Kokeile kuukausi maksutta

murole_2

Tämän viikon nettivieras on juuri 80-vuotta täyttänyt liikenne- ja kaupunkisuunnittelun grand old man Pentti Murole. Hän on hyvin aktiivinen nettibloggaaja. Rakennuslehti esittelee rakennusalan nettiblogin pitäjiä ja facebook-sivustoja. Sarja alkoi Osmo Soininvaarasta.

Murole avaa blogiensa lukijoille hyvin monelaisia ajankohtaisia asioita kaupunkisuunnittelusta taiteeseen. Ote asiaan liittyvien faktojen ja taustojaen esiinkaivamisessa on kuin historioitsijalla tai tutkivalla journalistilla. Blogeihin liittyy usein tilastoaineistoa, jonka hän on työstänyt kirjoittaessaan muutama vuosi sitten suomalaisen kaupunkisuunnittelun murroksesta teoksen ”Ihmistä ei voi suunnitella – kiveä voi”.

Hänen kirjoituksensa eivät ole malttamattomille tarkoitettuja. Minulle heti ja nopeasti -periaatteen kannattajat tuskin pääsevät niitä loppuun. Murole on selkeästi ”hitaan some-journalismin” edustaja.

Viimeisin blogi (10.11.2014) on esimerkki siitä, mitä ajatuksia maankäytöstä ja kaupunkisuunnittelusta järjestetyt tilaisuudet saattavat herättää hänessä.

Nyt kiihdytetään – kenen mandaatilla?

”Kansallismuseon auditorio on mahtavan hieno paikka. Kuljet kauniin aukion poikki ja astut sisään katutasossa olevaan eteistilaan. Vasemmalla on tyylikäs kahvila, jonka ikkunat avautuvat mystisen kiehtovalle suljetulle sisäpihalle. Kun jatkat suoraan, olet auditorion ylimmällä tasolla. Auditoriossa et ole suljetussa tilassa. Ikkunat Mannerheimintielle tuovat näkyviin kadun draamaa. Raitiovaunut ja bussit jyräävät ikään kuin suurennettuina ikkunoiden heijastuksissa. Niin, tässä pääasiassa Eliel Saarisen suunnittelemassa ja vuonna 1916 käyttöön otetussa rakennuksessa on tällainen hieno auditorio. Oletko käynyt siellä? Jos et, niin etsi sopiva tilaisuus!

Kuluneella viikolla siellä pidettiin tiedotustilaisuus Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnitelmien nykytilasta. Suvi Rihtniemi piti puheenjohtajuutta suorastaan tyttömäisen sievänä, Sini Puntanen, Tuire Valkonen ja Mari Randell osoittivat asioiden valmistelussa piilevää naisenergiaa.

Rikhard Manninen sentään vakuutti, että miehilläkin on jokin osuutensa prosessissa. Kaikki esitelmänpitäjät olivat hyvin varmoja asiastaan, ikään kuin he tietäisivät jotain vuodesta 2050. Kukaan ei sanonut, että nyt ollaan erinomaisen liukkaalla jäällä ja kysymyksessä on arvausleikki vailla vertaa. Tulevaisuutta kun ei voi tutkia eikä ennustaa – aineisto puuttuu.

Leikki leikkinä, tuota tulevaisuuden arvaamista olen minäkin pienen ikäni harrastanut. Tilaisuudessa yleisöpuheenvuoron käyttänyt herrasmies – oranssissa paidassaan, esittäytyikö hän yhteiskuntatieteiden professoriksi? Hän tiedusteli miksi esiin ei ole tuotu vertailuaineistoa vanhoista suunnitelmista ja niiden toteutuneisuudesta?

Tämä kyllä totta puhuen minuakin kiinnostaa. Saatan myös yrittää itselleni tuota kysymystä havainnollistaa tässä blogissani – jos sallitte. Ehkä ajatuksissani peesaan myös hieman ”Susi” Launista, hän kun yleisöstä kysyi suunnittelijoille annettua mandaattia kasvattaa Helsinkiä – muun Suomen kustannuksella – näin rajusti. Suvi Rihtniemi kyllä vastasi mandaatin tulleen valtiovallan ja alueen kuntien yhteisesti solmimassa MAL-sopimuksessa. Totta puhuen sopimus tehtiin kolmeksi vuodeksi 2012–2015.

MAL-sopimus eli VALTION JA HELSINGIN SEUDUN KUNTIEN VÄLINEN MAANKÄYTÖN, ASUMISEN JA LIIKENTEEN AIESOPIMUS 2012–2015 solmittiin 20.6.2012. Ketkä siis allekirjoittivat sopimuksen? Sopimuksen allekirjoittivat ministerit Krista Kiuru ja Merja Kyllönen, 14 kunnan johtajat sekä ARA:n Hannu Rossilahti, Liikenneviraston Juhani Tervala, ELY-keskuksen Rita Piirainen ja HSL:n Suvi Rihtniemi. Tällä sopimuksella syntyi 14 kunnan yhteistyö.

Sopimuksen tärkein määrällinen tavoite oli 12 000–13 000 asunnon rakentaminen per vuosi – sopimusajalla 2012–2015. Lisäksi määriteltiin nimeltä mainiten Kehä I:n parantamistoimet, Kehä III:n parantamistoimet, sekä pääradan parantaminen ja Helsingin ratapihan tehostaminen. Luvataan myös valmistella jatkoa silmällä pitäen Pisara-rataa ja Espoon kaupunkirataa.

Sopimuksessa ei puhuta mitään kaupungin tulevasta asukasluvusta tai kasvun määrällisistä tavoitteista. Lähinnä kyllä mainitaan nykyajan mantra: kilpailukyky. Suurista tavoitteista olisi sovittava ennen sopimuskauden päättymistä. Lisäksi edellytettiin valtioneuvoston tekevän asiasta periaatepäätöksen. Sanatarkasti: ”Tavoitteena on, että valtioneuvosto tekee Helsingin Seudun aiesopimuksen toteuttamisen edellyttämistä linjauksista ja toimenpiteistä periaatepäätöksen”.

14 kuntaa?

Mikä tämä on tämä 14 kuntaa? Minusta tämä kuntakooste on mysteeri. Perustuuko 14 kunnan ”metropoli” seudullisiin palvelu- tai vaikutusalueiden kenttiin tai perustuuko se hallinnollisiin muodostelmiin vai onko siinä takana jokin mystinen saavutettavuuden ”savu”-järjestelmä? Vai onko siinä yksinkertaisesti perusteena kuntien edunvalvontaa varten kehitetty yhteistyömuoto, johon aikanaan meni mukaan kuka meni?

Miksi Lohja on ulkopuolella, miksi Riihimäki ei ole mukana, mitä sitten sanotaan Porvoosta? Todellinen verkostokaupunki kaipaa solmupisteitä. Se ei synny ”nukkumaesikaupungeista” tai ”jälkimaaseudusta”. Miksi siis Lahti ja Hämeenlinna eivät ole tässä yhteistyössä?

Olen kysynyt tätä asiaa monessa blogissani. Olen myös kysynyt sitä erinäisissä luennoissani. Mutta kukaan ei vastaa. Tulee sellainen tunne, että kysyn jotain aivan omituista. Eihän tällaisia kysymyksiä voi esittää. Kaikki on sovittu, eikä mitään jo sovittua voi muuttaa. Varsinkin kun se mitä on sovittu, on vaivalla matkaansaatettu. Erityisesti kuitenkin kummastelen sitä, että miksi kaikissa esittelytilaisuuksissa aina pyydetään kommentteja tai kysymyksiä, kun niihin ei kuitenkaan haluta vastata?”

Omat työt peilinä

Tämä ote blogista on tyypillistä Muroletta. Tyypillistä on myös blogin jatko. Siinä hän peilaa kehitystä tekemiensä töiden kautta. Siten hän kertaa samalla kaupunkisuunnittelun historiaa opiksi itseään nuoremmille.

Joissakin blogeissaan Murole heittäytyy herkäksi. Tekstit ovat lähes runoa. Iän mukanaan tuoma viisas pehmeys näkyy välillä hyvin selvästi. Hän ei ole samalla tavalla taisteluhengessä liikkeellä kaupunkisuunnittelusta kirjoittaessaan kuin nuoremmalla iällä.

Pääkaupunkiseudulla on muutamia hankkeita, joita Murole arvioi kriittisesti. Esimerkiksi Pisara-radalle ei heru suopeita kommentteja sen nykysuunnitelmista.

Murolen blogeja lukiessa tulee usein mieleen kysymys, miten pääkaupunkiseudun kolmen isoimman kunnan maankäytön johtajat ja kaupunkisuunnittelujohtajat näkevät kaupungin rakenteen tulevaisuudessa. Heillä on mandaatti, mutta he ovat hiljaa. Siksi tarvitaan kyseenalaistajia, kysyjiä ja avointa keskustelua.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Nettivieras: kaupunkisuunnittelun veteraani Pentti Murole”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Auri Häkkinenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/auri-hakkinen/