Kokeile kuukausi maksutta

Sosiaali- ja terveysministeriö lietsoo väärin tiedoin homehysteriaa

Tietoa kirjoittajasta Seppo Mölsä
Erikoistoimittaja, seppo.molsa@rakennuslehti.fi, Twitter: @SeppoMls
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Kosteus- ja hometalkoiden jatko on vaarassa, sillä valtiovarainministeriö ei ole osoittanut sille jatkorahoitusta. Näillä näkymin tekniikan tohtori Juhani Pirinen saa tammikuussa pakata laukkunsa ja lähteä toivottavasti nykyistä homevapaampiin tiloihin. Hometalkoot uhkaavat kutistua pelkäksi nettisivujen ylläpidoksi, vaikka ympäristöministeriön johto vielä muuta vakuuttaakin.

Vaarana on, että asiallisen tiedon puuttuessa tilalle tulevat homehysteriaa lietsovat poliitikoiden ja (home)koululaisten vanhempien räväkät lausunnot.

Tärkeintä olisi selvittää homeongelman oikea laajuus, sillä nyt käsitteet ovat täysin sekaisin, kun jokainen kostea läiskä talossa ja jopa betonilaatan märkyydestä aiheutuneet muovimaton katkut, listataan homeongelmaksi.

Finnbuildin seminaarissamme sekä Juhani Pirinen että VTT:n rakennusfysiikan erikoistutkija Tuomo Ojanen varoittivat homehysteriasta.  Ojasen mukaan jokainen kosteus- tai homepilkku rakennuksessa ei ole merkki homeongelmasta. Ulkotilaan rajoittuvissa osissa, kuten yläpohjan tuuletusraosta hometta löytyy lähes aina.  Homeelle asetettavat kriteerit ovat siksi näissä lähes ulkotilaolosuhteissa toiset kuin sisäilmaan rajoittuvissa tiloissa, joissa ei tietenkään voida sallia minkäänlaista homekasvua.

Vanhentuneista tietoja rankkoja johtopäätöksiä

Virallisena raamattuna asiassa tuntuu olevan eduskunnan tarkastusvaliokunnan Työterveyslaitokselta tilaama raportti, joka valmistui vuonna 2011.

Siinä kerrottiin, että arviolta jopa 600 000 – 800 000 suomalaista VOI altistua päivittäin KOSTEUS- ja homeVAURIOILLE. Korostin tuossa noita muutamia sanoja, koska tiedotusvälineissä ja jopa sosiaali- ja tervesministeriön sivulla viesti on lyhentynyt sellaiseksi, että 600 000 – 800 000 suomalaista altistuu joka päivä homeelle. Ely-keskuskin toisti äsken tuota sanomaa sellaisenaan, miettimättä sisältöä.

Väite on nimittäin aivan älytön. Kun ruotsalaiset tekivät vastaavanlaisen tutkimuksen siinä päädyttiin tulokseen, että 36 prosentissa taloista on kosteusvaurio. Raportissa todettiin kuitenkin heti, että vaurioista useimmat ovat sellaisia, että niistä ei ole välitöntä vaaraa rakenteille ja asukkaille. Ongelmat painottuivat vanhoihin omakotitaloihin eli omatoimiseen rakentamiseen.

Meilläkin olisi voitu erottaa kosteus- ja homeongelmat toisistaan ja arvioida sitten vielä, onko hometta sisätiloihin yhteydesssä olevissa rakenteissa vai vain ulkorakenteissa. Vertailua olisi lisäksi voitu tehdä eri ikäkausien rakennuksista. Vasta sitten olisi voitu harkita päätelmiä ihmisten altistumisesta ja ammattirakentamisen nykytasosta.

Kritisoin eduskuntaa ja raporttia heti tuoreeltaan, sillä ”tutkimuksen” tekoon oli annettu niin vähän rahaa, että vakavasti otettavat tutkimuslaitokset, kuten TTY ja VTT eivät lähteneet edes tarjoamaan sen tekoa.

Työterveyslaitos tyytyi tutkimuksen sijaan tekemään kirjallisuusreferaatin vanhoista selvityksistä. Olettamus tuntui olevan, että jos homeongelmia oli havaittu 90-luvulla, niin sen jälkeen rakennuksille ei ollut tehty mitään vaan samat ongelmat oli edelleen olemassa.

Vanhimmat tutkimusreferaatit ovat vuodelta 1994 ja keskeiset taulukot korjausrakentamisesta vuodelta 2000. Kun käytetyt faktat ovat näin vanhentuneita, niin mitä voidaan sanoa johtopäätöksistä, joita niistä on tehty nykyrakentamiseen ja korjaamiseen? Ainakin Finnbuild-messujen seminaarissa haastattelemani rakentajat vakuuttivat, että rakentamisen laatu on parantunut huimasti 1990-luvun tasosta. Esimerkiksi märkätilojen vaatimukset kiristyivät huomattavasti vuonna 1998. Siitä on jo 16 vuotta, minä aikana on rakennettu ja korjattu satoja tuhansia asuntoja.

Mitä ilo nykypäivän tilanteen arvioimiseksi on esimerkiksi raportin tiedosta, että 1950-1980 lukujen pientaloista 700 000:ssa oli vuonna 1995 kosteusongelmia ja niistä kaksi kolmasosaa oli vielä korjaamatta?

Tai vuoden 1995 tutkimuksesta, että 42 prosenttia pientaloista oli korjauksen tarpeessa. Tai vuoden 1996 selvityksestä, jossa selvisi, että näkyvää hometta, näkyviä homepilkkuja, kosteusvaurioita tai homeenhajua löytyi 23 prosentissa asunnoista (tuossakin selvityksessä siis kosteusvauriot ja home pistettiin näppärästi samaan nippuun).

Vuoden 1996 rehtorikyselyn mukaan jopa 60 prosentissa koulurakennuksista esiintyi kosteusvaurioita. Olisi hauska tietää mikä on tämän päivän tilanne, sillä aika monta koulua on tässä välillä korjattukin, sillä muistan, että ainakin Rakennuslehdessä homekeskustelu oli kuumimmillaan vuonna 1997. Joko tuo homekirjoittelu voisi vihdoin loppua, tokaisi yksi toimitusneuvoston jäsenkin meille.

Jopa Työterveyslaitoksen raportin kustannustiedotkin perustuivat vanhoihin tietoihin eli vuonna 2002 tehtyyn selvitykseen, josta luvut olivat vain muutettu nykytasoon.

Päivitetään hometiedot

Eikö olisi jo aika päivittää tiedot homeongelman laajuudesta tähän päivään ja tehdä vasta sitten johtopäätöksiä. Niistä ei ehkä saisi yhtä isoja otsikoita kuin nyt on nähty.

Mutta jatketaan ensi hometalkoita, sillä niitäkin tarvitaan, sillä ongelma on kaikkea muuta kuin ratkaistu. Ongelma on riittävän vakava ilman yllä kerrottua paisutteluakin.

Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa

7 vastausta artikkeliin “Sosiaali- ja terveysministeriö lietsoo väärin tiedoin homehysteriaa”

  1. Onko home hysteriaa?Joukkohysteriat herättävät kysymyksen, onko joukkohysterian piireitä myös nykyisissä oireyhtymissä, joihin ei löydy kunnollista selitystä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori, psykiatri Hannu Lauerma sanoo, että esimerkiksi rakennushomeesta käytävä keskustelu täyttää joitakin joukkohysterian reunaehtoja.

    Home on näkymätön uhka, joka herättää pelkoa. Homealtistukseen liitetään huimaus, pahoinvointi, hengitysvaikeudet, päänsärky ja lihasvoimien menetys, jotka ovat tyypillisiä oireita myös konversiohäi­riössä. Lisäksi homeongelma on kytketty nimenomaisesti kouluihin, ja ne ovat jo pitkään olleet otollisinta maaperää moderneille joukkohysterioille.

    Lauerma korostaa, että osa oireista on varmasti totta ja johtuu homealtistuksesta. Häntä kuitenkin ihmetyttää, miksi ongelma on räjähtänyt niin valtavaksi niin lyhyessä ajassa. Ei ole mahdotonta, että home-epidemia saa lisäpuhtia psykologisista tekijöistä.

    Vastausta siihen, missä määrin ihmisten oireilu johtuu todellisesta altistuksesta ja missä määrin joukkohysteriasta, on mahdoton selvittää, ennen kuin tutkijat tunnistavat biomarkkerit, joiden perusteella altistus voidaan luotettavasti tunnistaa. Siihen asti on viisasta välttää hätäisiä diagnooseja.

    – Ei ole mitään syytä siihen, että homeoireita psykiatrisoidaan, mutta tarkkana on oltava. Neuro­psykiatrista oireilua ei saa perusteettomasti selittää homealtistuksella.

    Näin Tiede-lehti vuonna 2013 laajassa hysterioita koskevassa artikkelissaan.

  2. Edellinen asuntoministerihän hehkutti julkisuudessa uudella määräyksellä ”kaikki talot rakennetaan jatkossa teltassa”, kyse oli kuitenkin C2:n toimivuuden arvioinnista.

    Arvoitukseksi jää miksi asia uutisoitiin noinkin kummallisesti.
    Jos toimeksianto oli uutisten mukainen, mainitsemasi kirjalisuusviitteet toimivat toivottavasti ohjaavana tekijänä.
    Kirjallisuuslähteistä voi vetää johtopäätöksen että vanhojen kiinteistöjen vauriot ovat sellaisia että teltalla niitä ei korjata, etenkään jos telttoja käytetään uusien rakennusten suojana.
    Kirjallisuusviitteiden mukaan uusissa rakennuksissa ei myöskään ole ollut sellaisia vaurioita joita teltalla pystyttäisiin estämään. Joidenkin talojen ontelolaatoissa oli vettä ja asiaa käsiteltiin lehdissä olisiko teltta sitten auttanut tässä ? huolimaton ja suunnittelematon toteutus ulottuisi varmasti teltan käyttöönkin ja varsinkin asuinrakennuksissa virhe huomataan helposti. Tasoite kellastuu ja ontelon kohdalle porataan reikä eikä varsinaista homeongelmaa pääse syntymään.

    Suurempi vaikutus olisi jos arvioitaisiin oikeita ongelmia ja hallittaisiin tällaisia riskejä. Eräiden tutkimusten mukaan matalaenergiatalojen paksut lämmöeristyskerrokset ovat ongelma. Uudisrakennusten lisäksi koskee energiatehokkuusvaatimukset koskevat myös korjausrakentamista. Paksutkin eristekerrokset toimivat teoriassa hienosti mutta rakentamisen laatutaso ei ole täysin virheetöntä (suunnittelu ja toteutus).
    Aiheesta on tehty tutkimuksia ja selvityksiä mutta jostakin syystä tiedotteet eivät tavoita suunnittelu ja tuotantoprosessin terävintä kärkeä. Jopa kuntotarkastuksia tekevien yritysten henkilöstön tiedot ovat perusopintojen tasolla. Kokeneiden tiedot ovat vanhentuneita ja nuorien tiedot rajoittuvat nykyrakenteiden rakennusfysiikan tuntemukseen.

    Joitakin tehtäviä olisi syytä auktorisoida ja rakennusvalvointoihin lisää resursseja ohjaamaan ja neuvomaan.

  3. Helsingin Sanomat 10.10.2015
    ”Työterveyslaitoksen mukaan sisäilmaongelmista kärsii jopa 800 000 suomalaista.”

    Noin se tieto muuttuu ja kun sitä riittävästi toistetaan, se muuttuu faktaksi. En usko, että näemme huomenna Hesarissa oikaisua.

  4. Aikamoista vähättelyä sanoa että märästä/kosteasta betonista johtuvia muovimaton katkuja leimataan suotta syyttä homeongelmaksi. Muovimaton ja sen liimojen hajoaminen voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa sisäilmaan suurempaa terveyshaittaa kuin kosteus- tai homevaurio. Emissioyhdisteiden sisäilmaan on todellinen ongelma ja on osoitettu, että kun alusta on märkä alkaa liima ja matto hajoamaan jos olosuhteet ovat otolliset.

    1. On muovimatonkin alta löytynyt hometta, vaikka olosuhteet ovat erittäin epäsuotuisia mikrobeille. Toisaalta mikrobisukuja ja lajeja on kymmeniätuhansia ja niistä pystytään parhaimmillaankin vain joitain satoja tunnistamaan (normitutkimuksissa ei edes sitä määrää). Kostean päälle päällystäminen on rakennusvirhe mitä suuremmassa määrin, vaikka kuinka käytetään ftalaatittomia tasoitteita, liimoja ja mattoja.

  5. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on äskettäin todennut, että 90 %:ssa rakennuksista on kosteusvaurioita, mutta onneksi vain 10 %:ssa on VAKAVIA terveyshaittoja. Miksi ihmeessä pitää odottaa, että terveyshaitat ovat vakavia. Olisi kokonaisuuden kannalta parempi, että jo lieviin terveyshaittoihin puututaan, jolloin sekä rakennus että sen käyttäjät ovat vielä pelastettavissa. TTL:n raportissa oli kauttaaltaan vanhentuneita ja puutteellisia tietoja. Mm. rehtorikysely on uusittu säännöllisesti parin vuoden välein ja osoitettu, että koulutyötä haittaavien sisäilmaongelmien määrä ei ole korjauksista huolimatta merkittävästi vähentynyt. Korjaukset näet epäonnistuvat usein ja uusiakin vaurioita syntyy,
    Pitää puhua myös muista terveyshaittaa aiheuttavista altisteista kuin home. Puutteellinen ilmanvaihto ja likaiset tuloilmasuodattimet ovat homettakin yleisempi ongelma.

    1. Pidetäänkö vähän isommat ”Talkoot” ja korjataan ne 90 % rakennuskannasta? 😉 Kuka haluaa sponsoriksi? Ei taida taloudellisesti olla mahdollista. Ja onko esim. alapohjassa havaittu mikrobikasvusto, mikä on normaalia, tai kylpyhuoneen silikonissa todettu mikrobikasvusto luettavissa tähän lukuun?

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Seppo Mölsähttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/seppo-molsa/