Kokeile kuukausi maksutta

Onko energiapolitiikka oikeilla raiteilla?

Tietoa kirjoittajasta Esa Vakkilainen
Professori, uusiutuvat energiajärjestelmät, Lappeenrannan Teknillinen Yliopisto
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

EU haluaa olla johtava energia- ja ilmastopolitiikan toimija. Siksi lähes hengästyttävällä tahdilla tuotetaan uusia esityksiä ympäristömme ja energiankäyttömme parantamiseksi. Ekologinen jalanjälki, CO2-päästöjen vähentäminen, energiatehokkuuden parantaminen ja kestävä kehitys ovat termejä, jotka vyöryvät vastustamattomasti esiin.

Valtakunnallisesti energiatehokkuutta pyritään edistämään Valtioneuvoston 4.2.2010 tekemän periaatepäätöksen linjauksilla yleisistä toimenpiteistä. Toimenpideohjelmaan sisältyy vaihtoehtoisten energia- ja yhdyskuntatekniikan ratkaisujen edistäminen sekä uudisrakentamisen energiamääräysten kiristäminen vaiheittain. Hallituksen äskettäin julkaisemassa energia- ja ilmastotiekartassa arvioidaan keinot vähähiilisen yhteiskunnan rakentamiseksi ja esitetään tavoite Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 80-95 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Kovia tavoitteita, joiden voimalla parannetaan maailmaa mutta kenen kustannuksella?

Euroopan hiilidioksidipäästöistä yli 40 prosenttia aiheutuu asuinrakennusten energiankäytöstä. Esitetty tavoite on, että vuonna 2020 kaikki uudet rakennukset on rakennettu matalaenergiatasoisiksi. Paikallisesti kiinteistöjen energiantuottoa lisätään uusiutuvilla energialähteillä. Rakennusteollisuutta koskee eniten pyrkimys nollaenergiatalojen laajaan käyttöön.

On selvää, että köyhillä EU-mailla ei ole varaa säästää samalla lailla kuin varakkailla mailla. Poliittisesti on vaikeaa vaatia samoja energiatehokkuuksia keskusta-alueilla kuin esimerkiksi syrjäseuduilla. Isojen maiden intressit sanelevat taakanjakoa, jolloin eri maille ja eri alueille tulee erilaisia kustannuksia. Tavoite, että kukin maa vähentää rakennustensa energiankulutusta on hyvä. Parempi olisi, että tehtäisiin selkeä tavoite, millaista rakentamista Euroopan alueella tulevaisuudessa tehdään. Kaikkien maiden panostaessa samaan lopputulemaan saadaan tuloksia Euroopan-laajuisesti. Nykyisellä panostuksella on taloudellinen panostus kaukana optimista. Kannattamattomien ja energiatehottomien rakennusten ylläpito aluepolitiikan nimissä ei ole järkevää. Olisiko muunlaista politiikkaa käytettävissä?

Keskimääräisten asuinkerrostalojen osalta vaipan lämpöhäviöiden aiheuttama lämmitystarve sekä kotitalous- ja kiinteistösähkö muodostavat kumpikin noin kolmanneksen kokonaisenergiantarpeesta. Lisäksi ilmanvaihdon vaatima lämmitysenergia on noin neljänneksen kokonaisenergiasta. Käyttöveden lämmitystarve on suhteellisesti pienin osa-alue.

Energiaa käyttämättömiä taloja ei ole olemassa. Koska ulkoilman lämpötila ja rakennuksen lämpökuorma vaihtelevat, niin vakiosisäolosuhteen ylläpitämiseksi on ajoittain poistettava ylimääräistä lämpöenergiaa tai tuotava lisäenergiaa tarvittavan lämpötilan pitämiseksi. Se, että vuoden jaksolla poistettu ja tuotu lämpö ovat samaa suuruusluokkaa, ei vielä tee talosta sellaista, joka ei vaadi lämmitys- ja jäähdytyslaitteita.

Lämpöhäviöihin voidaan vaikuttaa eristyksellä, mutta ilmanvaihdon ja kotitaloussähkön energiatarpeen vähentäminen vaatii uusia ideoita.

Muutokset aiheuttavat aina myös ennakoimattomia ongelmia. Paljon huomiota on saanut aiemmasta rakennusten energiankäytön vähentämisestä nousseet sisäilmaongelmat. Ovatko tällaiset muutokset olleet ennakoimattomia? Olisiko hetken mietinnällä voitu paremmin ennakoida tulevia ongelmia?

Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa

3 vastausta artikkeliin “Onko energiapolitiikka oikeilla raiteilla?”

  1. Hyvä muistutus. No onneksi kukaan ei kait ole vaatimassakaan etteikö rakennuksissa jatkossakin saisi olla lämmitys ja jäähdytysjärjestelmä. On kuitenkin hyvä suunnitella rakennus niin, ettei se ehdoin tahdoin lämpene ylimäärin.

  2. Suomen ilmasto-olosuhteissa ei ole tarpeen edetä piiruakaan jo olevia EU-tavoitteita ja -direktiivejä vauhdikkaammin. Tulee myös asettaa kriittiseen tarkasteluun, mitä meille tänne pohjan perukoille todella EU:sta suolletaan.

    Tarvitaan malttia rakentamiselle asetettavien vaatimusten suhteen. Energiatehokkuuden, kuten yleensäkään rakentamismääräysten merkittäviä muutoksia ei saisi tehdä nopeammin kuin kertaluokalleen viiden…kymmenen vuoden välein, jotta rakentamisen eri osapuolet pysyvät muutostahdissa mukana ja ehditään varmistua uusien ratkaisujen toimivuudesta.

    Rakennusfysikaaliset tosiasiat ja Suomen ilmasto-olosuhteet on hyväksyttävä. Lämmitystä tarvitaan asumisviihtyisyyden ja rakenteiden kuivana pitämiseen. Tolkuttomalla lämmöneristämisellä rakennuksen energiatehokkuus paranee vain marginaalisesti ja energiansäästö hukkuu helposti jäähdytykseen. Ihmisten käyttäytymisellä on merkittävä vaikutus energiankulutukseen ja kiinteistönhuolto tuskin pysyy perässä, jos jokaisen rakennuksen pitää olla energiantuotantolaitos.

    Kokonaisuuden hallinta ja materiaalitehokkuus on unohtunut energiatehokkuuden ja ilmastonmuutoksen nimiin melskatessa. Maailmanlaajuinen ympäristön- ja ilmastonmuutos juontuu pitkälti väestönkasvusta ja kaikkinaisen inhimillisen toiminnan lisääntymisestä maapallolla, mihin ei yksin Euroopan saati sitten Suomen toimin paljon pystytä vaikuttamaan.

    Energiantuotanto ja -jakelu sekä säästeliäs energian käyttö on otettava vahvemmin tarkasteluun samoin kuin koko yhdyskuntarakenne. Panos ja tuotos on pidettävä myös aina mielessä samoin ihmisten käyttäytyminen. Arkista elinympäristöämme täyttävät kiihtyvällä vauhdilla energiaa käyttävät ja lämpöä tuottavat laitteet ja härvelit.

  3. Kun omasta metsässä ottaa puut lämmitykseen ja puut kasvavat nopeammin kuin itse ehtii kuluttaa kotitarpeisiin, on se eittämättä uusiutuvaa energiaa, niin miksi pyrkiä nollaenergiataloon? Tehokas poltto pitää hiukkaset minimissään ja uutta hiilidioksidia sitoutuu vauhdilla. Tuhka käy lannoitteeksi sekä metsään että puutarhaan. Ei jätettä, ei kuljetus- tai infrakustannuksia tai niistä aiheutuvaa kuormitusta ja saasteita.

    Jos hirsitalon seinänpaksuutta vaaditaan edelleen kasvatettavaksi tai lisäeristeitä ja päälle koneellinen ilmanvaihto ilmanvaihtovaatimusten täyttämiseksi, niin ollaan pahasti metsässä, kustannukset kasvavat ja sähkönkulutus ilman että viihtyvyys siitä lisääntyy. Ja sitten vielä sisäilmariskit. Töissä joutuu hengittämään pölynhajusta koneellisesti vaihdettua toimistoilmaa. Valitukset menevät kuuroille korville. Yksinkertainen on kaunista. Mitä enemmän tekniikkaa, sitä enemmän huolettavaa ja huollon unohtumisen vaara. Lisänä sähkölaitteiden aiheuttama kehon kuormitus ja stressitila, josta on tuleva uusi tulevaisuuden kansantauti.

    Syynä taitaa olla, että poliitikot haluavat vain alv:it taskuihinsa joka käänteestä ja nostaa asumisen hintatasoa, jotta ihmiset ottaisivat enemmän lainaa, josta kasvutalous saisi vauhtia, eikä sen onttous paljastuisi ihan vielä. Ja lisänä liian suuri määrä todellisuudesta vieraantuneita kaupunkilaisvirkamiehiä miettimässä näitä asioita. Poiketkaapa välillä oikeassa metsässä, niin se ajatuskin alkaa taas kulkea.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Esa Vakkilainenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/esa-vakkilainen/