Pentti Murole muistelee lehden tulevaisuusverstasta – osuiko mikään oikeaan

Liikennesuunnittelun guru Pentti Murole muistelee kolumnissaan Rakennuslehden tulevaisuusseminaaria, joka järjestettiin suuren laman kynnyksellä silloin, kun rakentamisessa kaikki näytti vielä mahdolliselta. Junalla mentiin Helsingistä Rovaniemelle, jotta olisi kunnolla aikaa keskustella ja vaihtuvat maisemat irrottaisivat ajatukset pääkaupunkiseudusta.

Näin Murole muistelee:

”Rakennuslehti järjesti tulevaisuusverstaan liikkuvaan junaan vuonna 1988 ja kysyi: ”Mikä on rakentamisen tila ensi vuosituhannella? Mitkä ovat Helsingin kaupungininsinööri Reijo Korhosen tai Pietarsaaren kaupunginarkkitehti Roger Wingrenin kaupunki-ihanteet? Poikkeavatko ne toisistaan? Mikä on sosiologi Paavo Uusitalon käsitys rakentamisesta ja rakentajista? Miten liikenneguru Pentti Murole ratkaisisi valtakunnan liikenneongelmat?”

Nämä kysymykset esitettiin juuri suuren laman kynnyksellä. Oliko lamasta mitään heikkoa signaalia? Oliko silloin yleensäkään mitään signaalia? Onko nyt signaaleja?

Seminaarin äitinä oli Rakennuslehden toimittaja Auri Häkkinen.

(Seppo Mölsän lisäys: Auri veti seminaarin loistavasti alun kömmähdystä lukuun ottamatta. Eiväthän aikuiset miehet puhu luovia ilman kurkun kostutusta. Se oli häneltä naisena unohtunut, mutta Murole muisti, että hänellähän on aluetoimistoja radan varrella. Soitto niihin ja pojat olivat asemalla kassit mukanaan. Lisää kostutusta saatiin perillä Rovaniemen legendaarisessa Pohjanhovissa.)

Seminaaria veti tulevaisuudentutkija Juha Savander. Hän vetosi seminaarin alussa venäläiseen professori A. Nesmejanoviin. ”Tiede ja tekniikka eivät pysty kehittymään ilman haavetta, ilman silmäystä tulevaisuuteen. Haaveen täytyy ehdottomasti edeltää hypoteesia. Hypoteesista taas päästään kokemusten ja kokeiden kautta tieteelliseen teoriaan. Haaveet ovat hyppäyksiä tuntemattomalle alueelle, tulevaisuuden tieteellisiä ennusteita.”

Junalla mentiin Helsingistä Rovaniemelle. Siinä matkalla kuultiin mm. tällaisia väitteitä:

Roger: ”Tässä päästään vanhaan kysymykseen, onko kaupunkisuunnittelussa kysymys teoksesta vai tuotteesta. Nyt tuotetaan asioita. Milloin syntyy teoksia? Katedraalin salaisuus on siinä, että sitä rakennetaan yhdessä ja käytetään, mutta ei koskaan myydä. Se on teos.”
Reijo: ”Jokainen aikakausi tuottaa aikakautensa mukaisia rakennuksia. Tämän hetken katedraaleja ovat foorumit ja itäkeskukset. Muinaiset katedraalit tehtiin vallan merkiksi osoittamaan ihmiselle kuinka suuri kirkko on. Nykyiset kulutuksen katedraalit tehdään osoittamaan kuinka pieni ihminen on.”
Roger: ”Ihmisen tulevaisuus on kaupungeissa vasta silloin kun ymmärrämme että kaupunki on taideteos eikä tuote.”
Paavo: ”Minä väitän, että vain sellainen ihminen on vahva, jolla on kaupungin traditio. Pohjoisitalialaisen kaupungin asukas ei välitä valtiosta pennin vertaa ja sanoo, että ainoa tärkeä on kaupunki. Kaupunki on tärkeä, koska se on rakentunut käyttöarvojen ja tradition varaan. Ei näiden perinteiden varaan, joilla me nyt tuhotaan kaupunkeja.
Pentti: ”Tuohon voi vain lisätä, että kaupunki on paitsi jatkuva prosessi myös joka hetki valmis. Me emme voi rakentaa kaupunkia niin, että ajattelemme sen olevan vasta 20 vuoden kuluttua valmis. Sen pitää olla jokaisen lisättävän palan jälkeen valmis, valmis, valmis.”

No. ei seminaarin anti tähän loppunut. Joudun juuri parin viikon päästä pitämään alustuksen rakentamisesta ja asuntojen rakentamisesta Helsingin seudulla. Tilaisuuden järjestää ystäväni Kari Karangon Ekosäätiö. Katsotaanpa nyt opiksi ja viisaudeksi mitä Aurin seminaari sai sanottua asuntopolitiikasta tuolloin vuonna 1988.

Reijo: ”Meidän täytyy rajoittaa asumisongelman ratkaisu. Meidän on keskityttävä nuoriin. Ratkaisuja voi löytyä vain rajoitetulle ryhmälle. Valitaan nuoret.”
Paavo: ”Suomessa asutaan edelleen helvetin huonosti. Meidän autotiheytemme on suurempi kuin Tanskassa, mutta asumistasostamme ei voi puhua edes samalla viikolla. Me panemme rahamme autoihin ja kulutustavaroihin – tanskalaiset satsaavat asumiseen.
Roger: ”Asiaan liittyy paradoksi. Jos satsataan vain asumiseen, se lisää individualismia. Jos asuminen merkitsee samalla eriytymistä ja individualismin lisääntymistä se on suora tie hautaan. Eräs aikamme kuuluisimmista yhteiskuntafilosofeista on sanonut, että kaupunki on musiikkia. Musiikki syntyy ainoastaan jos eri aikakausien sävelmät kuuluvat – se on sinfoniaa. ”

(Seppo Mölsän lisäys: Ei seminaari tähänkään loppunut, vaan Auri kirjoitti siitä moniosaisen sarjan Rakennuslehteen. Tähän palaamme ehkä uudestaan, kun saan valmiiksi Rakennuslehden 50-vuotishistoriikkini.)

Kirjoitus ilmestyi Pentti Murolen blogissa:

http://penttimurole.blogspot.fi

Siellä on myös mainio muistelu arkkitehti Alvar Aallosta. ”Pikkuvirkamiesten kohortit ovat tuhonneet elämänurani”, maailmankuulu arkkitehti selitti vanhuuttaan särisevällä äänellä nuorelle liikennesuunnittelijalle 1970-luvun alussa.

Murole vertasi Aaltoa Sibeliukseen. Suurten tekojen jälkeen molemmat tunsivat itsensä voimattomiksia, kaiken menettäneiksi.

Jonkilaista hyvitystä Aalto saa, kun hänen elämäntyötään mm. Lapin suunnittelijana kootaan yhteen Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi. Murolellakin on tässä oma roolinsa.