Kokeile kuukausi maksutta

Työturvallisuus on kaikkien asia

Tietoa kirjoittajasta Veijo Käyhty
Päätoimittaja
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakennusalan yritykset tekevät hartiavoimin töitä työturvallisuuden eteen. Rakennusteollisuus RT:n jäsenliikkeiden yhteisenä tavoitteena on saada kitkettyä työtapaturmat nollaan työmailla ja tehtaissa vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena on vähentää tapaturmia 30 prosenttia joka vuosi vuoteen 2020 mennessä.

Töitä on kuitenkin paljon vielä tehtävänä. Alalla vallitsee nyt selkeä jako hyvin ja huonosti työturvallisuutta hoitaviin yrityksiin. Keskimääräinen tapaturmataajuus koko rakennusalalla oli viime vuonna 68, kun se parhaalla rakennusliikkeellä Skanskalla on 4,5 ja betoniteollisuudessa Lammin Betoni selvisi viime vuonna jopa ilman tapaturmia

Monta Etelä-Suomessa toimivaa betonielementtitehdasta sai viime vuonna huomautuksen elementtien putoamissuojauksen puutteista. Yritykset ovat ottaneet huomautukset haasteena ja ryhtyneet ripeisiin toimenpiteisiin, jotta riskit saadaan minimoitua. Nopea reagointi kertoo, että yritykset haluavat työturvallisuuden olevan kunnossa ja työnteon olevan turvallista.

Muutama viikko sitten Espoossa kaksi työntekijää hautautui kaivutyömaalla, jossa ei ollut huolehdittu asianmukaisesti kaivannon tukemisesta molemmin puolin. Irvokasta oli, että onnettomuuden aikaan oli päättymässä työturvallisuusviikko, jossa painopisteenä oli nimenomaan vaarojen tunnistaminen. Ammattirakentamisessa siihen alkaa olla jo hyvät työkalut, mutta pientalotyömaat ovat tässä suhteessa villiä aluetta, jossa amatöörirakennuttajat eivät ymmärrä vaaroja eivätkä pienet urakoitsijat niistä välitä.

Kuvaavaa kaivanto-onnettomuuksissa ovat niistä langetetut tuomiot, jotka ovat usein suurimmillaankin vain 50 päiväsakkoa. Samanlaisen tuomion voi saada ylinopeudesta tyhjällä tiellä. Tämä on oikeuslaitokselta väärä viesti työturvallisuuden tärkeydestä.

Isoilla yrityksillä tapaturmataajuus on laskenut ilahduttavasti, mutta ongelmana ovat  vielä pk-yritykset ja koko aliurakointikenttä, jossa tapahtuu suurin osa tapaturmista. Onko niin, että pääurakoitsija ei pysty kontrolloimaan tai kouluttamaan aliurakoitsijaverkkoaan vai vaihtuvatko aliurakoitsijat liian tiuhaan tahtiin, kun hinta ratkaisee valinnat?

Tiedossa on, että suuret yritykset tiukentavat koko ajan aliurakoitsijoiden työturvallisuusvaateita jopa sanktioilla. Tällainen suunta on oikea. Vasta tuntuvat sanktiot tehoavat. Niiden rinnalle tarvitaan kuitenkin myös yhteistoiminnan ja koulutuksen lisäämistä.

Työturvallisuuden riskikeskittymiin luetaan sosiaali- ja terveysministeriön juuri eläkkeelle jääneen valvontajohtajan Markku Marjamäen mukaan pientalotyömaat, erikoisurakointi ja pk-sektorin rakentajat. Tämä karkea yleistys tekee vääryyttä asiansa hoitavia yrityksiä kohtaan, joita niitäkin on Suomessa paljon.

Pahinta esimerkkiä  omatoimisessa rakentamisessa näytetään television asumis- ja sisutusohjelmissa. Ammattilaisia ohjelmien työturvallisuudesta piittaamaton purku- ja rakentamistoiminta kauhistuttaa, koska remonttireiskojen huonot mallit tarttuvat katsojiin. Ei ole näiden ohjelmien mainostajienkaan etu, että heidän tuotteitaan käsitellään vaarallisesti ja vastoin ohjeita.

Työturvallisuuteen panostetaan yhä enemmän, mutta asenteet vaativat jatkuvaa virittämistä niin johtaja- kuin tekijätasollakin.Toivottavasti tässä toteutuisi vanha sananlasku, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kun isot tilaajat ja pääurakoitsijat alkavat vaatia parempaa työturvallisuutta, niin koko rakentamisketju seuraa perässä eikä ammattimiehen ote lipsu omatoimirakennuttajankaan työmaalla. Ainakin Englannissa ja Norjassa on saatu isoja parannuksia työturvallisuuteen, kun isot tilaajat ja isot rakennusliikkeet ovat alkaneet sitä tiukasti vaatia.

Miten tämä kuri sitten saataisiin pientalorakentamiseen? Kolme metriä syviä ja metrin levyisiä putkikaivantoja saatetaan kaivaa pystysuoraan, vaikka esimerkiksi pehmeässä savikossa vaatimuksena on loivat (1:3) luiskat tai kaivannon tukeminen. Lisäohjeena on, että kaivumaita ei saa sijoittaa viittä metriä lähemmäksi kaivannon reunaa. Myös liikenteen tärinä pitää ottaa huomioon kaivantoja suunniteltaessa, ja Espoossa hälytyskellojen olisi pitänyt soida viimeistään siinä vaiheessa, kun rankka vesisade oli jatkunut toista viikkoa.

Yksi keskusteluissa esiin noussut vaihtoehto on, että kuntien rakennusvalvonta tiukentaisi otettaan ja alkaisi vaatia kaivantosuunnitelmia ja vesijohtojen tarkastajat puolestaan konkreettisesti katsoisivat, että niitä noudatetaan.

6.6.2014 Rakennuslehti Veijo Käyhty ja Seppo Mölsä

 

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa

2 vastausta artikkeliin “Työturvallisuus on kaikkien asia”

  1. Terve,
    Vain ihmisten tekemiin päätöksiin voi vaikuttaa ja sama pätee myös rakennusalan työturvallisuudessa. Työturvallisuuteen vaikuttaminen parhaimmillaan alkaa mielestäni viimeistään toisen asteen rakennusalan koulutuksesta. Koulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti nuorten rakentajan alkujen lähestymistapaan tulevan rakennustyön suorittamisessa turvallisuuden näkökulmasta. Opetustunteja ja -määrä ei tarvitse lisätä, tulee vain voimakkaasti vaikuttaa erilaisilla menetelmillä nuorten tapaan tehdä rakennustyötä. Moraalisaarnalla ja pakotteella aiheutetaan enemmän tuhoa kuin sillä saavutetaan. Oma esimerkki on menetelmistä parhaita, sillä sen lisäksi, että nuorten parissa toimiva opettaja tai työnjohtaja käyttää suojavälineitä, hänen tulee vuorovaikutuksessa nuorten kanssa puhua, opettaa ja kertoa työssä tulevista turvallisuuteen liittyvistä asioista ja tapahtumista. Kun saavutetaan tilanne jossa nuoret rakentajat ottavat työturvallisuuden ”haltuunsa”, omaksi asiakseen ja tavakseen tehdä rakennusalan työtä ollaan työturvallisuuden ytimessä. Opetustyön tavoitteena työturvallisuuden kannalta on saavuttaa sellainen tilanne jossa työturvallisuus on aivan normaali rakennusalaan liittyvä tapahtuma tai toimenpide, joka ei vaadi mitään erityistä. Nuorten siirryttyä koulutuksesta työelämään ja alalle, ensimmäisenä vastassa on vanhemmat ammattilaiset. Valitettavasti nyt vain on niin, että nuoret matkivat täysin idoleitaan, niin myös rakennusalalla. Kun rakennusalan ammattilaiset opastavat ja valmentavat tulevat taitajat tehtäviinsä, huomioiden työturvallisuuden, ollaan otettu roima askel kohti turvallisempaa työympäristöä. Vanhempien ammattilaisten tehtävänä olisi vain asianmukainen perehdyttäminen ja työhön opastus työturvalliseen työympäristöön ja tehtäviin esim. suutari oppipoika- menetelmällä. Työmailla mestarien ja työnjohdon tehtävänä tulee olla toiminnan mahdollistaminen ja ammattimiesten kannustaminen työhön opastukseen. Yrityksen johdon pitää varmistaa viimeistään strategiassaan miten se varautuu työturvallisuuden parantamiseen ja edistyksellisimmät rakennusalan toimijat ovat määritelleet työturvallisuuden jopa perustehtäväänsä. Kun työturvallisuus on suurten rakennusliikkeiden perustehtävässä, normaalissa toiminnassa, voidaan olettaa että vaikutukset alkavat näkyä laajasti ja ilmasto muuttuu myönteisemmäksi. Isoilla yrityksillä on resurssia kehittää työturvallisuuteen liittyviä menetelmiä ja malleja sekä ottaa niitä käyttöön. Menetelmiä kehitettäessä pitää muistaa sen käytännöllisyys. Mitä yksinkertaisempi ja vaivattomin tapa toteuttaa työturvallisuutta käytännössä sen käytetyin. Mitä vaikeammin ymmärrettävä, paperityötä lisäävä, ja aikaa vievä sen vaikeammin käytännössä toteutettava. Mutta jos aivan toisissaan halutaan vaikuttaa rakennusalan työturvallisuuteen, pienten ja keskisuurten yritysten tapaan suhtautua rakennustyön turvallisuuteen, tulee koko toimialan ratkaista työturvallisuuteen liittyvä erityisyys. Miksi työturvallisuus on aina erityistä, irrallista jostakin tavanomaisesta, tavallisesta ja miksi vuoden aikana pitää vielä viettää erityistä työturvallisuusviikkoa, kun sen voisi pitää vuoden jokaisena viikkonakin?

  2. Pientalo rakentamisessa on valitettavasti vielä markkinoilla yrityksiä jotka eivät halua ottaa sitä vastuuta joka heille kuuluu.
    Talotoimittajan sopimuksessa lukee painetussa lomakkeessa että tilaaja vastaa myös talotoimittajan työturvallisuudesta talotoimituksen osalta.
    Maallikon vastuulle on sälytetty myös asennuksessa tarvittavien telineiden hankinta.
    Onneksi markkinoilta löytyy myös talotoimittajia jotka haluavat kantaa heille kuuluvan vastuun. Talotoimittajaa valitessaan kannattaa harkita myös että haluaako vastuulleen toimittajien asentajien työturvallisuuden. Vastuun siirtävät yritykset eivät ole yleensä vaivautuneet kouluttamaan asentajiaan työturvallisuus asioissa.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Veijo Käyhtyhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/veijo-kayhty/