Mitä heimoa ovat keskisuomalaiset? Keskisuomalainen itse ei tunnusta mitään muuta heimoutta kuin keskisuomalaisuuden, mutta alkuaan keskisuomalaisuus on syntynyt heimojen sekoituksena, kertoo Matti Poutvaaran kirja Suomen sydän, Kaunista Keski-Suomea vuodelta 1948. Meistä keskisuomalaisuuden syntymässään perineistä löytyy vakaitten hämäläisten, leikkisien savolaisten ja jäyhien pohjalaisten piirteitä. Ehkä satakuntalaisuuttakin. Jos ei olisi keskisuomalainen, tästä sekoituksesta voisi joutua hämilleen.
”Keski-Suomi koetaan eräänlaisena maakunnallisten ja heimokulttuurien risteys- ja sekoituspaikkana, jolla ei ole yhtä selkeästi hahmottuvia ominaispiirteitä kuin monilla maakunnillamme. Sama moni-ilmeisyys näyttää yhdistyvän myös mielikuviin Keski-Suomesta alueena”, filosofian tohtori Pirjo Korkiakangas kirjoittaa Finnican Keski-Suomi-sivustolla.
Hänen mukaansa Keski-Suomi ei voi ylpeillä historiallisella menneisyydellä ja kilpailla siitä vanhojen maakuntien kanssa. Silti Keski-Suomi on ylpeillyt.
Jyväskylää kutsuttiin aikanaan Suomen Ateenaksi. Lempinimi tuli suomenkielisen kulttuurin edelläkävijyydestä. Kaupunkiin perustettiin 1858 maan ensimmäinen suomenkielinen lyseo, 1863 suomenkielinen opettajaseminaari, josta valmistuivat ensimmäiset kansakoulunopettajat kolme vuotta myöhemmin, sekä suomenkielinen tyttökoulu 1864. Kaiken tämän takana sanotaan olleen 1800-luvulla
Jyväskylässä asuneen huomattavan vaikuttajan, suomalaisasian kannattajan, piirilääkäri Wolmar Schildtin. Jyväskylästä kehittyi silloin suomenkielisen kulttuurin edelläkävijä.
Kustannusmaailmakaan ei jäänyt osattomaksi tästä edelläkävijyydestä. Jyväskyläläisiä opettajia olivat kirjankustantajiksi ryhtyneet Kaarle Jaakko Gummerus, Karl Gustav Göös ja Alexander Georg Weilin.
Nykyään Jyväskylän yliopisto voi syystä ylpeillä liikuntatieteiden Mekkana. Liikuntatieteellisen tutkimusta arvostetaan maan ulkopuolella. Myös fysiikan tutkimus on ollut ansiokasta.
Jyväskylän erityislahja rakennusalalle on ollut arkkitehti Alvar Aalto. Hänen kädenjälkensä näkyy Jyväskylässä. Tämän kesän asuntomessuilla Aallon henki ei juuri näy, vaikka messut ratsastavat teemoittelussaan hänen nimellään.
Keskisuomalainen maisema on kumpuilevaa, ja järviä on paljon. Paikoin luonto on karua, kivistä ja soista. Päijänteen läheisyydessä maisema on jylhää. Luonto on niin vaihtelevaa, ettei maakuntaa voi kuvata parilla sanalla. Keskisuomalaisia teitä ajaessa näkee, mitkä seudut ovat olleet vauraita ja mitkä ovat pienviljelijöiden karua seutua.
Seudun rakennuskannassa näkyy monenkirjava keskisuomalaisuus. Mistään rakennuksesta ei voi sanoa, että se on nimenomaan keskisuomalainen. Silti maakunnan rakennuskannassa on oma henkensä. Taiteilija Pellervo Lukumiehen omakotitalo on ehkä erikoisin näkemäni rakennus maakunnassa. Mieleenpainuvia ovat myös hänen Toivakan vanhan puukirkon kattoon tekemänsä maalaukset.
Jyväskylän asuntomessutalojen monenkirjavuus kuvastaa hyvin keskisuomalaisuutta. Messutaloja ei voi sulloa yhteen raamiin. Lukumiesmäistä erikoisuutta löytyy kattotiilillä verhotusta omakotitalosta. Sen toinen suunnittelija onkin saanut lapsuuden vaikutelmansa keskisuomalaisesta jylhyydestä.
Jyväskylän keskustan uusissa rakennuksissa ei ole mitään maakunnalle ominaista. Suurin osa viime vuosina rakennetuista kerrostaloista onkin etelän arkkitehtien suunnittelemia.
Ehdoton jyväskyläläisen rakentamisen erikoisuus on Jyväsjärven ympäröiminen teillä. Kaupungille on tärkeämpää olla entisajan tapaan risteyspaikka kuin antaa nykykaupunkilaisten nauttia kunnolla järvensä rannoista.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Keskisuomalainen sekoituspaikka”
Jyväskylän asema valtakunnallisena maatieliikenteen solmukohtana omaa aika mielenkiintoisen historian, joka osittain selittää sen, miksi Jyväsjärvi on (puolittain) ympyröity moottoriväylillä.
Aikanaan oli jo päätös, että Päijänteen länsipuolta kulkenut Nelostie viedään Harjun takana keskustan ohitse. Sen muistona on Hippoksen pesäpallostadiolle päättyvä parin kilometrin entinen moottoritiepätkä Keljosta.
Vaajakosken suuntaan rakennettiin moottoritie, jossa oli aikalaisten silmissä siltoja ainakin riittävästi ja liittyipä siltoihin lahjontajupakkakin.
Jyväsjärvi oli 70-luvulla jäteallas käyttöarvoltaan, sen rannoilla oli Lutakon teollisuusalue ja vanha Mattilanniemen kaatopaikka. Niinpä uusi Nelostien moottoritielinjaus siirtyikin Jyväsjärven rantaan.
Rantaväylää oli jo ehditty aloittaa rakentamaan, kun Schauman teki päätöksen lähteä Lutakosta ja niin menivät Rantaväylän suunnitelmat hieman uusiksi. Vanhoista suunnitelmista on muistona mm. Tourujoen kohdalla ”väärään” suuntaan kallistettu kevyen liikenteen silta.
Kun valtakunnan tasolla tehtiin päätös siirtää Nelostie Päijänteen itäpuolelle, oli taas Jyväskylässä uusi tilanne moottoriväylissä.
Kaupungin eteläpuolelle alun perin suunnitellut rekkaterminaalialueet olivat väärässä paikassa ja Vaajakosken silloista tuli valtakunnallinen liikennesumppu.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että tarvittaisiin välittömästi jatke Vaajakosken moottoritieltä Kanavuoreen. Valtio sanoo, ettei ole rahaa ja kyläpoliitikot taistelevat erilaisten tunneli/siltavaihtoehtojen paremmuuden. Tulevaisuus sitten aikanaan näyttää mitä saadaan aikaiseksi uutena vaiheena Jyväskylän moottoriväylissä.