Työpaikoilla radonpitoisuus ei saa säännöllisessä työssä ylittää arvoa 400 becquereliä kuutiometrissä ilmaa (Bq/m³). Jos on syytä epäillä, että tämä arvo voi ylittyä, työnantaja on velvollinen selvittämään työtilojen radonpitoisuuden.
Stuk ylläpitää luetteloa kunnista, joissa mittauksia on tehtävä. Luettelossa olevien kuntien lisäksi työpaikan radon on mitattava muillakin sellaisilla alueilla ja sellaisissa työtiloissa, joissa radonpitoisuuden toimenpidearvo 400 Bq/m³ voi ylittyä. Tällaisia ovat esimerkiksi harjualueet sekä maan alla sijaitsevat työtilat. Jos radonpitoisuus osoittautuu toimenpidearvoa suuremmaksi, toiminnan harjoittajan täytyy pienentää työntekijöiden altistumista radonille.
Radonpitoisuus on syytä mitata uudelleen, jos työpaikassa on tehty isompia remontteja, joissa tilojen ilmanvaihtoa on oleellisesti muutettu tai lattiarakenteita on jouduttu avaamaan esimerkiksi vesivahingon yhteydessä. Mittaus on syytä tehdä uudelleen myös, jos edellisestä mittauksesta on yli kymmenen vuotta ja edellinen mittaustulos on ollut lähellä arvoa 400 Bq/m³.
Työsuojelutarkastajat antavat mittauskehotuksia työsuojelutarkastusten yhteydessä radonalueiden työpaikoille, jollei mittausta ole jo tehty. Stuk valvoo, että mittaukset tehdään ja antaa tarvittaessa määräykset radonpitoisuuden pienentämiseksi. Radonpitoisuuden toimenpidearvon ylityksestä on aina ilmoitettava Säteilyturvakeskukseen.
Radonpitoisuus mitataan radonmittauspurkilla, jota pidetään työskentelytilassa kaksi kuukautta marraskuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “AVI ja Stuk vaativat työpaikkojen radonmittauksia korkean radonpitoisuuden alueilla”