Jos Olkiluodon ydinvoimala oli valmistunut alkuperäisessä, syksyllä 2003 kaavaillussa aikataulussa, se olisi valmis ja kytkettäisiin valtakunnan verkkoon alkuvuodesta 2009. Mutta tilanne on toinen. Projektissa oli ongelmia alkumetreiltä saakka, ja ensimmäiset huhut epärealistisesta aikataulusta ja projektin viivästymisestä valuivat julkisuuteen jo alkuvuodesta 2004. Tuolloin Teollisuuden Voima kiisti ne pontevasti, mutta sittemmin laitoksen valmistusarviota on lykätty moneen kertaan.

Voimalalaitosta rakentava Areva-Siemens-konsortio ja TVO ovat nyt yhtä mieltä siitä, että laitos saadaan valmiiksi kesällä 2012 eli noin kolme ja puoli vuotta alkuperäistä tavoitetta myöhemmin. Viivästys on katastrofaalinen, mutta niin on ollut koko projektikin. Virheitä ja puutteita on riittänyt Säteilyturvakeskuksen lukuisista huomautuksista huolimatta. STUK raportoi viimeisimmässäkin ydinturvallisuutta koskevassa raportissaan lukuisia puutteita. Esimerkiksi reaktorin sisemmän suojarakennuksen teräsvuorauksen valmistus keskeytettiin syyskuussa Puolassa, koska osia oli hitsattu liian alhaisen turvaluokituksen hitsausohjeella.

Areva-Siemens vei vuodenvaihteessa itsensä ja TVO:n Olkiluotoa koskevan vahingonkorvauskiistan Euroopan keskuskauppakamarin välitystuomioistuimeen. Edessä lienee pitkä, kallis ja monipolvinen oikeusprosessi.

Seuraavan ydinvoimalaitoksen rakentamisen poliittinen periaatepäätöskeskustelu käynnistyy lähikuukausina. Olkiluoto lähti metsään siksi, että voimalatoimittajalla oli kova halu myydä puolivalmista tekniikkaa ja ostajalla yhtäläinen into saada se mahdollisimman nopeasti käyttöönsä. Paineet ovat aivan samat myös tulevissa hankkeissa. Ydinvoima on uudessa myötätuulessa, joten länsimaisesta referenssistä innostuneita laitoskauppiaita riittää kyllä. Mahdollisen myönteisen periaatepäätöksen jälkeen Suomesta löytynee myös innokkaita ostajia. Toivoa sopii, että Olkiluodon virheistä osataan ottaa oppia.