Ilmastoystävällisen rakentamisen keittokirjasta nousee kolme raaka-ainetta yli muiden: energiatehokkuus, vähähiiliset rakenteet ja vähähiilinen energia. Nämä muodostavat teknisestä näkökulmasta ne tekijät, joiden avulla rakennetun ympäristön hiilijalanjälkeä voidaan oleellisesti pienentää.
Reseptiä onkin lähdetty rivakasti toteuttamaan. Uudisrakentamisen energiatehokkuutta parannetaan asteittain siirryttäessä kohti nollaenergiarakentamista. Hiilineutraaliin kaukolämpöön ja sähköön puolestaan tähtää Energiateollisuus ry:n visio. Koska energiatehokkuutta ja energian vähähiilisyyttä jo kehitetään, tulisikin huomiota seuraavaksi kiinnittää myös rakenteiden vähähiilisyyteen.
Perinteisesti rakennuksen elinkaaren päästöistä suurin osa on syntynyt käytön aikaisesta energiankulutuksesta. Energiatehokkuuden parantumisen vuoksi puntit ovat kuitenkin tasaantumassa, eikä rakennusmateriaalien valmistuksen, huollon ja kierrätyksen aiheuttamien päästöjen suhteellisen osuuden kasvulta voi enää ummistaa silmiä. Nollaenergiarakentaminen jää tehottomaksi, jollei siihen sisälly rakennuksen koko elinkaaren energiankulutuksen ja hiilijalanjäljen minimointia. Mitä hyötyä on tehdä passiivitaloa, jos sitä rakentaessa syntyy monen vuosikymmenen hiilidioksidipäästöt?
Ilmaston näkökulmasta puun käytön lisäämisellä on monia myönteisiä vaikutuksia. Koska puu kasvaa sitoen itseensä ilmakehän hiilidioksidia, puolet sen kuivapainosta on hiiltä. Puutuotteen elinkaaren lopulla tämä hiili palaa ilmakehään ja sitoutuu jälleen kestävästi hoidettuihin metsiin. Mitä pidemmän aikaa hiili on poissa ilmastoa lämmittämästä, sitä helpommaksi kamppailu ilmastonmuutosta vastaan käy.
Rakennukset ovat pitkäikäisiä, joten juuri niihin kannattaa varastoida ilmakehästä poistettua hiiltä, esimerkiksi puurakenteiden muodossa. Paljon puuta sisältävien rakennusten valmistuksen pieni hiilijalanjälki on todettu monessa tutkimuksessa. Nämä tutkimustulokset ovat usein kirvoittaneet debatointia eri rakennusmateriaalien ympäristöystävällisyydestä – tai siitä, pitäisikö materiaalien ympäristövaikutuksista alkuunkaan murehtia.
Kädenvääntö rakennusmateriaalin ekologisuudesta on kuitenkin tarpeetonta. Mikään materiaali ei yksin tee autuaaksi. Jokainen talo – Seurasaaren luhtiaitat pois lukien – koostuu monesta eri aineesta. Niitä kaikkia tulisi käyttää oikeassa suhteessa vähähiiliseen, terveelliseen ja kestävään lopputulokseen pääsemiseksi. Optimaaliseen suhteeseen vaikuttaa paljolti se, miten vähähiilisen talon reseptin muut ainekset – energiatehokkuus ja vähähiilinen energia – saadaan hyödynnettyä kussakin rakennushankkeessa.
Vähähiilisestä rakentamisesta tulisikin tehdä taloudellisesti houkuttelevin vaihtoehto. Tämä kannustaisi suunnittelijoita, rakennusliikkeitä tai tilaajia pohtimaan, mitä vähähiilisyyden reseptin ainesta käyttämällä tavoitteeseen kulloinkin päästään. Tuttu arkkitehti totesikin osuvasti, että ilman säädöskehitystä näitä muutoksia tuskin tapahtuu. Rakennusala kun usein on konservatiivinen.
”Business as usual” on kuitenkin valitettavan tehokas tapa hillitä innovaatioita. Siksi horisontissa sarastava vähähiilisen rakentamisen aikakausi voitaisiinkin nähdä mahdollisuutena. Jos Suomessa tehtäisiin ensin vähähiilisen rakentamisen kotiläksyt kuntoon, olisi meillä sen jälkeen paljon annettavaa kotiplaneetallemme. Se kaipaa kipeästi korjausliikettä kestävämmän rakentamisen suuntaan.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Vähähiilisestä rakentamisesta tehtävä taloudellisesti houkuttelevin”
Vähähiilisen rinnalle tulisi ottaa myös vähäydinvoimainen tarkastelutapa.
Luonto tulee kyllä toimeen hiilen kanssa ja osaa sen käsitellä. Ydinjätteitä se ei osaa käsitellä eikä tule sen kanssa toimeen. Ydinjätteet ja ydinvoimalaitokset muodostavat erittäin vaarallisen ja riskialttiin tekniikan alueen, josta tulisi luopua niin pian kuin mahdollista ja tukea kaikkea toimintaa, joka tähtää sen käytön lopettamiseen.
Ydinvoima on erittäin puhdasta ja turvallista verrattuna mihin tahansa muuhun energiantuotanoon.
Ydinvoiman käyttöä tulisi lisätä huomattavasti, jos tuon hiilidioksidihourimoinnin takia ei erittäin tehokkaita hiililauhdevoimaloita saa käyttää.