Sisäilmastoseminaari järjestettiin jo 23. kerran Espoon Dipolissa. Seminaarin teemoina olivat Sisäilmastoluokitus 2008:n kehittäminen, sairaat rakennukset ja niiden peruskorjaaminen. Lisäksi seminaarissa puitiin sisäympäristön kehittämistä. Tapahtumaan osallistui liki 900 ihmistä.

Sisäilmayhdistyksen toiminnanjohtaja Jorma Säteri esitteli Sisäilmastoluokituksen päivitystä. Uudistuneet S1-, S2- ja S3-luokitukset valmistuvat vuoden 2008 loppuun mennessä.

Työ on useimmiten siistiä sisätyötä esimerkiksi toimistoissa, kouluissa ja päiväkodeissa. Näissä ei ole teollisten työpaikkojen tapaan tuotannosta aiheutuvia epäpuhtauksia, mutta siitä huolimatta sisäilman laatu voi olla huono.

Huono sisäilma voi aiheuttaa työntekijöille epäviihtyvyyttä, oireita ja jopa sairauksia. Hyvä sisäympäristö puolestaan lisää työntekijöiden hyvinvointia ja tuottavuutta. Sisäympäristöstä huolehtiminen kannattaa, myös taloudellisesti.

Sisäympäristön korjaus vaatii ammattitaitoa

Halton esitteli seminaarissa oman näkökulmansa sisäympäristöongelmien ratkaisemiseen. Sisäympäristöongelmat johtuvat yleensä useista eri tekijöistä.

"Yksittäisellä tutkimuksella voidaan harvoin parantaa käyttäjien kokemaa sisäympäristöä. On tärkeää tietää mitä eri tutkimuksilla voidaan selvittää, jotta kuhunkin kohteeseen voidaan suunnitella oikeat selvitykset", asiaa esitellyt Halton Solutionin Maija Virta toteaa.

Sisäympäristöolosuhteiden selvittäminen vaatii ammattitaitoa, sillä yksiselitteisiä tapoja ongelmien selvittämiseen ei ole. Standardit eivät myöskään anna selkeitä ohjeita kentällä esiintyvien ongelmien selvittämiseen, vaan keskittyvät pääasiassa yksittäisten tekijöiden mittaamiseen.

Sisäympäristöä voidaan parantaa myös kokonaisvaltaisella selvityksellä.

"Selvitys on hyvä aloittaa kysymällä asiasta kunkin rakennuksen parhailta asiantuntijoilta eli käyttäjiltä itseltään", Mervi Kajaala Halton Solutions -yksiköstä kertoo. "Näin voidaan helposti paikantaa sisäympäristöongelmat, niiden laajuus ja tarvittavat tutkimukset."

Tällä vältetään johtopäätösten tekeminen yksittäisten tutkimusten pohjalta, jolloin voidaan helposti päätyä tarpeettomiinkin korjauksiin tai vain oireiden korjaamiseen.

Heikki Heikkonen