Kaavoituksen ja tonttien riittämättömyys on ollut suurin este rakentamiselle kymmenen viime vuotta. Tilanne on kärjistynyt Uudellamaalla, jonka osuus koko maan rakentamisesta on lähes puolet.
Minihallitusohjelmassa päätettiin jämäkästi Pisararadan, Länsimetron ja Tampereen raitiotien rahoittamisesta, jotka sidottiin merkittävään kaavoituksen lisäämiseen. Infran ja asumisen yhdistäminen näin ainutlaatuisella tavalla toi helpotusta pääkaupunkiseudun pahimpaan rakenteelliseen ongelmaan. Siitä Stubbin-Rinteen hallitus ansaitsee ison kiitoksen.
Ennen budjettiriihtä solmitussa kuntien ja valtion välisessä sopimuksessa käytäntö laajeni myös Uudenmaan kehyskuntiin. Helsingin seudulla kaikkiaan 14 kuntaa sitoutui kasvattamaan vuotuista kaavoitustaan neljänneksellä vuosina 2016–2019.
Jotta alueen asuntotuotanto kasvaa tavoiteltuun reiluun 15·000 asuntoon vuodessa, tonttien pitää olla aidosti rakentamiskelpoisia ja sijaita sellaisilla alueilla, joilla on kysyntää.
Ensiapua asuntorakentamiselle antoi asumisoikeusasuntojen vapauttaminen kytköksestä vuokra-asuntotuotantoon. ASO-asuntojen aloitusten odotetaan paikkaavan vajaaksi jäänyttä ARA-tuotantoa jo tänä vuonna.
Iäisyyskysymykseksi näyttävät tulleen uuden 20 vuoden korkotukimallin lopulliset ehdot. Investoijat ja rakentajat toivovat hartaasti, että ne muodostuvat käytännön tuotantoa kannustavaksi. Vaihtoehtoja on kaksi: joko vuokra-asuntoja syntyy tai niitä ei synny.
Yksityisiä toimijoita tarvitaan tässäkin tilanteessa korjaamaan vääristymä. Pelkästään kunnallisten yhtiöiden varaan heittäytymisen tulos on nähty. Vuokra-asuntoja ei yksinkertaisesti tehdä tarpeeseen nähden riittävästi.
Käyttötarkoituksen muutosavustus on uusi väline asuntotuotannon lisäämisen. Toivottavasti se nopeuttaa vanhojen ja uusiutumista vaativien alueiden käyttöönottoa.
Hallitusohjelman toimet heijastavat mielestäni yhtä ja samaa ongelmanlähdettä eli kaavamonopolia ja sen kyvyttömyyttä muuttua yhteiskunnan muutoksen mukana. On tavatonta, kuinka kaavoittajien ja käytännön rakentajien käsitykset kaavajärjestelmän toiminnasta eroavat toisistaan. Ainakin maanomistajan aloitevaltaan suhteessa kuntaan, kaavaprosessien ja lausuntoaikojen kestoon sekä kaavojen valitusoikeuteen on saatava muutoksia.
Korjausrakentamisessa Remontti Oy kompastui selvityksiin toteutusmalleista. Valtion kaitseman rahaston tai markkinavetoisen yhtiön välimaastossa on kuitenkin muitakin vaihtoehtoja, joita ei kannattaisi unohtaa.
Pohjoisen infrarakentajille on valitettavaa, että Soklin raide- tai tieyhteydestä ei syntynyt valtion tukipäätöstä. Odotukset kohdistuvat nyt lisätalousarvioon myös Äänekosken sellutehtaan liikenneyhteyden osalta.
Tuore EU-puheenjohtaja on luvannut 300 miljardin infraohjelman helmikuussa 2015. Etenkin Suomen uudelle komissaarille avautuu vaikuttamisen paikka, kun Pohjois-Suomen yhteydet liitetään Eurooppaan. Viron liikennekomissaari toteutti Berliinin ja Tallinnan välisen raideyhteyden arvoltaan noin neljä miljardia euroa. Tästä jaosta Suomen ei ole vara jäädä sivuun.
Nyt kun infran ja asumisen kohtalonyhteys toisiinsa ja koko kansantalouteen aletaan vähitellen ymmärtää, aika olisi kypsä niiden yhtenäiselle ohjaukselle valtionhallinnossa. Tästä toivon viisaita päätöksiä ensi keväänä uutta hallitusta muodostettaessa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Hallitus avasi uuden väylän Suomen yhdyskuntarakentamiseen”