Nettivieras: kaupunkisuunnittelija Osmo Soininvaara

Rakennusalalla on monta hyvää nettiblogin pitäjää ja myös mainoita facebook-sivustoja. Esittelen viikottain näitä helmiä Rakennuslehden lukijoille.

Aloitan Osmo Soininvaarasta, joka on tunnettu vihreä poliitikko ja arvostettu kaupunkisuunittelun poliittinen vaikuttaja Helsingissä. Blogistina  parasta hänessä on hänen faktapitoiset analyysinsa, vaikka itse johtopäätökset herättävät joskus vastaväitteitä jopa vihreissä.

Tuore esimerkki koskee Östersundomin kaavoitusta. Helsinki hankki tämän alueen toiveenaan rakentaa asuntoja tulevan metrolinjan varrelle. Toive on kuitenkin ristiriidassa alueen suojelutavoitteiden kanssa. Vuorovaikutteinen, asukkaita ja nimbyjä kuunnellut kaavoitusmenettely, ei avannut näitä solmua.

Kielletäänkö koirien ulkoilutuskin?

Soininvaara kirjoittaa 23.10.2014:

”Östersundomin kaavassa on paljon hyviä asioita. Se tukeutuu raideliikenteeseen, metroon ja jatkossa metroa täydentäviin ratikkalinjoihin. Siitä kaavaillaan tytärkaupunkia eikä lähiötä. Asukkaita ennustetaan tulevan kaiken kaikkiaan 70 000. Pientaloa haikaileville on tarjolla pientalo metron varrella. Puutarhakaupungin idea parhaimmillaan.

Kaava pyrittiin tekemään niin, ettei se vaaranna Naturan suojeluarvoja, eikä kaavoitus tietysti Natura-alueelle ulotukaan. Alueella pesii kuitenkin kolme lintulajia, joiden olemassaolo tukee samoja lajeja itse natura-alueella: pyy, ruisrääkkä ja kehrääjä.

Jos lähtökohdaksi otetaan kehrääjän säilyminen, pitäisi poistaa jokseenkin kaikki rakentaminen alueella, sillä lisääntyvän väkimäärän tuoma lisääntyvä metsän virkistyskäyttö koiran ulkoiluttajineen mitä ilmeisimmin karkottaisi maassa pesivän kehrääjän. Ei siis riitä, että alueelle ei rakenneta. Metsän virkistyskäyttö pitäisi myös kieltää tai ainakin sitä pitäisi voimakkaasti rajoittaa.

Jos olisi kyse vain noista linnuista, vaaka eittämättä kallistuisi rakentamisen puolelle. Mikään noista lajeista ei ole uhanalainen. Mutta kyse on Naturan juridisesta statuksesta. Naturan suojeluvaatimuksista voi tinkiä valtioneuvoston luvalla. Tätä luontojärjestöt vastustanevat voimakkaasti, koska se avaisi uuden käytännön ja voisi heikentää suojeluarvoja muuallakin. Hyvin hankala juttu vihreille.

Ympäristöjärjestöt ovat tehneet vaihtoehtokaavan.  Heidän mukaansa vaihtoehtokaava tekisi mahdolliseksi 45 000 ihmisen asunnon. Loput 25 000 voisivat mennä asumaan jonnekin muualle.

On rehellistä kertoa, miksi tuo vaihtoehtokaava  ei ole päättäjien keskuudessa herättänyt innostusta. Teen tämän silläkin uhalla, että Suomessa on totuttu kivittämään ikävän viestin tuoja. Minusta on epäreilua vaieta kohteliaasti sen sijaan, että antaa rehellistä palautetta.

Vaihtoehtokaavassa on kolme ongelmaa. Tuo ennuste 45 000 asukkaasta perustuu käsitykseen, että ihmiset asuisivat Östersundomissa selvästi ahtaammin kuin muualla pääkaupunkiseudulla muusta Suomesta puhumattakaan.

Minäkin olen sitä mieltä, että tulevaisuudessa Helsingissä asutaan ahtaammin kuin Helsinki olettaa, mutta tämä koskee kantakaupunkia, esimerkiksi Kalliota, joka on pienistä asunnoistaan huolimatta tullut lapsiperheiden suosioon.

Toinen ongelma koskee sitä, että pientalot on muutettu kerrostaloiksi. Uusia kerrostalovaltaisia metsälähiöitä ei kannata rakentaa, koska niissä ei haluta asua. Asuntotuotantoa ollaan kyllä Helsingissä suuntaamassa voimakkaasti kerrostalojen suuntaan, mutta kantakaupungissa. Kerrostaloasuntoja lähiöissä on riittävästi. Kaavalla ei voi päättää, että pientaloasunnoista haikailevat muuttavat kerrostaloon. Ei, he muuttavat pientaloihin ja ekologisen tiiviin puutarhakaupungin sijasta jatketaan pientalojen ripottelemista hajanaisesti pitkin Uudenmaan savipeltoja kahden henkilöauton varaan.

Kolmas ongelma liittyy siihen, että tytärkaupungin sijasta on kaavoitettu toisistaan eristettyjä lähiöitä.

Neljäskin ongelma on. Kun kaava sallii vain kolmanneksen siitä rakentamisesta, jota käsillä olevassa ehdotuksessa on, ei niin pieni asukasluku puolla kallista investointia metroon. Se olisi aivan kohtuuton kustannus muille joukkoliikenteen käyttäjille, jotka joutuisivat investoinnin maksamaan lipunhinnoissa.

Vaihtoehtokaavaa ei kannata toteuttaa. On parempi jättää koko alue rakentamatta.”

Tervetuloa maahanmuuttajat, mutta minne?

Tuo loppupäätelmä on tyypillistä Soininvaaraa. Hänen lempiaiheensa on Helsingin voimakas kasvu, ja liberaalina poliitikkona hän totta kai hyväksyy sen, että valtaosa siitä on muuttoa ulkomailta. Mutta minne uudet asunnot sitten rakennettaisiin, onkin sitten vaikeampi juttu. Tukholma on selvästi Helsinkiä tiiviimpi kaupunki ja silti siellä uudet asunnot pystytään rakentamaan paljon lähemmäksi keskustaa kuin Helsingissä.

Monien vihreiden tapaan Soininvaara myötäilee usein nimbyjen asenteita.  Hän vastusti Vuosaaren Meri-Rastilan osayleiskaavaehdotusta, vaikka pitikin periaatteessa järkevänä sijoittaa asuntoja lähelle metroasemaa. Kivinokankin hän jättäisi rauhaan, vaikka sekin on metrolinjan varrella ja vieläpä lähellä kantakaupunkia. ”Hyvä kaupunki tarvitsee viheralueita”, oli perustelu demarien lautamökkireviirin säilyttämiselle.

Vartiosaaren rakentamista hän kuitenkin kannattaa. ”Nykytilassaan saari on käytännössä hyvin pienen joukon reviirinä. Vartiosaaren virkistysmahdollisuuksia ei tuhottu sillä, että saaren keskelle tulee asutusta.”

Hän kannattaa myös Malmin lentokentän rakentamista. Alueella pesii luonnonsuojelijoiden mukaan paljon uhanalaisia lintuja ruisrääkästä pikkulepinkäiseen, mutta se ei käännä Soininvaaran päätä.  ”Ilmailuharrastus vie kohtuuttoman paljon tilaa kaupungista alueelta, joka soveltuu erinomaisesti asuntotuotantoon.”

Talin kentän golfin harrastajatkaan eivät saa armoa. 500 000 neliömetriä voisi olla paremmassa ja paremmin tuottavassa käytössä. ”Minun on vaikea perustella kenellekään, miksi suljettu seura voisi saada noin arvokkaan alueen käyttöönsä maksamalla siitä vähemmän kuin sosiaalinen asuntotuotanto maksaa tonttimaasta. Osan siitä voisi ottaa asuntotuotantoon ja lopun voisi ottaa kansan käyttöön isona puistona.”

Viikinrantaan hän olisi sallinut jopa kaavaehdotusta enemmän asuntoja,  työpaikkojenkin kustannuksella, mikä taas ei kokoomukselle sopinut.

Kokoomuksen kanssa hän muutenkin ollut napit vastakkain. Blogissaan hän syyttää kokoomusta jopa Meri-Rastilan vinoutuneesta asukasrakenteesta. ”Siitä tuli niin vuokra-asuntovaltainen, koska 1990-luvun lamassa kokoomuksen johtama kiinteistölautakunta ajatteli enemmän rakennusyhtiöiden menestystä kuin sosiaalista tasapainoa, ja muutti melkein kaikki omistusasuntotontit Vuosaaressa sosiaalisen asuntotuotannon tonteiksi.”

Ei kavereitteni takapihalle

Moni vihreä poliitikko oli aktiivisesti edistämässä Helsingissä sitä, että merenrantatontteja jaettaisiin myös ryhmärakentamiseen. Ponnistelun palkaksi he pääsivät itse muuttamaan ensimmäiseen ryhmärakentamiskohteeseen, Jätkäsaaren Malta-taloon. Nyt tuon talon merimaisemat ovat kuitenkin uhattuna, koska viereen on tulossa kahdeksankerroksinen asuintalo ja sen viereen kuusikerroksinen pysäköintitalo.

Vaikka Soininvaara onkin tiiviin kaupunkirakenteen kannattaja, niin tässä tapauksessa hänen on ollut helppo ymmärtää, miksi asukkaat ovat käärmeissään kaavan muuttumisesta lisäkerroksia suosivaksi. ”Tuosta pysäköintitalosta päättäisin mielelläni, että se on kaavassa vasta varauksena. On suuria epäilyjä, että Jätkäsaareen tulee liikaa pysäköintipaikkoja”, hän perustelee.

Pysäköinti onkin yksi Oden lempiaiheista. Aktiivisena pyöräilijänä hän ei kärsi niiden puutteesta.