Kokeile kuukausi maksutta

Suomi keskittyy neljän työssäkäyntialueen ympärille

Tietoa kirjoittajasta Juha Kostiainen
YIT:n kaupunkikehityksestä vastaava johtaja, dosentti
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Kansallisessa kaupunkifoorumissa Hämeenlinnassa pohdiskeltiin tällä viikolla suomalaisten kaupunkien tulevaisuutta ja kehittymistä. Omassa Virtaavat vyöhykkeet -puheenvuorossani tarkastelin kaupungistumista ja uudenlaisten vyöhykkeisten työssäkäyntialueiden muotoutumista ja sen seurauksia kuntien väliselle kilpailulle sekä liikennejärjestelmälle.

Osaamispohjaisen talouden eniten lisäarvoa luovat toiminnot kuten tutkimus ja tuotekehitys, design, rahoitus ja brändi näyttävät keskittyvän edelleen; ilmiö on maailmanlaajuinen. Meillä haikaillaan kovasti teollisten työpaikkojen perään, mutta esimerkiksi ETLA:n tutkijat ovat Missä arvo syntyy -tutkimuksessaan osoittaneet, että valmistuksen suhteellinen merkitys pääsääntöisesti vähenee arvon luonnissa.

Korkean lisäarvon työpaikat keskittyvät paikkoihin, joissa on korkeasti koulutetun työvoiman pooli. Koulutettu väki taas arvostaa monipuolisia mahdollisuuksia omalla osaamisalueellaan. Yhdysvaltalainen professori Enrico Moretti on osoittanut, että koulutetun väestön osuuden kasvu nostaa kaikkien työntekijäryhmien palkkoja, eniten pienituloisten, joten koulutettuja ihmisiä kannattaa houkutella.

Suomessa kaupungistuminen jatkuu ja suurten kaupunkiseutujen vaikutusalueella asuu jo nyt lähes 90 prosenttia väestöstä. Saavutettavuuden parantuessa ja asiantuntijatyön luonteen muuttuessa yhä liikkuvammaksi näyttää siltä, että meille on syntymässä neljä vyöhykkeistä suurta työssäkäyntialuetta, jotka ovat Etelä- ja Lounais-Suomi, Pohjanmaat, Oulun seutu sekä Jyväskylä-Kuopio-Joensuu. Aivan tarkkaa rajaa on mahdoton piirtää, mutta Etelä-Suomessa vaikkapa Pori ja Kotka varmasti pyrkivät integroitumaan suuralueeseen. Turku, Tampere ja Lahti ovat jo oleellinen osa sitä. Joka tapauksessa nämä alueet pystyvät tarjoamaan ”urapariskunnalle” kiinnostavat työmarkkinat ja yrityksille riittävän monipuolisen työvoiman tarjonnan.

Vyöhykkeisten alueiden sisällä kunnat voivat kilpailla veronmaksajista kaupunkiympäristön kiinnostavuudella, palveluilla ja asumisen vaihtoehdoilla. Myös uudenlaisia kuntien yhteistyömuotoja tullaan näkemään, kuten Helsinki-Hämeenlinna-Tampere -yhteistyö ennakoi. Niin kuin HHT-yhteistyön tapauksessa, jokaisen suuralueen sisällä pitäisi sisäisen tavoitettavuuden olla kaikkien julkisten toimijoiden tavoitteena. Tämä tarkoittaa kaupunkien sisäisiä joukkoliikennejärjestelyjä kuten Tampereen ja Turun ratikat sekä Länsimetro, liityntäpysäköintejä, aseman seutujen kehittämistä Seinäjoen tapaan ja ihmisten arjen sujuvuuden parantamista kehittämällä sekoittuneita kaupunkiympäristöjä ja tiivistämällä yhdyskuntarakenteita. Sekoittuneiden ympäristöjen osalta olemme eurooppalaisittain häntäpäässä.

Professori Jorma Mäntynen viritteli tällä palstalla viikko sitten keskustelua nopeista junayhteyksistä. Kuvaamani kehitys haastaa nykyisen näkemyksen reilun 25 lentokentän tarpeellisuudesta. Vähäisillä käyttäjämäärillä lentokenttien ylläpitäminen on kallista, lentoliikenteen päästöt ovat merkittäviä ja lopulta kunnollisia jatkoyhteyksiä on vain Helsingistä tai Tukholmasta. Kiinnostavampi visio olisikin se, että lentoliikenne keskitettäisiin suuralueittain yhdelle lentokentällä ja suuralueitten sisällä palvelulupaus olisi tunnin nopea junamatka suurehkoista kaupungeista lentokentälle. Suuralueiden ulkopuolelta palvelulupaus voisi olla kaksi tuntia. Lappiin tarvitaan lisäksi yksi kenttä matkailun vuoksi. Esimerkiksi Tampereen ja Turun osalta tämä tarkoittaisi suoraa junayhteyttä Helsinki-Vantaalle. Teknistä mallia voi katsoa vaikkapa Kastrupista tai Schipolista – selvästi miellyttävämpää ja kustannustehokkaampaa.

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Suomi keskittyy neljän työssäkäyntialueen ympärille”

  1. ” Kiinnostavampi visio olisikin se, että lentoliikenne keskitettäisiin suuralueittain yhdelle lentokentällä ja suuralueitten sisällä palvelulupaus olisi tunnin nopea junamatka suurehkoista kaupungeista lentokentälle.”

    Olen itse miettinyt tuota visiota. Mutta olennaisella erolla. Olisi todella hieno asia, jos esimerkiksi Turun, Tampereen ja Helsingin lentokentät olisivat nopean, siis alle tunnin junayhteyden päässä toisistaan. Tämän jälkeen lentokentät voisivat sekä kilpailla keskenään että tarjota myös keskinäisiä vaihtoyhteyksiä, mikä parantaisi matkustajien tilannetta aika tavalla. Jos liikenneyhteydet olisivat oikeasti kaikille lentokentille hyvät, koko asetelma näyttäisi aika toisenlaiselta. Silloin lentokentät joutuisivat aitoon kilpailutilanteeseen matkustajista. Suomen sisäiset lennot näiden kenttien kesken jokseenkin loppuisivat, mutta ulkomaille tai vaikkapa Pohjois-Suomeen voisi etelä-Suomen markkina-alueelta aidosti lentää siltä kentältä, mistä halvimman yhteyden saisi. Tuon seuraus voisi olla myös monta menestyvää lentokenttää, ei välttämättä se, että jäljelle jäisi vain yksi. Matkustajan kannaltahan aidot vaihtoehdot ja kilpailu ovat hyvä asia. Monopolien historia tunnetaan. Kehitystoiminta on liian usein loppunut monopoliaseman saavuttamiseen.

  2. tosta puuttuu rovaniemi, pohjosen pääkaupunki.

  3. Tai paremminkin Lapin matkailu- ja kaivosvyöhyke.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Juha Kostiainenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/juha-kostiainen/