja ilmansaastetasot saavuttivat ennätyslukemia. Pekingissä oli historian ensimmäinen punainen hälytysvalmius (red alert), vain tunteja vierailuni jälkeen, mutta ei huolta, sain myös oman osani ilmansaasteista Shanghaissa, kun saastetasot saavuttivat lähes samoja lukemia.
Pahamaineinen ”Shanghai-yskä” vaikutti minuun jokapäiväisesti ja yhtäkkiä 15 minuutin kävely yliopistolle vaihtui 20 minuutin bussimatkaan. Aurinko kuitenkin pilkisti horisontissa, sillä Interaction Design Studio -kurssini oli alkamassa.
Kurssi keskittyi käyttäjäkokemustutkimukseen sekä käyttäjän ja tuotteen välisiin vuorovaikutusinnovaatioihin. Kurssin tarkoituksena oli auttaa meitä ymmärtämään, mikä saa ihmisen kiinnostumaan tuotteesta.
Konsepti oli hyvin yksinkertainen. Jaoimme luokan ryhmiin, saimme deadlinen, meille annettiin briiffi ja sen jälkeen olimme vapaita käyttämään luovuuttamme. Saimme hyvin vähän luennointiopetusta, sillä kurssi koostui pääosin ohjauksesta, työpajoista ja päivävisiiteistä isoihin yrityksiin.
Jo heti briiffin jälkeen kurssi vaikutti hyvin innostavalta ja eteni vauhdikkaasti. Työskentelimme suurelle kansainväliselle yhtiölle suunnitellen toimistokäyttöistä tuotetta, jossa ei ole näyttöjä ja joka keskittyy vuorovaikutukseen käyttäjän kanssa. Tilanne, käyttäjä ja aika valittiin sattumanvaraisesti ”onnenpyörästä” ja valitsimme ryhmänä kaksi avainsanaa annetuista vaihtoehdoista. Meille valikoitui tulostushuone, suunnittelija ja ajaksi keskiyön ja aamuneljän välinen aika. Avainsanoiksi valitsimme leikkimielinen ja hyväntuulinen.
Noilla määreillä järkeilimme suunnittelijan tekevän yöllistä tulostusta väsyneenä, tylsistyneenä ja nälkäisenä, joten asetimme tavoitteeksemme suunnitella jotain, joka vastaisi noihin kaikkiin tuntemuksiin. Yleensä tässä tilanteessa käytetään puhelinta, minkä vuoksi meidän piti ajatella luovasti ja suunnitella tuote, jonka suunnittelija valitsisi puhelimen sijaan. Muutaman tapaamiskerran jälkeen tajusimme, että vahvuutemme oli näytöttömyys. Päätimme rakentaa jotain, joka keskittyy myös muiden aistien käyttöön, kosketukseen perustuvan musiikkilaitteen.
Kurssilla vieraili luennoitsijoina maisteritutkinto-opiskelijoita, jotka pitivät työpajoja 3D-tulostuksesta ja -mallintamisesta käyttäen design labin työkaluja, ja opettelimme Arduinon käyttöä. 3D-mallinnusta koskeva osuus käsitti perustiedot, emme päässeet perusteellisten mallinnustekniikoiden pariin.
Opiskelija näytti meille opetusvideon, joka opetti miten mallinnetaan kurveja, palloja ja polygoneja. Sen jälkeen hän auttoi meitä kiinan kielellä, mikäli emme ymmärtäneet jotain vaihetta videon perusteella. Käytössämme oli Fusion 360 ja sen vuoksi mahdollisuudet olivat rajalliset ja liikkuvien osien suunnittelu ei ollut mahdollista. Kurssi keskittyi kuitenkin enemmän suunnitteluun, kuin teknisyyteen.
Opiskelija toi 3D-tulostustunnille Ultimaker 2:n, ja selosti Cura-ohjelman käyttöä, joka hallitsee 3D-tulostusta. Saimme myös ohjeet tulostimen asennukseen ja huoltoon. Tämä osuus oli yllättävän samankaltainen kuin Aallon 3D-tulostus työpaja, koska harjoittelimme myös siellä Ultimaker 2:n kanssa käyttäen samaa ohjelmaa. Tulostaminen muiden materiaalien kanssa oli myös mahdollista ja Autodeskillä oli aulassa muutamia ständejä, jotka esittelivät opiskelijoiden aikaisempia projekteja, joissa oli käytetty erilaisia materiaaleja. Materiaalivalikoima ei kuitenkaan ollut yhtä suuri kuin Aalto-yliopiston.
Kurssin paras anti oli kuitenkin koulun ulkopuolella, opintokäynneillä. Opettajallamme on hyvät suhteet muutamien isojen yritysten työntekijöihin, jonka vuoksi pääsimme vierailemaan muun muassa Alibaban pääkonttorissa Hangzhoussa, Ctripin uudessa pääkonttorissa Qibaossa, kiinalaisen startup yrityshautomon 021:n pääkonttorissa Shanghaissa ja muutamissa muissa yrityksissä. Nämä vierailut auttoivat meitä ymmärtämään mitä toimistoissa työskentelevät asiantuntijat tarvitsevat ja haluavat. Interaction Design Studio oli ehdottomasti kiinnostavin ja mukaansatempaavin kurssi vaihdon aikana.
Seuraavassa postauksessa käsittelen vaihdon päättymistä ja miten opiskelijavaihto Shanghaissa vaikutti minuun.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Saasteyskää, Alibabaa ja muita innostavia yrityskäyntejä”