Muutama vuosi sitten rakentamisen suhdannekatsauksia lukiessa tuli paha mieli. Kasvua oli ainoastaan korjausrakentamisessa, muut mittarit polkivat paikallaan. Tänään Suomi rakentaa jälleen, jopa ennätyksellisen paljon. Käänne tapahtui viime syksynä. Nyt lehdet kertovat, että rakennusala on Suomen talouden veturi, ja samalla muistutetaan, että työnjohtajapula vaikeuttaa rakennusalan toimintaa.
Rakentaminen edustaa Suomen talouden kannalta merkittävää roolia. Toimiala kokonaisuudessaan työllistää arviolta puoli miljoonaa ihmistä. Tänä vuonna rakennusalalla on keskimäärin 9 400 työllistä enemmän kuin edellisvuonna. Tämä luku kertoo, että rakennusliikkeiden henkilöstöosastoilla pitää kiirettä.
Eniten työmaille kaivataan kokenutta työnjohtajaa. En ymmärrä, miten mestaripulaan ei ole reagoitu aiemmin. Vaikka töistä on ollut viime vuosina pulaa, kasvukeskuksissa on kilpailtu jo pitkään kokeneista työnjohtajista. Ei nykytilanne ole kenellekään voinut tulla täysin puun takaa.
Syitä voidaan tietenkin hakea vuosikymmeniä sitten tehdyistä koulutusratkaisuista, mutta aikaa niidenkin korjaamiseen on ollut riittämiin.
En usko, että työnjohtajapula jatkossa mitenkään tästä laantuu. Rakentaminen jatkuu vahvana nyt ja huomenna, ainakin kasvukeskuksissa. Yhtenä ongelmana on se, että ammattikorkeakoulut eivät tuota tällä hetkellä tarpeeksi mestareita työmaille.
Muutokset yhteiskunnassa ovat tänään historiallisen nopeita, ja niihin olisi kyettävä reagoimaan nopeasti. Rakennusmestarikoulutuksen aloituspaikkoja on tänä vuonna vain noin 340 ja hakijoita arviolta 2 800. Pitäisikö olla enemmän? Minusta pitäisi.
Yhtälö on mielestäni selvä: aloituspaikkojen määrään pitää saada nopeasti reilua lisäystä, jotta voimme varmistaa jatkossa riittävästi työnjohtajia työmaille. Yksi työpaikka rakennusalalla poikii töitä myös muille toimialoille.
Valmistunut rakennusmestari on yhteiskunnalle hyvä investointi. Koulunsa päättänyt ammattilainen pääsee nopeasti kiinni alansa töihin ja alkaa maksaa veroja yhteiskunnalle.
Hallitus on tekemässä isoja säästötoimia koulutukseen. Toivottavasti se ei kolahda pahasti rakentamisen perus- ja työnjohtajakoulutukseen.
RKL järjestönä pyrkii vuorovaikuttamaan aktiivisesti valtiovallan sekä oppilaitosten suuntaan lisätäkseen koulutuspaikkojen määriä ja vaikuttaakseen niiden opetussisältöihin. Tähän liittyvä ajankohtainen toimenpide on RKL:n ja RIAn puheenjohtajiensa ja toimitusjohtajiensa johdolla yhdessä laatima vetoomus opetusministerille rakennusmestarien ja rakennusinsinöörien koulutuspaikkojen lisäämiseksi nopeasti.
Meidän on nimittäin saatava uusia opiskelupaikkakuntia nykyisten rinnalle. Toki selvää on, että sekään ei ole nopea resepti tämän päivän ongelmaan.
Myös itse rakentaminen muuttuu digitaalisuuden myötä. Työmaat tarvitsevat jo huomenna uudenlaisia osaajia perinteisten ammattilaisten rinnalle. Kiinteistö- ja rakennusalan digitalisaatio on yksi Suomen hallituksen kärkihankkeista. Rakentamisen koulutuksen pitää osata reagoida myös tähän, mieluummin etukäteen kuin jälkikäteen.
Ymmärrämme hyvin liittona, että ongelmaan ei ole nopeaa vastausta. Ihmisten hyvinvoinnin kannalta sekä työllisyyden ja Suomen kilpailukyvyn kannalta rakennetun ympäristön toimivuus on kuitenkin kaikki kaikessa.
RKL on aina puolustanut ammattikuntaamme, sen koulutusta ja rooliamme työmailla. Tänään toivomme tähän koulutuskeskusteluun mukaan kaikki rakennusalan ammattilaiset. Huoli on yhteinen.
Tätä artikkelia on kommentoitu 9 kertaa
9 vastausta artikkeliin “Suhdannenousu yllätti, työnjohtajapula ei”
Eikö nämä ongelmat yleensä ratkea rahalla? Jossei olisi RT:n jäsenien tekemiä palkkataulukoita, joita on jäsenien noudatettava. Mestarin työt alkaa kiinnostamaan, kun noususuhdanteessa voisi tienata esimerkiksi 100- 150 000 euroa vuodessa. Miksei puhuta avoimesti mestareiden alipalkkauksesta ja päästetä palkkojen kehittymään kunnolla?
Kapitalistilla on kommentissaan järki kädessä. Erityisesti vastaavilla, mutta myös tavallisilla työnjohtajilla palkkaus ei ole vastuisiin nähden kohdillaan. Firmoissa joissa on omia tekijöitä, kuuntelet kentällä niin omien ”urakkamiesten” kuin isompien päälliköiden v*ttuilut, ja kaikki kaatuu työmaan niskaan. Ja jollet ole se vastaava, niin kaikkien muiden palkkaus ”urakoineen” on suurempi kuin sinun joka saat kaiken negatiivisen palautteen.
Nuoria, koulusta valmistuneita (joilla on oma järki päässä) laitetaan vetämään runkoa, yms ”vanhempina” työnjohtajina ja tästä maksetaan n. 3000€/kuussa, pääkaupunkiseudulla!
Siihen rahaan saat illat miettiä mistä säästät kuluja, kuka ammattitaidoton tekijä tekee aputyöt yms yms. Sama homma korjauspuolella, uudispuolella, gryndissä ja kilpailu-urakoissa.
Jos meno ei ala muuttumaan, niin erikoistua työvaiheeseen ja lopettaa pääurakoitsijan alaisuudessa toimiminen. Suosittelen kaikille muille itseään loppuun polttaville nuorille samaa.
Jäänyt laskuissa huomioimatta myös rakennusinsinöörin koulutuksen saaneet, jossa aloituspaikkoja on vuosittain enemmän kuin mestareilla, jotka kuitenkin ”korkeammasta” koulutuksesta huolimatta tekevät juurikin näitä mestareiden hommia työnjohtajina, kun muuta ei ole varsinaisesti tarjolla, vaikka insinöörin koulutuksen saaneena olisi rahkeita sekä infralle että talopuolen tuotantohommiin ja pienellä lisäkoulutuksella vaikka suunnitelijaksikin (jota luonnollisesti ei yrityksissä olla lähellekään valmiita kustantamaan). Pk-seudulla se valmistuneen insinöörinkään peruspalkka ei ole tuolta kolmea tonnia enempää, hyvä jos sitäkään, vaikka kokemusta olisikin perus vastavalmistunutta enemmän ja lisäksi saat tapella vielä suuntaan jos toiseenkin muista korvauksista, jotka sopimukseen kuuluisi ihan automaattisesti tarjota. Sitten tulee nönnönnöö kirvesmies Hermann Spöring ja iltavuorossa nirhaa kyynärpäänsä huolimattomana kahvikopin seinään ja kas, sinne meni vielä ne tuotantopalkkiotkin, jotka luonnollisesti sidotaan siihen asiaan, mihin herra mestari ei pysty paskan vittujakaan itse vaikuttamaan, eli työturvallisuuden absoluuttiseen toteutumiseen, mutta josta kuitenkin kantaa vastuun jopa oikeuteen saakka, etenkin vastaavana. Muodollisesti pätevää jengiä on siis kyllä tarjolla, eikä määriä nykyisestä kannata lähteä nostamaan noin vain, kun aloituspaikkojen määrä on juuri saatu tiputettua järkevämmälle tasolle eivätkä palkat ole riskeihin nähden sinne päinkään kohdillaan.
Avainvastaus saattaa olla tässä:
”Eniten työmaille kaivataan kokenutta työnjohtajaa. En ymmärrä, miten mestaripulaan ei ole reagoitu aiemmin. Vaikka töistä on ollut viime vuosina pulaa, kasvukeskuksissa on kilpailtu jo pitkään kokeneista työnjohtajista. Ei nykytilanne ole kenellekään voinut tulla täysin puun takaa.”
Juuri tuo kokeneiden työnjohtajien painotus on ehkä osasyy siihen, miksi moni uusia kokeneita työnjohtajia on syntynyt niin vähän suhteessa tarpeeseen. Nyt tilanne on jo toisin, mutta vielä pari vuotta sitten monien sellaisten nuorien vastavalmistuneiden, jotka eivät olleet olleet saman firman harjoittelijoina jo opiskeluaikanaan, oli vaikea saada töitä rakennustyömailta valmistumisensa jälkeen. Niihin tehtäviin on haettu kokeneempia työnjohtajia, ja uusien työhön ottaminen on ollut vähäisempää. Sen seurauksena moni vasta valmistunut insinööri päätyi koulutuksestaan huolimatta ihan muihin töihin. Nyt kun kokeneita työnjohtajia tarvittaisiin lisää, niitä ei koulunpenkiltä hetkessä synny. Aloituksesta valmistumiseen menee yleensä vähintään 3,5 vuotta, ja osalle tulee opintoihin välivuosiakin. Seuraavan vuoden aloituspaikoista tulevista työnjohtajista ei tämän rakentamisen suhdannehuipun työvoimapulaan tule ratkaisua. Seuraavaan suhdannehuippuun ehkä kyllä. Jos tähän suhdannehuippuun halutaan jostain nopeasti lisää työnjohtajia kouluttaa, nopeiten niitä saisi niistä rakennusalan työnjohdollisen koulutuksen jo käyneistä, jotka eivät viimeisen 10 vuoden aikana tapahtuneen valmistumisensa jälkeen 2000-luvulla ole saaneet työmailta töitä. Tosin osa näistä on jo pysyvästi päätynyt ihan muihin tehtäviin, eikä varmaan enää edes halua työmaille. Mutta osa voisi olla valmis työmaatöihin, ja kokemattomampiakin, koulutuksen osalta päteviä työnjohtajia oltaisiin auliisti valmiita ottamaan töihin työnjohtotehtäviä oppimaan.
Juurikin tämä, vastavalmistuneet olivat ensin myrkkyä jota ei missään nimessä huolittu minnekkään työmaille. ”Omaathan vähintään kahden-kolmen vuoden kokemuksen työmaalta” on vaihtunut ”olet juuri valmistunut tai valmistumassa oleva nuori…”
2014 valmistuneille ei meinannut olla tuotannon työpaikkoja edes Pk-seudulla, ei missään. Suuri määrä väkeä maakunnista joilla on tutkinto jättää tulematta kasvukeskuksiin, toki olisi hyvä että näiden maakuntarakentajien harjoittelussa oleville kerrottaisiin totuus työnkuvasta jos lähtee pk-seudulle.
-Urakka on pilkottu pieneen, välivaiheet ja kaikki mikä ei lue sopimuksessa ei todellakaan kuulu tekijälle itselleen, vaan sitä tekee tuntimies firman piikkiin, ammattiylpeyttä ei ole kuin joillakin aliurakoitsijoilla ja yksittäisillä kirvesmiehillä
-Työmaan aikataulu on kaksi kuukautta myöhässä kun kaivurin kauha iskee maahan, mutta joku lupasi että valmistuu vielä etuajassa. Yleensä kaveri joka ei ole missään tekemisissä käytännön töiden kanssa.
-Työmaalla saattaa olla noin kymmentä kansallisuutta töissä.
-Kukaan muu ei kanna sitä vastuuta paitsi työmaa.
Rupesiko ahdistamaan?
Kannattaa vaihtaa alaa vielä ku ehtii. Tai suuntautua toimistolle, kentällä ei saa mitään muuta kuin verenpainetaudin 😀
Edellä olevan kommentin voin täysin alle kirjoittaa
Työmaa/vastaava kantaa kaiken vastuun. Teen tällä hetkellä vastaavana noin 10 milj. € asuntokohdetta, jossa työntekijöitä seuraavista maista; Suomi, Viro, Venäjä, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Thaimaa, Irak, Turkki, Gambia, Nigeria, Tadzikistan, Filippiini, Bulgaria, Romania. Repikää siitä huumoria, uskotteko ettei aina suomalaiset rakentamisen/työturvallisuuden normit ole ihan hanskassa tällä ”huippu”työvoimalla. Aina saat pelätä pahinta mahdollista.
Lisäksi työnjohto resurssit on vedetty ihan minimille, ettei se ehdi jokaisen ”ammattimiehen” tekemisiä ohjaamaan. Pyydettäessä lisää rerusseja niin johto v…lee, ettetkö pysty haltsaamaan? Tulisivat itse kokeilemaan onnistuuko, aina vertaavat kuinka itse tekivät 80-90-luvulla vastaavana huimia suorituksia. Helppo tehdä, kun puhuttiin kumminkin samaa kieltä eri murteilla maustettuna.
Laadukkaasta rakentamisesta ei voi edes puhua, jos nämä ”huippumiehet” eivät osaa edes suunnitelmia lukea saati ymmärrä puhetta. Kaikille väännät rautalangasta, mitä heiltä odotat? Pieleen menee siltikin ja taas korjataan. Aliurakoitsijoiden työnjohto yhtä onnetonta, silmistä jo näkee aloituskokouksessa ettei tuo raukka tiedä mitä se on tekemässä/ mitä se on edes tarjonnut. Aikataulut ja kustannustavoitteet ei oikein salli näitä tuotannonhäiriöitä. Syyt taas vastaavalle.
Tämä kulttuurien kirjo, ja ennen kaikkea yritysten johdon haluttomuus muuttaa tilannetta johti siihen, että vaihdoin alaa.
Pääkonttorit huutavat kentälle ”laatua” ja samalla hankitaan kaikista halvimmat urakoitsijat työmaalle sutta tekemään.
Ja kun veljeskansojen timpurit (jotka todellisuudessa usein eivät edes olleet työmaalla käyneet ennen komennusta Suomeen) mokailevat, syy on tietenkin työnjohdon, ei missään nimessä urakoitsijan tai ..tuiksi menneen hankinnan.
Yksittäisiä työpäällikköjä löytyy joille asioiden kerrasta oikein meno merkitsee, ja heidän alaisuudessaan on väki pitkään. Katoavaa kansanperinnettä vain, kun alkavat eläköityä.
Pelkkä halvin hinta ei ratkaise, vaan näytöt edellisistä kohteista. Gryndipuolella tosin, kilpailu-urakoissa se kate tehdään työmaalla kun ollaan menty halvalla sisään.
Isoista firmoista yksi oranssihaalarinen, ja kaksi keltahaalarista onnistuu keskimäärin pitämään toimihenkilöt pitkään.
Työmaalla on yleensä aina hässäkkä.
Harvoin näkee tasapainoista työmaata jossa työasiat, talous, siisteys on kunnossa.
Johtuu huonosta työnsuunnittelusta -puutteellisesta projektinjohtamisesta.
Itse näin omin silmin toimistoinssinä työmaan suunnittelun tärkeyden.
Jos vastaava mestari sai suunnitella työmaataan 1-2 kk toimistolla rauhassa suunnitelmiin perehtyen ennen työmaan alkua kaikki meni upeasti. Suunnitelmat ja detaljit olivat hänen päässään. Samoin kerkesi tekemään työmaan hankintaa jo ennen työmaan alkua -valiten sopivat urakoitsijat yms. Työnsuunnittelu oli jo pitkällä.
Sen sijaan työmaalta toiseen HETI loikannut oli kuutamolla urakasta koko ajan. Hässäkkä koko ajan päällä. Toki urakka menikin pitkäksi sekä rahan että aikataulun suhteen. Työturvallisuus ja järjestys toki huonolla tolalla.
Yleensä firmojen johto on se suurin hötkyniilo joku hyppyyttää ja kiirehtii, tämä tuo ne suurimmat ongelmat hankkeisiin. Epäammattimaista.
Työnjohtajia toki löytyy kun maksetaan asiallisesti.
Hyvä suunnittelu tuo hyvän lopputuloksen -näin se vaan on.
Koskee kokonaisvaltaista suunnittelua koskien: hankesuunnittelua, suunnitelmia, työnsuunnittelua, hankintaa, resurssointia, projektijohtamista, aikataulutusta, ja itse rakentamista.
Tässä jos oikaisee niin vinoon menee. Kiireessä voi syntyä vain kuraa.
Suunnittelu on aina jäljessä nykyään. Luonnoskuvilla ei voi tai ei ainakaan kannata rakentaa.
Joka hankkeessa tulisikin järjestää selkeä tilaisuus jossa suunnitelmat hyväksyttäisiin eli lyötäisiin lukkoon virallisesti.
Suunnitelmat vahvistaisi mm. tilaaja, rakennuttaja, pääsuunnittelija, urakoitsijan johto ja työnjohto.
Näin he myös sitoutuisivat suunnitelmiin ja hankkeisiin OMALLA allekirjoituksellaan.
Toki viimeistään tässä vaiheessa ristiriidat ja suunnitteluvirheet korjattaisiin ENNEN työmaan alkua.
Sen jälkeen kaikki muutokset olisivat selkeästi lisä/muutostöitä -myös aidosti ajallisesti.
Tämä koskien sekä firman omia hankkeita että urakoita.
Tälläinen on järkevää projektijohtamista! Puuttuu aina monesta talosta joissa hässäkkäjohtaminen johtaa hässäkkäsuunnitteluun ja hässäkkärakentamiseen!