Home- ja kosteusvaurioiden välttämiseksi olisi välttämätöntä huolehtia nykyistä aivan oleellisesti paremmin alustatilojen ja alapohjien kuivaamisesta. Betonirakenteisissa taloissa ongelmat ilmenevät usein vain sisätilojen hajuna ja kohonneina mikrobipitoisuuksina, jos kuivaaminen laiminlyödään, mutta puurakenteisissa taloissa saattaa esiintyä tämän lisäksi myös lahoa. Näihin tuloksiin on päätynyt teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä joulukuun alussa väitellyt nuori virolainen tutkija Jarek Kurnitski väitöskirjassaan, jossa hän tutki rakennusten alustatilojen kosteusoloja ja niiden hallintaa.

Syynä ongelmiin ovat Kurnitskin mukaan useimmiten alustatiloihin valuneet katto- ja pintavedet, kosteuden tiivistyminen sekä virheellisten tuuletus- ja pohjaratkaisujen käyttö. Suunnittelemalla alustatilojen rakenteet oikein, huolehtimalla rakennustöiden siisteydestä ja alustatilojen jatkuvasta ilmanvaihdosta voidaan ongelmat helposti välttää. Joskus tarvitaan kuitenkin uusiakin ratkaisuja.

Väittelijän mukaan useinkaan ei ole kyse suurista lisäkustannuksista, vaan pikemminkin vain huolellisemmasta työnsuorituksesta ja paremmasta valvonnasta työmaalla.

Vastaväittäjinä väitöstilaisuudessa olivat ruotsalaiset tutkijat, professori Carl-Eric Hagentoft Chalmersin teknillisestä korkeakoulusta sekä tohtori Ingemar Samuelson SP- tutkimuskeskuksesta.

Korjaustarve johti tutkimukseen

"Tutkimukseni lähtökohtana oli tieto alustatilojen, etenkin ryömintätilojen, havaituista korjaustarpeista", Kurnitski kertoo. "Ongelmat koskevat sekä puurakenteisia että kivirakenteisia ryömintätiloja. Niissä on usein kosteutta, vettä, rakennusjätettä ja hometta ja niistä lähtee huonetiloihin niin hajuja kuin haitallisia mikrobeja. Puurakenteisissa ryömintätiloissa esiintyy homeen lisäksi myös lahoa. Ongelma ei kuitenkaan ole rajoittunut pelkästään puurakenteisiin alustatiloihin, sillä betonirakentamisessa on ollut usein pahana tapana jättää muottilaudoitukset ja muu roju sinne näkymättömiin, jolloin mikrobit saavat riittävästi ravintoa, kun olosuhteet muuten ovat otolliset. Ja niinhän siellä valitettavan usein on", Kurnitski toteaa.

Alkuvaiheessa tutkimusta rahoitti ympäristöministeriö, myöhemmin se siirtyi pääosin Tekesin rahoitettavaksi Suomen Akatemian SYTTY ( ympäristöterveys) projektissa.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ne tekijät, jotka vaikuttavat alustatilojen kosteusolosuhteisiin ja homeongelmiin sekä löytää ne keinot, joilla tilanne saadaan hallintaan sekä uudisrakentamisessa että rakennusten ylläpidossa ja korjaamisessa.

Asia on nyt fysikaalisilta perusteiltaan Kurnitskin mukaan pääosin selvitetty. Aiheesta on piakkoin valmistumassa toinenkin väitöskirja, Miimu Matilaisen tekemänä. Siinä painotetaan enemmän mikrobien kasvun ja niiden terveysvaikutusten näkökulmaa sekä selvitellään alustatilojen mahdollisen lämmittämisen vaikutuksia ja kustannuksia.

Hallittu ymmärtäminen tärkeää

Tutkimuksensa ja väitöskirjansa tärkeimpänä yleistä merkitystä omaavana tuloksena Kurnitski pitää homehtumisen merkityksen ja syiden uudenlaista ymmärtämistä. Homesieniä on kaikkialla luonnossa, erityisesti kaikissa rakenteissa , jotka ovat ulkoilman kanssa tekemisissä. "Niistä emme pääse vapaaksi, tilanne on vain ymmärrettävä ja hallittava", Kurnitski painottaa. Hänen kantansa on samankaltainen kuin VTT:n hometutkijoiden, joiden mukaan esimerkiksi ulkoseinien pintaosien home ei yleensä ole mikään sisäilman terveysongelma. Toisin sanoen on tiedettävä, mikä ja missä on hyväksyttävää homekasvua ja miten sen haitat hallitaan.

Väitöskirjansa tärkeimpänä erillisenä teknisenä tuloksena Kurnitski pitää sitä, että on kehitetty ratkaisu ryömintätilojen kosteusolojen hallintaan niiden suunnittelussa ja rakentamisessa. Tämän ratkaisun toimivuus on osoitettu hänen mukaansa sekä laskennallisesti että kokeellisesti kenttämittauksin.

Kysymykseen puu- ja betonirakenteiden oleellisista eroista, Kurnitski vastaa, että homevaara on molemmissa. Pölykerros betonin pinnalla riittää elättämään jo homesienen. Puurakenteissa on kuitenkin se vaara, että homeiden lisäksi siellä alkaa kasvaa myös lahottajasieniä. Puurakenteiset alapohjat tarvitsevat siksi kivirakenteisia paremman kosteussuunnittelun ja huolellisemman toteutuksen.

Alapohja aina kuivana

Miten tulisi suunnitella ja rakentaa, ettei ongelmia tulisi? Kurnitskin mukaan tähän kysymykseen on vaikea antaa yleistä, aina toimivaa ratkaisua. Periaatteessa tulisi alapohjan pysyä aina kuivana ja puhtaana, jotta home- ja lahosienten kasvulle ei olisi edellytyksiä.

Siellä ei saa olla kondensoitunutta tai maaperästä johtunutta vettä. Rakennuspohjan pelkkä kuivatus ei kuitenkaan riitä. Salaojat riittävät yleensä vain pohjaveden poistoon, niiden varaan ei pidä laskea katto- ja pintavesien poisjohtamista. Kurnitski jopa suosittelee kattovesien viemäröintiä. Rankkasateilla ei maaperä pysty imemään kaikkea sitä vettä, mitä katoilta valuu ja silloin aina on vaarana, että se joutuu kellareihin ja ryömintätiloihin .

Tärkeää on Kurnitskin mukaan myös ymmärtää kosteuden tiivistymisen merkitys ja siihen vaikuttava alapohjan ilmanvaihtuvuuden tärkeys. Ulkoilman sisältämä kosteus vaihtelee suuresti vuoden mittaan. Kesällä ulkoilmassa on paljon kosteutta niin grammoina kuin prosentteinakin mitaten. Kun se joutuu kosketuksiin talven jäljeltä vielä kylmien alapohjan rakenteiden kanssa vesi kondensoituu ja kostuttaa paikat ja antaa näin homeille hyvät kasvun lähtökohdat. Siksi tulisi alapohjatilassa olla riittävä ilmanvaihto.

Kesällä suuri ilmanvaihtotarve

Kurnitskin mukaan puurakenteet vaativat alapohjatiloihin kesällä jopa ilmanvaihtuvuuden 2-3 kertaa tunnissa. Tämä on myös järjestettävä niin, että se todella toimii. Kurnitskin mukaan vain koneellisella ilmanvaihdolla onnistutaan tässä luotettavasti, mutta koneellinen ei tässä tapauksessa tarkoita itse rakennuksen sisätilojen koneellista ilmanvaihtoa. Ja jos sisätiloissa on vain koneellinen poisto, siitä on vain haittaa, sillä alapohjatilojen ilma saattaa tulla alipaineen vetämänä sisälle kaikkine hajuineen ja homeineen.

Talvella ilmanvaihto voi puurakenteisissa olla pienempi, 0,5 - 1 kertaa tunnissa riittää. Tätä samaa arvoa hän suosittelee ympärivuotiseksi mitoitusarvoksi myös kivirakenteisiin alapohjiin, joissa yleensä hänen mukaansa riittääkin painovoimainen tai erilaisten aukkojen kautta hoidettu ilmanvaihto.

Alapohjan tuuletuksen ja ilmanvaihdon järjestäminen on Kurnitskin mukaan merkittävin lisäkustannuksia aiheuttava alapohjan kosteus- ja hometorjunnan keino. Kunnon ilmanvaihto alapohjassa on myös turva radonhaittoja vastaan.

Mutta tärkeää on myös huolehtia kylmän maaperän lämpöeristämisestä alapohjatiloissa. Varsinkin puurakenteisissa alapohjissa tämän asian on oltava kunnossa. Aiemmin talot olivat huonosti lämpöeristettyjä ja maaperäkin niiden alla lämpeni. Silloin riitti alapohjan maaperän peitoksi pelkkä tiivis muovikalvo. Nyt tarvitaan etenkin puurakenteisissa alapohjissa kunnon lämmöneristys maaperän päälle. Muutama kymmenen senttiä kevytsoraa tai korkealaatuista kiviainesta, sepeliä tai singeliä riittää Kurnitskin laskelmien mukaan varmasti. Solumuovinen lämmöneristys on riittävä ohuempanakin kerroksena.

Toisaalta on myös alapohjan ilmantiiveyden oltava riittävä. Alapohjatilaa ei saa tuulettaa huoneiden kautta. Nyrkkisäännöksi Kurnitski antaa ohjeen, että kerrostalossa on alimman lattian oltava ainakin yhtä tiivis kuin ylempien välipohjien.